Jiang Zeminin hallinnon pahoja tekoja: Vainottuna kärsimäni koettelemukset (osa kaksi)

Jatkoa...

Pakkosyöttö voi vaikuttaa tavalta turvata nälkälakossa olevan harjoittajan elämä, mutta oma kokemukseni kertoo toisin. Joka päivä kun he halusivat pakkosyöttää minua, useita vankeja raahasi minut selliosaston käytävien halki niin kuin he olisivat raahanneet kuollutta koiraa. Vangit muissa selleissä katsoivat minua niin kuin he olisivat katsoneet eläintä. Kaikki vankilan lääkärit jotka pakkosyöttivät minua, olivat kouluttamattomia. He käyttivät pakkosyöttämiseen hyvin paksuja muoviletkuja joita en koskaan nähnyt heidän sterilisoivan.

He painoivat minut maahan ja sitoivat pääni, kehoni ja jalkani estääkseen minua panemasta vastaan. Tämä raaka käytön sai minut tuntemaan kuin olisin eläin joka oltiin aikeissa tappaa. Minua kohdeltiin ilman mitään ihmisarvoa. Vankilan lääkärit huusivat minulle raivoisat silmät ammollaan: ”Puukotamme sinut kuoliaaksi! Puukotamme sinut kuoliaaksi!”, samalla kun he työnsivät kumiletkua nenääni väkivaltaisesti. Letku työnnettiin mahaani asti, ja joskus letku meni keuhkooni tai henkitorveeni. Se oli äärimmäisen tuskallista. Sen jälkeen kun he olivat työntäneet letkun sisään, he väänsivät sitä ja yrittivät työntää sitä vielä pidemmälle; silmäni ja nenäni vuosivat kivusta, ja päässäni jyskytti. Minun täytyi avata suuni yrittääkseni vetää henkeä niin voimakkaasti kuin pystyin jotta en tukehtuisi.

Sitten he pakkosyöttivät kulhollisen maissijauhovelliä vatsaani. Pakkosyöttämisen jälkeen he vetivät letkun pois nopeasti, saaden aikaan voimakkaan poksahduksen kun letku tuli ulos. Heillä ei ollut mitään huolta siitä miltä minusta tuntui fyysisesti tai henkisesti.

Joskus letku puhkaisi nenäonkaloni tai ruokatorveni. Veri virtasi vatsaani ja sai minut pahoinvoivaksi, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta oksentaa.

Minun täytyi kärsiä päivittäisen pakkosyöttämisen aikana tällaisesta ahdistavasta tunteesta ja fyysisestä kivusta jota ei voi kuvitella. Kun he pakkosyöttivät minua ensimmäisen kerran, näin että naista joka harjoitti Falun Gongia pakkosyötettiin myös. Hänen kehonsa oli pölyn peitossa ja hänen vaatteidensa reunat olivat revenneet. Oli ilmiselvää että hän oli taistellut vastaan. Hänen kaulansa, rintansa ja vatsansa oli sidottu kolmella vyöllä tiukasti sänkyyn. Hänen jalkansa oli levitetty, ja hänen kätensä oli kiinnitetty vöillä sängyn vastakkaisiin laitoihin 90 asteen kulmaan. Alueet hänen nenänsä ja suunsa ympärillä olivat tahmean ruoan jäänteiden, veritahrojen ja eritteiden peitossa. Hänen nenästään tuli ulos paksu ja pitkä muoviletku joka oli yhdistetty suureen injektioruiskuun jota käytettiin pakkosyöttämisessä. Ruisku oli täynnä tahmeaa ja sameaa seosta. Vartija piteli ruiskua kumikäsineet kädessään, ja näytti hyvin raivokkaalta ja kärsimättömältä. Muutama vanki seisoi sivussa tylsä ilme kasvoillaan. Pieksäessään Dafa-harjoittajia vangit olivat kuitenkin raivoissaan, eivätkä ilmaisseet mitään merkkejä omatunnosta. Pakkosyöttöletku näytti äärimmäisen likaiselta, eikä voi tietää oliko sitä puhdistettu ja steriloitu sen jälkeen kun sitä oli käytetty muihin.

Kun näin hänet, hänellä ei ilmiselvästi ollut enempää energiaa taistella vastaan, mutta silti hyvin vahva mies poliisin univormussa tarttui hänen hiuksiinsa ja piti häntä paikallaan. Kärsiessään valtavasta tuskasta hän ei edes voinut liikuttaa päätään. Pidätyskeskuksen lääkäri pystyi siten helposti saattamaan pakkosyöttämisen loppuun.

Vartijat saattoivat pakkosyöttämisen avulla toisaalta pitää henkilön elossa ja estää häntä kuolemasta äkillisesti, mutta toisaalta pakkosyöttäminen ei kuitenkaan osoittanut että poliisi tai Jiangin hallitus olisivat välittäneet nälkälakossa olevan henkilön elämästä. Heidän näkökulmastaan he eivät välittäneet ollenkaan suunnattomasta henkisestä stressistä ja äärimmäisestä fyysisestä kivusta jota pakkosyöttöletkun raakalaismainen käyttötapa aiheutti, poliisi ei pohjimmiltaan välittänyt nälkälakossa olevan ihmisen elämästä. Poliisit tekivät sen tällä tavalla puhtaasti siksi että he eivät halunneet henkilön kuolevan [eivätkä halunneet menettää työtään], ja välttivät siten hankaluudet joita kuolema aiheuttaisi. Sen lisäksi poliisit käyttivät pakkosyöttöä tuottaakseen nälkälakossa olevalle henkilölle äärimmäistä kipua ja henkistä stressiä, terrorisoidakseen häntä, ja saamaan hänet pelkäämään äärimmäistä kipua ja siksi lopettamaan nälkälakon. Tämä tehtiin viranomaisia uhkaavien paineen ja ongelmien vähentämiseksi. Se sai myös nälkälakossa olevan henkilön menettämään vahvuutensa ja energiansa vetoamiseen, oikeusjuttujen nostamiseen tai muiden laillisten hyvitysten hakemiseen.

Laittomasti pakkotyöhön tuomittu

Kahdeksan ahdistavan nälkälakkopäiväni aikana, pakkosyöttöä lukuun ottamatta, yksikään valtion virkamies ei tutkinut juttuani. Kiinalaisen uuden vuoden aattona (eli päivä ennen perinteistä kiinalaista kevätjuhlaa) pidätyskeskuksen johtaja nimeltä Bai tuli selliin tapaamaan minua. Siihen mennessä minut oli jo siirretty 3. osaston selliin numero 9. Bai sanoi minulle että minut vapautettaisiin jos aloittaisin syömisen, koska he eivät halunneet ongelmia uuden vuoden loman aikaan. Uskoin häntä ja ajattelin että hän ei valehtelisi päin naamaa koska oli valtion virkamies poliisin asu päällään. Joten aloin syödä. Seuraavana päivänä kaksi poliisia tuli ja ilmoitti minulle odottamatta että minut tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi pakkotyöhön ”yhteiskunnallisen järjestyksen häirinnästä”.

Tiesin että Bai oli pettänyt minut. Ehkä hän oli jo tehnyt salaisen sopimuksen pakkotyökomitean kanssa pettääkseen minua. Itse asiassa, Kiinan perustuslaki sanoo että se suojelee jokaisen kansalaisen uskonvapautta, ilmaisuvapautta, vapautta vedota, vapautta syyttää virkavirheestä, vapautta suojella henkilökohtaista mainetta, ja vapautta suojella henkeään ja terveyttään. Kuitenkin Falun Gongin harjoittajilta jotka haluavat olla hyviä ihmisiä, on häikäilemättömästi viety kaikki nämä perustavanlaatuiset ihmisoikeudet – johtava puolue, ja hallitus joka on Jiangin omakätisen manipulaation alainen, ovat polkeneet näitä perustuslaillisia oikeuksia.

Tosiasioiden selventämisemme Falun Gongin laittomasta vainosta ei aiheuta kuulijalle vahinkoa, sen sijaan, se rohkaisee kuulijaa myötätuntoon ja oikeisiin ajatuksiin. Totuuden selventäminen ei myöskään riko mitään lakeja ja sillä ei ole mitään tekemistä poliittisen vallan anastamisen kanssa. Mitä väärää on tehdä se tällä tavalla? Kenen yhteiskunnallista järjestystä on häiritty?

Mikä on ihmisille vielä järjettömämpää ja shokeeraavampaa, on se että pakkotyön kautta tapahtuvaa uudelleenkoulutusta koskevat määräykset ovat kaikki tulleet Kiinan valtionviraston ja julkisen turvallisuuden viraston hallinnollisista määräyksistä, ne eivät ole lakeja jotka kongressi tai sen pysyvä komitea on määrännyt. Pakkotyö loukkaa ihmisten vapautta vakavasti ja se on ankarin hallinnollinen rangaistus. Pitäisi olla olemassa lakeja päättämässä siitä voidaanko henkilö tuomita pakkotyöhön. Kiinalla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään pakkotyötä koskevia lakeja, ja henkilön pakkotyöhön määräämisen perusta tulee valtionviraston määräyksistä. Siten pakkotyön periaate rikkoo täysin Kiinan lainsäädännöllisiä lakeja, vähintään 1996 marraskuusta lähtien tai heinäkuun 1. 2000 jälkeen! Tällä hetkellä ihmisiä on edelleen laittomasti vangittuina työleireillä, ja vangitut kärsivät vainosta kaikilla näillä eri työleireillä ympäri maata, ja työleirit ovat vielä ankarampia kuin vankilat.

Eikö tämä ole tietyn hallituksen ryhmän tekemä suurimittainen, vakavin rikos sen omia kansalaisia kohtaan? Jos tämä ei ole vainoa, mitä se sitten on?

(jatkuu)

Osa 1:
http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2004/2/23/45389.html

Kiinalainen versio: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/2/7/66125.html