Kiinalainen kuujuhla

Chang`E lentää kuuhun juotuaan kuolemattomuuden eliksiirin. Tao Yin, Epoch Times

Kuujuhlaa kutsutaan myös Keskisyksyn juhlaksi ja se on yksi suurimpia juhlapäiviä Kiinassa. Se ajoittuu vuosittain aina kahdeksannen kuukauden 15. päivänä kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Tänä vuonna se oli 30. syyskuuta.

Tang-dynastian alkuaikoina juhlasta tiedotettiin ensin virallisena juhlapäivänä ja myöhemmin, Song-dynastian aikana, siitä tuli juhla, jota vietettiin viikonloppuna. Qing-dynastian aikana siitä tuli yhtä tärkeä juhla, kuin uudenvuodenaatto.

Aivan kuten mikä tahansa muu perinteinen kiinalainen juhla, se on saanut alkuperänsä muinaisesta tarinasta, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle ja se on aina yhdistetty ”kuussa olevan naisen”, Chang'E’n kanssa.

Kiinalaisen tarinan mukaan taivaalle ripustettiin kymmenen aurinkoa. Lämpö kuivatti maan, eikä enää tarjonnut ihmisille vettä ja elämää. Sankari Hou Yi viritti jousensa ja ampui alas yhdeksän kymmenestä auringosta, ja pelasti näin ihmiset.

Palkkioksi hän sai kuningataräidiltä kuolemattomuuden eliksiirin, joka antaisi ikuisen elämän, ja taivaassa asumisen. Turvallisuussyistä Hou Yi antoi eliksiirin vaimolleen, Chang`E’lle. Naapuri kuuli kuolemattomuuden eliksiiristä ja yritti suostutella häntä luovuttamaan sen.

Hetken epätoivossa Chang'E nieli osan pullon sisällöstä, ja hänestä tuli heti jumalatar ja hän lensi kuuhun. Kun Hou Yi palasi kotiin, hän huomasi vaimonsa olevan poissa. Kun hän katseli taivaalle huutaakseen vaimoaan, hän huomasi, että sinä yönä oli harvinaisen kirkas täysikuu.

Hou näki vilauksen vaimostaan. Hän haki pyöreitä kakkuja, joita Chang'E käytti, kun hän pyysi taivaan siunausta. Siitä lähtien on ollut perinne, että ihmiset palvovat taivasta kuuleivoksin (kuukakuin).

On monia asioita, joita kiinalaiset tekevät juhlistaakseen kuujuhlaa, mutta useimmat perinteet on unohdettu, paitsi se, että ostetaan ja syödään kuukakkuja (pyöreitä kakkuja, joiden täyte koostuu sokerista, siemenistä ja muista mausteista).

Kun olin noin seitsemän vuoden ikäinen, ymmärsin ensimmäisen kerran mitä kuujuhla oli. Isoäidilläni, joka on perinteinen kiinalainen nainen, oli yllään perinteinen kiinalainen pusero.

Kuujuhlan iltana mummo meni ulos. Olin utelias ja halusin nähdä, mitä hän tekee, joten seurasin häntä. Mummo hätisti minua pois ja käski mennä pelaamaan. En tyytynyt siihen, vaan hiivin hänen perässään takapihalle.

Näin hänen laittavan esille hedelmiä ja kuukakkuja. Sitten hän jatkoi sytyttämällä suitsukkeen ja polvistui rukoilemaan. Katsoin häntä vähän aikaa ja sitten lähdin kiireesti pois.

Myöhemmin tajusin, että mummo rukoili taivasta ja maata. Kuujuhla oli muutakin kuin kuujumalattaren palvontaa, sillä myös osoitettiin arvostusta taivaalle ja maalle. Nykyään perheet kokoontuvat yhteen ja juhlivat rauhallisesti viikonloppua.

Hedelmiä ja leivoksia laitetaan esille maan jumalalle ja kuun jumalattarelle ja ihmisten odotetaan myös jakavan leivoksia toisilleen. Perinteisesti kuukakut leikataan moneen palaan, yksi pala jokaiselle perheenjäsenelle. Jos yksi perheenjäsenistä ei ole kotona, pala varataan hänelle.

Lähde: http://www.epochtimes.se/articles/2012/09/26/23957.html