Naisten hyveet muinaisina aikoina

Olen lukenut paljon Konfutselaisia klassikoita, selityksiä Konfutselaisuudesta ja jopa "kaksikymmentäneljä historian klassista teosta". Ymmärsin pian että nykypäivän ihmiset tietävät hyvin vähän Kiinan Song-dynastiaa edeltäneestä ajasta. Toinen mielenkiintoinen esille tullut aihe opiskellessani on miten hyve määriteltiin naisille läpi historian.

Song-dynastia vaikuttaa olevan käännekohta Kiinan historiassa määritelmälle ”hyveelliset naiset.” Ennen Song-dynastiaa hyveellisten naisten vaatimukset maineelle oli, että he tekisivät huomattavia avustuksia maalle ja sen ihmisille, olivat ilmiömäisen lahjakkaita ja tekivät rohkeita tekoja. He olivat riittävän viisaita erottamaan oikean väärästä aikana, jolloin moraali oli rappeutunut, tai koska he olivat suuresti omistautuneet vanhemmilleen ja aviomiehelleen jne.

Song-dynastian jälkeen hyveellisin nainen oli joku, joka varjeli siveellisyyttään koettelevina hetkinä. Monet niistä naisista, jotka varjelivat siveellisyyttään, päättivät olla etsimättä toista avioliittoa niin kauan kunnes maa ei olisi enää pohjoisten barbaariheimojen hyökkäyksen kohteena, tai kunnes he olisivat suorittaneet henkilökohtaisen kostonsa viholliselle joka oli surmannut heidän aivomiehensä. Jotkut heistä eivät olleet enää kiinnostuneet toisesta avioliitosta, koska he eivät joko olleet kiinnostuneita aviollisista suhteista, tai koska he olivat liian kiintyneitä kuolleeseen mieheensä. Song-dynastian jälkeen hyveellinen nainen on jälleen saanut uuden merkityksen historiallisen henkilön Zhu Xin, äärimmäisen kohtuullisuuden puolesta puhumisen johdosta. Toisin sanoen, ennen Song-dynastiaa naiset vaikuttivat itse valintoihinsa ja olivat täysin välinpitämättömiä yhteiskunnalliselle propagandalle. Kukaan ei voinut painostaa naista mukautumaan mihinkään erityiseen stereotyyppiseen määritelmään.

Sen lisäksi on väärinkäsitys, että äärimmäinen siveellisyys olisi ollut laajalti ylistettyä. Itse asiassa monet muinaiset historioitsijat eivät kirjanneet ylös montaakaan vastaavaa tapausta koska he eivät halunneet pitää arvossa sen kaltaista käytöstä. Esimerkiksi, yleinen käsitys kiinalaisten historioitsijoiden keskuudessa leskistä, jotka kieltäytyivät toisesta avioliitosta, oli luonnehtia heitä fraaseilla kuten ”hänen omituinen käyttäytyminen,” ”miten säälittävää käytöstä,” tai ”olen pahoillani hänen puolestaan” jne. Jotkut lesket turmelivat itsensä välttääkseen toisen avioliiton, johtuen kiintymyksestä tai lupauksesta, jonka he tekivät kuolleelle aviomiehelle. Naisilla, jotka ottivat kyseisen tien, sanottiin olevan huono itsetunto ja että heiltä puuttui järjellisyys. Luonnollisesti yksikään historioitsija ei voisi ylistää tällaista käytöstä, joka ei voisi olla enää kauempana hyveellisestä toiminnasta.

Kun on kysymys naisen hyveestä, ”Naisellisuus on myötätunnon perusta; siveellisyyden suojeleminen elämällään on lahja oikeamielisyydelle.” (79th Hyveellisen Naisen Elämänkerta Bei Shissä, Kiinalainen historiankirja) Toisin sanoin aito hyve naisessa syntyy myötätunnosta ja oikeamielisyydestä. Itsensä turmeleminen tuskin on oikeamielinen teko. Nämä ovat äärimmäisiä tekoja ja hyvin kaukana Konfutselaisuuden kultaisesta keskitiestä.

Voidaanko tehdä siten johtopäätös, että naisen aito hyve heijastuu naisen mukautumisesta hyväntahtoisuuteen ja oikeamielisyyteen? Ei oikeastaan. Kun naisella ei ollut muuta mahdollisuutta suojata siveellisyyttään kuin kuolla, se oli merkki turmeltuneesta yhteiskunnasta. Kun hyväntahtoisia ja oikeudenmukaisia tekoja ylistettiin, se oli merkki että sellainen toiminta oli tullut harvinaiseksi moraalisesti rappeutuneessa yhteiskunnassa. Kahdenpuoleisen kehityksen ja molemminpuolisen ehkäisyn teorian mukaan, hyväntahtoisuuden ja oikeamielisyyden puolustaminen on oikeastaan merkki hyväntahtoisuuden ja oikeamielisyyden katoamisesta. Toisesta näkökulmasta katsottuna, jos jokainen arvostaisi hyvettä ja parantaisi sieluaan ja mieltään, oikeamielisyyden ja hyväntahtoisuuden mittapuu kasvaisi myös.

Halusin jakaa lyhyesti ymmärrykseni naisten hyveestä, koska tunnen että aihe on yksi esteistä selventäessämme totuutta vainosta. Nykyajan ihmiset voivat pitää monin muodoin muinaisesta yhteiskunnasta, mutta he ajattelevat että tietyt asiat menneisyydessä tehtiin päinvastaisesti. Käsityksemme siitä miten muinaisaikoina elettiin, perustuu kieroutuneeseen, väärään ymmärrykseen menneistä ajoista, joten olemme menneet kauemmaksi totuudesta. Sellainen ymmärrys muinaisista ajoista muodostuu esteeksi tavallisen ihmisen totuuden ymmärtämiselle Kiinasta. Koska emme ole historioitsijoita, tiedämme hyvin vähän muinaisista ajoista. Sen lisäksi olimme ennen noita tavallisia ihmisiä.