Perinteisten värien konnotaatiot (osa 5)

(Osan 4 jatkoa)

(Minghui.org)

Ylellinen purppura

Perinteisessä kulttuurissa toinen väri kultaisen kanssa on purppura. On myös tunnettu taolainen anekdootti "Purppuranpunainen qi tulee idästä".

Se kertoo, että kun Laozi, taolaisuuden perustaja, oli jättämässä Zhou-dynastian tullakseen erakoksi, hänen piti ohittaa Han'gu’n sola. Ennen hänen saapumistaan Yin Xi, solaa vartioiva vanhempi virkamies, huomasi purppuranpunaisen ilmavirran tulevan idästä ja tajusi, että tätä tietä olisi tulossa pyhimys. Tosiaan, pian sen jälkeen Laozi saapui sinivihreän härän selässä. Yin aneli Laozi’a kirjoittamaan muistiin opetuksensa, ja Yinistä tuli hänen opetuslapsensa. Näin syntyi kirja Daode Jing (Tao Te Ching), klassikko, jota on levitetty kautta aikojen.

Ihmiset pitävät purppuraa yleensä lupaavana värinä, joka on myös tyypillinen taolaisuuden väri. Esimerkiksi paikkaa, jossa kuolematon asuu, kutsutaan "purppuraksi kartanoksi", ja taolaisia pyhiä kirjoituksia kutsutaan myös kiinaksi "purppura-kirjoiksi".

Poikkeuksellisen alkuperänsä ansiosta "purppurasta" tuli nopeasti jalon symboli perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa. Hou Han Shu’ssa (The Book of the Later Han) osassa 48 sanotaan: "Taivaassa on Ziwei-palatsi, jossa jumalallinen keisari asuu. Myös kuninkaat rakentavat palatseja tällä tavalla."

Muinaiset kiinalaiset uskoivat taivaan, maan ja ihmiskunnan väliseen harmoniaan. Siksi myös kaupungin suunnittelun tulee mukautua taivaisiin. Koska jumalallinen keisari asuu Ziwein palatsissa ylemmässä valtakunnassa, ja Pohjantähteä (tunnetaan myös kiinaksi Ziwei-tähtenä) on aina kunnioitettu "Keisaritähtenä", maan päällä olevana keisarina (usein kunnioitettu "Taivaan poikana"), pitäisi siksi olla myös taivaassa olevaa purppuraa palatsia vastaava asuinpaikka. Itse asiassa Sui- ja Tang-dynastioiden aikana pääkaupungissa Luoyangissa sijaitsevaa keisarillista palatsia kutsuttiin todellakin "Ziwei-palatsiksi" (purppuranpunainen palatsi); Ming- ja Qing-dynastioiden aikana kuninkaallinen palatsi oli myös nimeltään "Zijin Cheng" (purppuranpunainen kielletty kaupunki).

Voidaan nähdä, että sekä kultaiset että purppuravärit ovat hyvin arvostettuja perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa. Vaikka nämä kaksi väriä näyttävät pinnalta melko erilaisilta, ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Itse asiassa nämä kaksi väriä mainitaan usein yhdessä.

Esimerkiksi termiä "zijin" (purppurakultainen) käytetään laajasti buddhia kuvailtaessa Tripitakassa. Sutrassa, Sutra on the Sea of Samādhi Attained through Contemplation of the Buddha (Guan Fo Sanmei Hai Jing, also commonly known as “Samādhi Sea Sutra”) Buddha Shakyamuni kuvataan näin: Buddha Shakyamuni, "säteillen purppurankultaista valoa hän ilmestyi opetuslastensa edessä." "Purppurankultaista" käytettiin usein myös muiden buddhien kuvauksessa. Esimerkiksi Vipassi Buddhalla sanottiin olevan "purppurankultainen keho." Kassapa Buddhalla kuvailtiin olevan täydellinen "purppuran kullanvärinen keho”...

Monet kultivointiyhteisössä ymmärtävät, että väri voi ilmetä eri värisävyin eri ulottuvuuksissa. Jopa tavalliset ihmiset voivat kokea tämän. Jos esimerkiksi tuijottaa punaista väriä jonkin aikaa ja sulkee sitten silmänsä, silmien eteen voi ilmestyä vihreä jälkikuva. Jotkut tutkimukset ovat myös havainneet, että metallinkultainen voi myös näyttää violetilta.

Kuten tiedetään, aine koostuu mikroskooppisista hiukkasista. Otetaan esimerkiksi kulta, jos kullan nanohiukkasten kokoa muutetaan mikroskooppisella tasolla (1 nanometri on 0,000001 mm), ne voivat näyttää erilaisia värejä kolloidisina suspensioina nesteessä (gelatiini tai vesi). Alle 100 nanometrin kolloidiset kullan nanohiukkaset tekisivät liuoksesta punaisen, kun taas yli 100 nanometrin hiukkaset tekevät liuoksesta sinisen tai violetin. Tietenkin, riippumatta niiden väristä, aineet ovat pohjimmiltaan kultaa. Katso oheinen kuva havainnollistamiseen.

Koekuvassa kullan nanohiukkasten väriä punaisesta violettiin

Kuvan yläruudun viisi pulloa on täytetty kullalla, mutta mikroskooppisten hiukkasten kokoa jokaisessa pullossa on muutettu. Kuvan alaruudussa näkyy erikokoisia kullan nanohiukkasia, ja kokoero aiheuttaa värieron.

Tällainen ilmiö saattaa muistuttaa ihmisiä tietyistä kuvauksista joissakin klassikoissa. Esimerkiksi jumalien ja buddhien paratiisia kuvattaessa sanotaan, että kaikki on kultaista ja hohtavaa. Mutta kun tarkastellaan lähemmin, niin siellä olevilla olennoilla ja asioilla on kaikilla omat värinsä. Nykyaikaisen koneellisen ajattelutavan rajoittamat ihmiset saattavat pitää noiden klassikoiden sisältöä ristiriitaisena, vaikka itse asiassa se voi olla heidän oma jäykkä ja kaksijakoinen ajattelunsa, joka estää heitä tutkimasta asioita korkeamman ulottuvuuden aika-avaruudessa. Lisäksi kulta myös vaihtelee eri tasoilla ja näyttää erilaiselta, kun sitä tarkastellaan perusteellisesti...

Kuvataiteessa on myös purppurankultaisia maalipigmenttejä. Tunnettu esimerkki historiasta on 1600-luvun Cassius’scher Purpur Saksasta. Michael Faraday, englantilainen fyysikko 1800-luvulla, havaitsi tutkimuksessaan, että tämä pigmentti koostuu itse asiassa erittäin hienoista kultahiukkasista.

Nykyään ihmiset eivät tietenkään käyttäisi kultaa purppuravärin valmistamiseen. Kuitenkin, ennen kuin moderni teollinen sivilisaatio muotoutui, pigmenttien uuttaminen nojautui pitkälti luonnonmateriaaleihin.

Idässä purppuravärin valmistukseen käytettyjä raaka-aineita oli myös melko niukasti. Muinaisessa Kiinassa purppura uutettiin yleensä vähätuottoisten raunioyrttikasvien juurista, joten tarvittiin suuri määrä raunioyrttiä, ja värjäysprosessi piti toistaa useita kertoja toivotun tuloksen saavuttamiseksi. Siitä huolimatta väri haalistui helposti.

Lännessä ihmisillä oli tapana saada purppuraväriä eritteestä, jota tuottivat useat pienet kivietanat, jotka tunnetaan nimellä "Murex" (Kääntäjän huom. Kuninkaiden ja keisarien värinä tunnettu purppura oli pääasiassa tumman punaista, aavistuksen verran siniseen taittuvaa.) Koska kunkin etanan erite oli pikkuruinen ja leikkaus vaivalloista ja työvoimaa vaativaa, purppuraa väriainetta arvostettiin suuresti, ja hinta oli erittäin korkea. Jotkut ihmiset uuttivat sitä myös eurooppalaisten mustikoiden mehusta, mutta väri oli hieman liian sinertävä, eikä sitä voinut verrata Murexin purppuraan. Oli myös muita raaka-aineiden lähteitä, joiden tuotto oli erittäin alhainen, mutta niitä ei käsitellä tässä.

Purppuravärin valmistamiseen tarvittavat niukat ja kalliit raaka-aineet antoivat sille muinaisina aikoina erittäin korkean markkina-arvon ja tekivät tästä väristä arvokkaamman maallisessa maailmassa, sekä idässä että lännessä. Esimerkiksi Kiinan Tang-dynastiassa (618–907) vain kolmannen tason virkamiehet ja sitä korkeammat saivat käyttää purppuranvärisiä virka-asuja, ja se oli täysin kiellettyä tavallisilta ihmisiltä.

Lännessä keisari Caesarin tiedettiin käyttävän mielellään purppuranvärisiä kaapuja, ja vähitellen purppurasta tuli perinteenä jalo ja arvokas väri. Satoja vuosia myöhemmin Bysantin kuninkaallinen perhe käytti jopa sanaa "Born in the purple" (purppuraan syntynyt) suosiakseen vanhempiensa hallituskaudella syntyneiden poikien oikeuksia heidän sisarustensa sijaan, jotka syntyivät ennen kuin heidän isänsä nousi valtaistuimelle. Käsitettä sovellettiin myöhemmin löyhästi kaikkiin merkittävistä tai korkea-arvoisista vanhemmista syntyneisiin lapsiin osoittamaan heidän jaloa syntyperäänsä.

(Jatkuu)

Englanniksi: https://en.minghui.org/html/articles/2021/10/22/196274.html