Hyvien tekojen tekeminen ja hyveen kerääminen on hyvän onnen lähde

Kiinan historian tuhansien vuosien käyttäytymisen perinteistä sääntöä ”tee hyviä tekoja hyveen keräämiseen,” on arvostettu tähän päivään asti.

Kirjassa Shang Shu (tunnettu myös historian kirjana) kirjailija kirjoitti. ”Ainoastaan hyve voi siirtää taivaita.” Kirjassa Han Shu (kutsuttu myös aikaisen Han-dynastian historiaksi) sanotaan, että ”Heidät, jotka tekevät hyviä tekoja salassa, palkitsee taivas.” Ihmiset opettivat sen vuoksi lapsiaan tekemään vain hyviä tekoja niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäisessä luvussa ’kuinka on oltava ihminen’ sanotaan, että ”kylvä hyvä siemen, korjaa sato hyvästä hedelmästä.” Qing-dynastiassa lasten kirjassa ’Peruskoulun runoja’ luki: ”Hyveen kerääminen johtaa hyvään onneen, epärehellinen käytös tekee vain elämäsi onnettomammaksi.”

I-Chingin (Muutoksien kirjan) tutkija nimeltä Yao Xin, kirjoitti Kolmen Kuningaskunnan ajalla artikkelin nimeltä ”Lapsilleni seurattavaksi”, kertoakseen omille lapsilleen, että hyvien tekojen tekeminen aiheuttaa myönteisiä tuloksia. Hän kirjoitti seuraavasti:

”Esivanhemmat eivät tehneet hyviä tekoja etsiäkseen hyvää mainetta, eikä myöskään mukautuakseen muiden ihmisten vaatimuksiin. Heidän hyvät tekonsa tulivat heidän omasta sisäisestä vaikuttimestaan. He uskoivat, että ihmisen tulisi tehdä niin. Sen vuoksi ei ollut väliä mikä heidän tilanteensa oli, vaikea tai menestyksekäs, heidän hyveellinen käytöksensä ei muuttunut. He olivat aina johdonmukaisia. Heidän käytöksensa vastasi jumalien vaatimustasoa ja se mukautui myös tavallisen ihmisen käytökseen. Sen vuoksi jumalat pitivät heistä huolta ja ihmiset kunnioittivat heitä. Heidän hyvä maineensa levisi luonnollisesti ja heille tuli hyvää onnea. Sen oli oltava tällä tavalla.

Jotkut ihmiset näyttivät olevan maltillisia ja nöyriä, mutta heillä oli salattuja ajatuksia. He teeskentelivät olevansa rehellisiä ja vilpittömiä, mutta olivat todellisuudessa juonitteleviä ja itsekkäitä. Kun sellaista ihmistä kehuttiin, hän ei voinut kätkeä iloaan ja hänen egonsa kasvoi. Kun hän kuuli kritiikkiä, hän kadotti heti kiinnostuksen hyvien tekojen tekemiseen. Jos hän menetti maineensa tai asemansa, hän tuli vihaiseksi ja halusi panetella ja keksi vääriä syytöksiä hyvistä ihmisistä. Mutta kun hän laittoi syyt muille, kukaan ei pitänyt hänestä; kun hän keksi vääriä syytöksiä hyvistä ihmisistä, kaikki vihasivat häntä. Joten jos hän yritti saada ylennyksen jonkun toisen kustannuksella, se ei toiminut. Hän aiheutti vain suurempaa vahinkoa itselleen.

On mahdotonta kätkeä totuus ikuisesti; ylistystä ja kritiikkiä ei voi mielivaltaisesti vääristellä. Jos ihminen voi luopua tekopyhästä käytöksestään ja on avoin aloitteille; jos ihminen luopuu omakohtaisista käsitteistään ja keskittää huomion muiden ihmisten positiivisiin puoliin, silloin ihminen voi olla avoin mille tahansa, eikä hänellä ole mitään salattavaa. Jos ihminen voi päästää irti liiallisesta itsevarmuudestaan ja itsekkyydestään, ajattelee aina muita ja pysyy poissa huonoista paikoista ja pahoista toiminnoista, ihminen voi saada turvallisen ja menestyksellisen elämän ja voi tulla suurenmoiseksi henkilöksi.

Ihmisten yhteiskunnallinen asema ei ole määrätty samanlaiseksi ikuisesti. Hän aiheuttaa kaiken itse. Jos ihminen tekee aina hyviä tekoja, aatelittomasta henkilöstä voi tulla kuninkaallinen virkamies; jos ihminen ei tee hyviä tekoja, silloin aatelisen perheen pojasta voi tulla aateliton. Kun kerran ymmärrät nämä periaatteet, kuinka et voisi muistuttaa itseäsi, että pitää tehdä hyviä tekoja?”

Rikkaus, pitkä ikä, turvallisuus ja kaikenlaiset muut hyvät asiat ovat kaikki riippuvaisia hyveestä. Lukemattomat ihmiset ovat vahvistaneet tämän periaatteen kerta toisensa jälkeen kautta historian. Sen vuoksi muinaiset viisaat ja esi-isät eivät vain opettaneet lapsiaan uskomaan, että ”hyvät teot tuovat hyviä palkkioita” vaan kertoivat myös lapsilleen kuinka tärkeää on tehdä hyviä tekoja ja kerätä hyvettä.