Kertomus lapsille: Nuwa korjaa taivaan (valokuvia)

Kuvitettu jumalallinen luomis- ja pelastuskertomus kaikenikäisille lapsille

Tarina siitä kun “Nuwa korjasi taivaan” tapahtui kauan kauan sitten menneisyydessä. Kaunis ja armollinen Jumalatar Nuwa tuli itäiseen maahan. Hänen tulonsa sai kaikki kasvit ja eläimet maailmassa täyteen elinvoimaa.

Eräänä päivänä Nuwa tuli suurelle niitylle. Ilma oli täynnä lintujen laulua ja kukkien tuoksua, ja Nuwa oli niin ilahtunut, että hän ei halunnut palata takaisin. Hänellä oli kuitenkin kalvava tunne siitä, että jotain puuttui. Tunne jatkui kun hän käveli koko matkan veden äärelle ja kyykistyi juomaan. Nähdessään heijastuksena kirkkaasta vedenpinnasta oman kauniin kuvansa, Nuwa sai ajatuksen elämien luomisesta. Innoissaan hän otti kourallisen mutaa ja muovaili olennon, oman muotokuvansa. Kun hän laski olennon maahan, hämmästys, se muuttui eläväksi! Kuinka ihmeellistä! Se jopa kutsui häntä, ”Äiti” ja hyppi ylös ja alas. Iloisena Nuwa muovaili toisen olennon, ja kolmannen, ja neljännen. Hän teki niin monta, että hänen sormensa tulivat kipeiksi. Mutta silti olentoja oli liian vähän; miten ne voisivat täyttää koko niityn? Silloin Nuwa sai ajatuksen: hän upotti pitkän muratinvarren mutaan. Kun hän nosti sen ylös, mutaa putoili varresta ja muuttui ihmisiksi. Nuwa arvosti luomuksiaan; hän oli villinä onnesta ja juoksi yli vuorien ja jokien, ja ennen pitkää koko niitty oli täynnä ihmisiä. Siitä lähtien ihmiset elivät ihanassa maailmassa, luoden rikkauksia, tehden työtä käsillään ja eläen onnellista ja rauhallista elämää.

Hyvinvointi ei kuitenkaan kestänyt kauan. Eräänä päivänä tuli suuri myrsky. Tuuli alkoi puhaltaa ja pilvet viilettivät pitkin taivasta. Ukkonen jyrisi, ja salaman rosoinen välähdys sytytti metsän tuleen, ja linnut ja pedot pakenivat paniikissa korvia huumaavaa meteliä. Puoli taivasta putosi alas, ja ryöppyävä vesi sammutti tulen ja kasteli metsät ja pellot litimäräksi. Taivaan joenuoma oli mennyt rikki. Taivaallisen joen vesi virtasi suoraan alas, ja maa oli peittymässä kokonaan veden alle. Nähdessään että ihmiset hukkuisivat, Nuwan sydäntä särki. Hän nosti jättimäisen kiven päänsä päälle ja hyppäsi lentäen kohti reikää josta taivaallisen joen vesi tulvi ulos. Mutta virta oli niin voimakas että Nuwa huuhtoutui kivensä kanssa alas. Hän nosti jättimäisen kiven ja hyppäsi uudestaan, mutta vesi huuhtoi jälleen Nuwan kivineen pois reiän luota. Nuwa ei kuitenkaan lannistunut. Hän otti monia kauniita kiviä joista ja järvistä ja kasasi niistä kirkkaan ja kauniin viisivärisen vuoren. Sitten hän leikkasi pelloilta ruokoja ja sekoitti ne kivien joukkoon, ja sytytti sitten tuleen. Tuli paloi sammumatta yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä. Jumalatar Nuwa nosti palavat ja sulaneet kivet ja hyppäsi taivaalle. Hän korjasi ja täytti seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja lopulta suuri reikä oli paikattu.

Aurinko paistoi jälleen sateen jälkeen, ja värikkäät pilvet leijailivat taivaalla. Nuwan keho oli yltä päältä palanut. Sankarillinen Jumalatar selvisi sangen suuresta onnettomuudesta. Ihmiset oli lopulta pelastettu, ja koko maa ja taivas juhlivat yhdessä. Siten alkoi harmoniassa elämisen kulta-aika, miehet kyntivät peltoja, naiset kutoivat, ja kaikki nauttivat hyvästä ja vauraasta elämästä. Korjaten satoaan, kaikki kiittivät Nuwaa. Lentävän lohikäärmeen vetämät ukkosvaunut veivät jumalattaren pilviin ja niiden tuolle puolen, kohti yhdeksättä taivasta.

Hyvät pienet ystäväni, tarina on lopussa. Tarina Jumalatar Nuwan taivaan korjaamisesta on kulkenut ihmisten keskuudessa tähän päivään asti. Miksi? Koska ihmisillä on hyvä sydän ja mieli, ja he haluavat aina kertoa toisille hyviä asioita. Jumala on meille armollinen, hän syntyy yhdeksi meistä kun se on tarpeellista, uhraa kaikkensa tuodakseen meille ihanan tulevaisuuden, eikä koskaan tavoittele maksua kun hän antaa epäitsekkäästi. Toivon että ihmiset pitävät arvossa kaikkea mitä Jumala tuo ihmiskunnalle, ja että ihmiset kunnioittavat Jumalaa koko sydämestään. Pienet ystävät, muistakaamme aina Jumalatar Nuwa siitä, että hän loi ja pelasti ihmiset.

Käännetty: http://www.pureinsight.org/pi/articles/2002/8/5/1058.html