Jalat luovat tien - ilman ponnisteluja ei menestystä

Kauan aikaa sitten asui kaksi munkkia Sichuanin maakunnassa Kiinassa. Toinen munkeista oli köyhä ja toinen rikas. Eräänä päivänä köyhä munkki sanoi rikkaalle: ”Tahtoisin matkustaa Eteläiselle järvelle.” ”Mutta kuinka, millä tavalla matkustaisit?”, sanoi rikas munkki. ”Kaikki mitä tarvitsen, on pullo ja vati”, köyhä munkki sanoi. Rikas munkki vastasi: ”Vuosia olen suunnitellut vuokraavani veneen matkustaakseni sinne, mutta en vieläkään ole voinut matkustaa. Mikä saa sinut uskomaan, että voit matkustaa sinne?”

Vuotta myöhemmin munkit tapasivat uudestaan, kun köyhä munkki oli palannut Eteläiseltä järveltä. Hän kertoi rikkaalle munkille matkastaan. Rikas munkki tunsi itsensä hyvin noloksi.

Kuuluisa oppinut henkilö, Peng Duanshu, joka eli Qing-dynastian aikana, kertoi yllä olevan kertomuksen teoksessaan ”Oppimisesta lapsilleni”. Hänen kertomuksensa paljastaa erään periaatteen.

Ei ole olemassa helppoja tai vaikeita asioita maailmassa. Niin kauan kun ponnistelemme, vaikea muuttuu helpoksi. Jos emme toimi, helpoimmastakin asiasta tulee vaikea. Sama asia koskee opettamista. Jos todella opiskelemme, voi kaikkein haastavimmasta aineesta tulla helppo. Toisaalta, jos ei halua opiskella, voi helpoimmastakin tehtävästä tulla vaikea. Jos luottaa omaan älyynsä ja koulutustaustaansa, mutta kieltäytyy opiskelemasta lisää, henkilö tuhoaa tulevaisuutensa. Ne jotka kieltäytyvät alistumasta johtuen keskinkertaisesta älykkyydestään ja kyvyistään ja sen sijaan jatkavat opiskeluansa, saavuttavat menestystä omien ponnistelujensa kautta.

Tulen syvästi liikuttuneeksi tästä kertomuksesta. Kun käsittelemme määrättyjä asioita, jos emme silloin toimi, vaan keskitymme löytämään oikoteitä tai työnnämme sivuun tehtäviämme sanomalla ”odota huomiseen”, tai ”teen sen myöhemmin”, silloin olemma samanlaisia kuin tuo rikas munkki, joka odotti vuosia vuokratakseen veneen. Kuten vanha runo ”Huomispäivän laulu” kuuluu: ”Huomenna ja huomenna; kuinka monta huomista oikeastaan on? Jos aina odotamme huomispäivää tehdäksemme työmme, emme tule saavuttamaan mitään koko elinaikanamme.”

Kun kuljemme, otamme askeleen kerrallaan. Jokainen askel johtaa meitä eteenpäin. Kaikki suuret asiat alkavat pienistä. Ponnistelemalla saavutamme tasaista menestystä asteittain. Jos haluamme tehdä vain suuria asioita ja jätämme huomioimatta pienet, emme lopulta pääse minnekkään, samalla tavalla kuin tuo rikas munkki.

Käännetty:http://se.clearharmony.net/articles/200512/16387.html