Tarina suuttumuksesta

Kerran kun Jumala oli nähnyt, että ihmiset olivat kääntyneet pois pahoista teoistaan, hän muutti mielensä suuresta onnettomuudesta, jonka hän oli valmistanut ja esti väistämättömän tuhon tulemasta heille.

Eräs mies porvaristosta tuossa muinaisessa maassa ei ollut tyytyväinen tästä tapahtumien käännöstä. Koska hän katui aikaisempia pahoja tekojaan, hän odotti että häntä rangaistaisiin ja puhui vihaisesti Jumalalle, kertoen hänelle että hän oli onneton tapahtumien käännöstä ja kuolisi mieluummin rangaistukseksi aikaisemmista synneistään kuin jatkaisi elämistään. Samanaikaisesti mies tunnusti että tämä Jumala oli hidas tuomitsemaan, hidas mittaamaan rangaistuksia ja loputtoman kärsivällinen ja suvaitsevainen.

Jumala sanoi hänelle lempeästi, ”Onko sinulla oikeus olla vihainen?”

Mies meni pois Jumalan luota, meni maaseudulle, pystytti itselleen suojan ja odotti.

Jumala sääli miestä koska ilma oli niin kuuma. Myötätunnostaan hän antoi pensaan kasvaa juuri sinne, suojaamaan miestä ja antamaan hänelle varjon ja helpottamaan hänen hankalaa olotilaa. Mies oli onnellinen pensaasta, hän tuli rauhalliseksi ja meni nukkumaan.

Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala pani madon hyökkäämään pensaan kimppuun ja se kuihtui. Kun aurinko nousi, mies heräsi ja huomasi että pensas oli kuolemaisillaan. Suutuksissaan hän haukkui pensasta sen kuihtumisesta ja kuolemisesta ja ravisti nyrkkiään taivasta kohti. Aurinko paahtoi miestä tehden hänen olonsa hyvin epämukavaksi. Tukahduttavan kuuma tuuli puhalsi ja sai miehen kärsimään niin paljon että hän pyysi, että Jumala antaisi hänen kuolla siihen paikkaan mieluummin kuin kärsiä sitä kärsimystä.

Jumala sanoi hänelle lempeästi, ”Onko oikein että olet suutuksissasi pensaalle? Et tehnyt mitään vaikka sinulla oli mahdollisuus vaikuttaa saadaksesi pensas kasvamaan, mutta pensas antoi sinulle hyvät olosuhteet. Pensas kasvoi yöllä ja kuoli yön aikana sinun tekemättä mitään. Onko sinusta oikein, että Jumala pitää huolta vain yhdestä vihaisesta ihmisestä kun on niin monia jotka tarvitsevat häntä, jotka eivät koskaan tule vihaisiksi Jumalalleen, vaan osoittavat häntä kohtaan ainoastaan kunnioitusta, kiitollisuutta ja ylistävät häntä?

Miehen omatunto heräsi yhtäkkiä ja hän häpesi. Hän kiitti Jumalaa läksystä ja lupasi Jumalalle ja itselleen, että hän tulee hyväksi ihmiseksi ja pitää tunteensa kurissa.