Perinteisten värien konnotaatiot (osa 6)

(Osan 5 jatkoa)

(Minghui.org)

Sininen väri

Suurin sininen värialue, jonka ihmiset voivat nähdä astuessaan ulos ovesta, on avara taivas.

Taivaan väri, kuten tiedämme, ei ole yksittäinen muuttumaton sininen. Se on taivaansininen päivisin ja tummansininen öisin, ja sen sininen sävy vaihtelee vuodenaikojen ja sään myötä.

Monet etniset ryhmät uskovat taivaan ja maan harmoniaan ja ovat tietoisia maan päällä olevasta [puoli]jalokivestä, joka näyttää heijastavan taivaan värejä. Se heijastaa useita sinisen sävyjä, kuten tummansinistä, taivaansinistä, violetinsinistä, turkoosia ja niin edelleen. Tämä [puoli]jalokivi on kiinaksi qingjin shi ja lännessä sitä kutsutaan lapislatsuliksi.

Qingjin shi (lapislatsuli)

Muinaisista ajoista lähtien eri etniset ryhmät näyttivät ymmärtäneen, että tällainen [puoli]jalokivi symboloi suunnatonta ja pyhää kosmosta. Tuhansia vuosia sitten sekä sumerit ja muinaiset egyptiläiset että intiaanit toisella puolella maapalloa pitivät lapislatsulia erittäin arvokkaana kivenä. Sitä käytettiin uhrirituaaleissa, palvontaseremonioissa tai riiteissä demonien karkottamiseksi. Nämä perinteet ulottuivat syvälle kulttuuriin, ja osa niiden piirteistä säilyi, ja muut sivilisaatiot jatkoivat näitä perinteitä myös alkuperäisten sivilisaatioiden katoamisen jälkeen. Esimerkiksi Qing-dynastiaan (1644–1912) saakka Kiinan keisarilla oli suurissa seremonioissa yllään taivaiden kunniaksi tummansininen hoviasu ja kaulassaan helminauha, jossa oli 108 lapislatsulista valmistettua helmeä.

Me kaikki tiedämme, että planeetallamme on lukuisia sinisiä mineraaleja, ja monet jalokivet ovat väriltään "taivaansinisiä". Joten miksi lapislatsuli on niin erityinen?

Syynä on jälleen sen ainutlaatuinen yhteys jumaliin ja buddhiin. Tässä on muutamia esimerkkejä.

Mesopotamian mytologiassa, Akadissa, Assyriassa ja Babylonissa kuunjumala on nimeltään "Sin" (sumeriksi ”Nannar”). Legendan mukaan hänen partansa oli lapislatsulia.

Samoin muinaisessa Egyptissä uskottiin, että jumalan keho oli tehty kullasta, mutta jumalan hiukset olivat lapislatsulia.

"Ra" oli aurinkojumalan ensisijainen nimi muinaisessa Egyptissä. Häntä myös kunnioitettiin kaiken luojana. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että tällä jumalalla oli kultainen keho ja lapislatsulista tehdyt hiukset.

Kiinalaisilla ei ole ongelmaa ymmärtää, että jumalilla on kultainen keho ja siniset hiukset, koska suurin osa buddhista on kuvattu tällä tavalla.

Buddhalaisessa taiteessa käytetään myös eräänlaista pigmenttiä nimeltä buddhanpäänsininen tai buddhansininen buddha-patsaiden tai muotokuvien hiusten värjäämiseen. Buddhansininen voidaan valmistaa erilaisista raaka-aineista, kuten atsuriittijauheesta, lapislatsulijauheesta tai molempien sekoituksesta.

Buddha-patsaan hiuksissa käytetty ultramariini on erittäin kylläistä ja tummaa, mikä luo silmiinpistävän kontrastin kullan kanssa. Muinaisina aikoina sinisen sävyn voimakkaamman kontrastin aikaansaamiseksi kullan rinnalla käytettiin puhdistetusta lapislatsulijauheesta valmistettuja pigmenttejä.

Korkeiden kustannusten vuoksi tällaisia pigmenttejä havaitaan käytetyn kuitenkin enimmäkseen pienissä ja keskikokoisissa buddhalaisissa muinaisesineissä Kiinan läntisillä alueilla, joilla buddhalaisuus vaikutti voimakkaammin. Muilla alueilla Kiinassa ihmiset ovat käyttäneet atsuriittia vastaavien pigmenttien valmistukseen jo tuhannen vuoden ajan. Tietenkin on monia buddha-patsaita, joissa hiuksia ei ole värjätty. Mutta Tiibetissä jalostetusta lapislatsulijauheesta valmistettuja pigmenttejä käytettiin laajasti käsin piirretyissä thangka-maalauksissa.

Tathagata Bukuchi’n patsas Renhuainin syntymätemppelissä Tamana Cityssä, Kumamoton prefektuurissa Japanissa. Tämä buddha, yksi viidestä tantrisesta Tathagatasta, hallitsee pohjoista Lootusparatiisia. Patsas on täyttä kultaa, lukuun ottamatta sinisiä hiuksia, mikä on ilmeistä buddhalaisessa taiteessa.

Ultramariini on syvänsininen pigmentti, jota käytetään usein länsimaisessa taiteessa. Kuten idässä, alkuperäinen ultramariinipigmentti valmistettiin hienoksi jauhetusta lapislatsulista. Se oli hienoin ja kallein renessanssin maalareiden käyttämä sininen, ja sitä käytettiin usein Neitsyt Marian vaatteisiin symboloimaan pyhyyttä ja nöyryyttä. Tällaista pigmenttiä käytettiin myös perinteisissä Jumalaa ja Jeesusta esittävissä maalauksissa.

Giovanni Battista Salvi da Sassoferraton maalaus Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti, noin vuodelta 1654. Maalauksessa käytetty ultramariininsininen on valmistettu lapislatsulista.

Ranskalaisen taidemaalarin Laurent de La Hyren öljyvärimaalaus Kristuksen ilmestyminen Emmauksen pyhiinvaeltajille vuodelta 1656. Jeesuksen vaatteet on maalattu ultramariininsinisellä pigmentillä, joka on valmistettu lapislatsuli-jauheesta.

Arvokkaista raaka-aineista, kuten kullasta ja lapislatsulista, valmistettujen pigmenttien käyttö oli varsin yleistä uskonnollisissa teoksissa muinaisista ajoista lähtien. Ihmiset ajattelevat usein, että tämä johtuu ihmisten kunnioituksesta jumalia kohtaan, joten maalauksissa käytetään kalliita materiaaleja tarkoituksena kunnioittaa jumalia.

Vaikka se on totta, se osoittaa kunnioitusta jumalia kohtaan vain pintatasolla. Se, että nämä materiaalit valittiin, ei johtunut pelkästään materiaalien kalleudesta, vaan myös niiden taustalla olevista konnotaatioista. Itse asiassa kaikilla asioilla on älykkyyttä, ja kaikella on syvempi syy olemassaoloonsa, myös raaka-aineilla.

Toinen huomionarvoinen asia on, että lapislatsulia ei kutsuttu Kiinassa "qingjin shiksi" ennen Ming- ja Qing-dynastioita. Tämä johtuu siitä, että lapislatsulia tuotiin Kiinaan aina muinaisista ajoista lähtien muista maista, ja sille annettiin eri aikoina ja eri paikoissa erilaisia nimiä ja se voitiin myös sekoittaa muihin sinisiin mineraaleihin. Tällainen sekaannus voidaan havaita muinaisissa kiinalaisissa klassikoissa. Kuitenkin, kun viitataan aihetta käsittelevään vieraskieliseen kirjallisuuteen, tätä ongelmaa ei ole.

Otetaan esimerkiksi “Medicine Master and King of Lapis Lazuli Light” (Lääketieteen mestari ja lapislatsulin valon kuningas). Häntä kutsutaan ranskaksi "Maître guérisseur de la Lumière de Lapis-lazuli" ja italiaksi "Maestro della Medicina dalla Luce Lapislazzuli". Hänen johtamansa paratiisi tunnetaan kiinan kielellä nimellä "Liuli Shijie", englanniksi “Eastern pure land of Pure Lapis Lazuli” (Puhtaan lapislatsulin itäinen puhdas maa), ranskaksi "Terre pure de pur Lapis-lazuli" ja italiaksi "Pura terra di puro Lapislazzuli". Vastaava sana ”liuli" on lapislatsuli näillä kolmella vieraalla kielellä. Selvästikin lapislatsuli on se, mitä kutsumme nykyään kiinaksi "qingjin shi’ksi".

Lääketieteen buddha (Bhaiṣajyaguru) istuu lootusasennossa ja bodhisattva seisoo molemmilla puolilla. Lääketieteen buddhan koko nimi on (the Medicine Buddha of Lapis Lazuli Crystal Radiance) "Lapislatsuli-kristallisäteilyn lääketieteen buddha". Buddhalaisuudessa ultramariininsininen on lääketieteen buddhan kehon väri.

Joko "Liuli Shijie" tai ”Puhtaan lapislatsulin itäinen puhdas maa” on vain nimi, jonka tunnemme tässä ihmismaailmassa, ja ”puhdas lapislatsuli” ylemmissä ulottuvuuksissa ei ole sama kuin se, mitä meillä on täällä kuolevaisten maailmassa. Mineraalit kuolevaisten maailmassa ovat melko epäpuhtaita ja kaukana muinaisten buddhalaisten klassikoiden arvokkaista aarteista.

Vaikka lapislatsulia pidetään yhtenä buddhalaisuuden seitsemästä aarteesta – ja jalokivikauppiaat arvostavat sitä suuresti – aidot kultivointiharjoitukset ovat muinaisista ajoista lähtien vaatineet harjoittajiaan luopumaan kiintymyksestä aineellisiin mukavuuksiin ja omaisuuteen. Tämä johtuu siitä, että tärkeintä on parantaa omaa luonnettaan ja hyvää puoltaan ja vahvistaa oikeamielistä uskoaan jumaliin ja buddhiin.

***

Tämä artikkelisarja on käsitellyt vain muutamia tyypillisiä perinteisiä värejä jättäen monet muut ulkopuolelle. Tärkein asia, jonka haluan nostaa esille, on, että Kiinan perinteinen väri ei ole kirkas punainen, jota tänä päivänä käytetään kommunistisessa Kiinassa.

Historiaa tutkimalla olemme havainneet, että todelliset perinteiset värit liittyvät läheisesti jumaliin, buddhiin, taivaaseen ja maahan. Olipa kyseessä buddhalaisuudessa kunnioitettu "kultainen keho” tai taolaisuudessa arvostettu "violetti qi", nämä värit antavat ihmisille hyvin positiivisen vaikutelman. Ne vaikuttavat jaloilta ja juhlallisilta, erityisiltä ja hienostuneilta. Sitä vastoin päivittäisiä joutavia arkihuolia sekä maineen ja voiton tavoittelua kuolevaisten maailmassa kutsutaan Kiinassa ”punaiseksi pölyksi", ja paikkoja, jotka liittyvät prostituutioon ja huumeisiin, kutsutaan usein punaisen valon alueiksi. On selvää, että ihmisillä on samankaltaisia mielikuvia väreistä.

Tietysti kaikilla väreillä on käyttötarkoituksensa, ja niitä voidaan käyttää asian mukaisesti useissa eri paikoissa. En myöskään yritä herättää vihaa punaista väriä kohtaan sinänsä, sillä myös punainen väri ilmenee eri tasoilla ja eri ulottuvuuksissa eri tavoin. Poikkeuksena pidän kuitenkin kirkkaanpunaisen värin käyttöä, jota käytetään väärin kommunistisen Kiinan sokeassa palvonnassa.

Toivon, että tämä artikkelisarja tarjoaa uuden näkökulman ihmisille, jotka kunnioittavat perinteisiä värejä ja arvostavat niiden syvempiä merkityksiä. Toivon, että voimme jälleen nauttia perinteisen kulttuurimme kauneudesta ja loistosta, mikä valitettavasti edelleen heikkenee nykypäivän ihmisten maailmassa, jossa elämme.

Viitteet:

Zhao Ming Wen Xuan (Selections of Refined Literature), compiled during the Northern and Southern dynasties
Shi Ji (Records of the Grand Historian) “basic annals of Qin Shihuang” by Sima Qian of the Western Han dynasty
Guochu Shiji by Liu Chen of the Ming dynasty
Shuowen Jiezi by Xu Shen of Eastern Han dynasty
Qing Bai Lei Chao, compiled by Xu Ke, Republic of China
Fayuan Zhulin, a Buddhist encyclopedia compiled AD 668 by Daoshi
Ling Gui Zhi , a three-volume fantasy novel by Xun of Eastern Jin
Lunheng, a wide-ranging Chinese classic text by Wang Chong of the Eastern Han dynasty
Taiping Guangji, a collection of stories compiled in the early Song dynasty
Hortus deliciarum, Herrade de Landsberg, 12th century
Book of Revelation by John the Apostle, 1st century
La valeur de l'or dans la pensée égyptienne by François Daumas, 1956
Compendium of Materia Medica, a Chinese herbology volume written by Li Shizhen of the Ming dynasty
Shiming, a Chinese dictionary that employed phonological glosses by Liu Xi of the Eastern Han dynasty
Tongdian, a Chinese institutional history and encyclopedia text by Du You of the Tang dynasty
I Ching (Book of Changes)
Book of the Later Han by Fan Ye of the Southern dynasty
Guan Fo Sanmei Hai Jing, also commonly known as “Samādhi Sea Sutra”

Englanniksi: https://en.minghui.org/html/articles/2021/10/23/196282.html