Lohikäärmeprinsessan pelastaminen osa 1(3)

Läpi aikakausien, kiinalaiset legendat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle ja joskus nämä tarinat ovat heränneet henkiin, kun uusia tarinoita on ilmennyt. Kuitenkin kaikkien näiden tarinoiden opetus oli sama kuin alkuperäisessä tarinassa.

Kertomus Liu Yi’sta, joka vie kirjeen lohikäärmeprinsessalle, on ollut suosittu siitä lähtien, kun se sai alkunsa muinaisessa Kiinassa. Kaikki kertomukset siitä kertovat tarinan saaneen alkunsa Tang-Dynastian ajalla, Zhenyuanin kaudella (785-805).

Kerron tämän tarinan, jonka muistan parhaiten kaikista niistä versioista, joita olen kuullut.

Kaukainen huuto

Liu Yi menee lohikäärmeprinsessan luokse, joka on jäisessä erämaassa lammaslaumansa kanssa. (Shaoshao Chen/The Epoch Timesin tiimi)

Nuori kokelas Liu Yi Kiinan Hubein provinssista (Yangtse joen lähellä, Dongting järvestä pohjoiseen) oli matkalla Pekingiin tekemään keisarillisen kokeen päästäkseen valtion virkamieheksi, ja voidakseen palvella keisaria ja auttaa maan hallitsemisessa.

Matkallaan hän ohitti Jinghen-joen, joka virtaa Kongton vuorelta Gansun piirikunnan itäisessä osassa. Kävellessään joenpenkalla kylmänä talvipäivänä, Liu tunsi kylmän pohjoistuulen puhaltavan. Hän tunsi, että hän oli yksinäinen vaeltaja autiolla aavikolla.

Kävelleessään eteenpäin, vain kylmä pohjoistuuli seuranaan, hän ei mitenkään voinut uskoa löytävänsä toista ihmistä niin autiosta paikasta. Kuultuaan jonkun itkevän kauempana, hän päätti selvittää mikä oli hätänä.

Mentyään lähemmäksi, hän näki nuoren naisen, joka värisi kylmästä lammaslauman keskellä. Nainen piti ruoskaa kädessään, valmiina puolustamaan itseään, ja hän jatkoi itkemistään kasvot kyyneleiden peittäminä.

Surullinen paimen

Liu Yi sääli itkevää paimenta, lähestyi häntä ja kysyi: " Nuori nainen, olet täällä jään ja lumen keskellä, missä ei ole lampaille yhtään ruohonkortta syötäväksi." Nainen ei vastannut, vaan itki sen sijaan yhä surullisemmin. Tämä sai Liu Yin heltymään ja hän kysyi uudestaan: "Nuori nainen, voitko kertoa minulle, mikä mieltäsi painaa? Voinko auttaa jotenkin?"

Naista sai taivutella kauan aikaa, ennen kuin hän suostui kertomaan mikä häntä vaivasi. Lopulta hän kertoi, että hän oli Dong Tingin järven lohikäärmekuninkaan kolmas tytär ja Dong Tingin järven palatsin kolmas prinsessa. Hänen isänsä oli naittanut hänet Jinghe-joen lohikäärmekuninkaan nuorimmalle pojalle, viimeiselle kymmenestä prinssistä.

Hän jatkoi kertomalla epäonnestaan ja siitä, että hänen isänsä, eikä kovin moni muukaan tiennyt, että Jinghe-suvun lohikäärmeet olivat armottomia, julmia, tunteettomia ja itsepäisiä. Hänen aviomiehellään oli kaikki nämä ominaisuudet ja aviomies kohteli häntä huonosti.

Sitä paitsi, hänen aviomiehensä ajatteli vain itseään ja laiminlöi tehtävänsä paikallisille ihmisille. Ihmiset tarvitsivat vettä kastellakseen peltonsa ja saadakseen satoa. Hänen aviomiehensä ei antanut sadetta, eikä häntä kiinnostanut kuivuus tai tuska, josta paikalliset kärsivät.

Tämä nuori prinsessa oli kasvatettu kohtelemaan alaisiaan hyvin. Niinpä hän yritti kovasti saada aviomiestään muuttumaan ja tekemään oikeita tekoja; antaa sadetta tarpeen mukaan ja myös tarjota hyvä sää. Hän pyysi aviomiestään toimimaan niin, että kaikki eläisivät sulassa sovussa.

Aviomies kieltäytyi kuuntelemasta ja tuli hyvin vihaiseksi kuultuaan vaimonsa pyynnön. Aviomiehen vanhemmat menivät myös pois tolaltaan kuultuaan prinsessan pyynnöt. Vihanpuuskassaan he ottivat hänen taikasoittimensa, joka mahdollisti hänen pitävän yhteyttä perheeseensä ja karkottivat hänet temppelistä. He tekivät hänestä lammaspaimenen.

Lampaat olivat muita kuin oikeita lampaita. Ne olivat maagisia soittimia, joilla sotilaat tapasivat tehdä sadetta, ukkosta ja salamointia. Prinsessa koki joutuvansa henkisen ja fyysisen kidutuksen kohteeksi hoitaessaan näitä lampaita. Kaiken lisäksi, hän ei voinut antaa perheelleen tietoa hänen ahdingostaan.

Kuultuaan tämän, Liu Yi ei voinut olla tuntematta vihaa, koska jotain kohdeltiin väärin vain sen takia, että hän teki mikä oli oikein.

Hän kysyi prinsessalta: "Kuinka voin auttaa sinua?"

Prinsessa vastasi syvästi kiitollisena: "Olet oikeamielinen mies. Jäisin suureen kiitollisuudenvelkaan jos auttaisit minua. Sinusta tulisi minun hyväntekijäni."

Hän jatkoi katsottuaan Liu’ta: "Sinä voisit toimittaa kirjeeni vanhemmilleni, mutta se hidastaisi matkaasi Pekingiin, joten voit mennä tekemään kokeen. Sinulla ei välttämättä ole tarpeeksi aikaa viedä kirjettäni perille, ja en koe sitä pahana jos lähdet pois."

Liu ei epäillyt hetkeäkään; hän auttaisi prinsessaa. Hän sanoi: "Kuinka voisi todellinen mies laiminlyödä toisten kärsimyksen henkilökohtaisen edun takia? Haluan siirtää kokeen myöhemmäksi."

Prinsessa repäisi palasen vaatteistaan, puri keskisormeaan ja kirjoitti viestin verisellä sormellaan.

Viestissä luki, "Isä, kolmas tyttäresi elää kärsimyksessä, alistettuna ja huonosti kohdeltuna. Hän voi kuolla minä hetkenä hyvänsä, koska olosuhteet ovat niin huonot. Pyydän teitä tulemaan ja pelastamaan tyttärenne niin pian kuin mahdollista."

Englanniksi: http://www.theepochtimes.com/n2/china-news/the-rescue-of-the-dragon-princess-part-i-of-iii-59000.html