Anteeksiantaminen on irtipäästämistä itsekeskeisyydestä

Eräänä päivänä huomasin, että vaimoni (harjoittaja) oli muuttunut paljon. Kun tein jotain väärin, hän antoi aina anteeksi. Jopa tapa, jolla hän ottaa ongelman esille, on hyvin kohtelias ja ystävällinen. Hänestä on tullut aivan toisenlainen ihminen. Kysyin häneltä siitä ja hän vastasi Mestarin maininneen tämän asian monta kertaa viimeisimmissä luennoissaan. Emme voi saavuttaa määrättyjä vaatimuksia ellemme tee asioita hyvin. Vaimoni kertoi myös siitä, kun poikamme lähti kotoaan ja sanoi äidilleen, että antamalla anteeksi toisille, on prosessi, jossa päästää irti itsekeskeisyydestään. Hyväntahtoinen Mestarimme antoi hänelle vihjeen poikamme sanoissa ja pyysi kultivoimaan tässä asiassa.

Opiskellessamme hiljattain ryhmässä Mestarin luentoja, jotka ovat ennen vuotta 1999 panin merkille, että Mestari oli jo opettanut meitä.

”Teidän on kohdeltava kaikkia laupeudella ja etsittävä syitä itsestänne kohdatessanne ongelmia. Myös silloin, kun toiset puhuvat pahaa teistä tai lyövät teitä, meidän kaikkien on katsottava itseemme. Johtuiko se siitä, että tein jossakin suhteessa väärin? Tämä antaa sinulle mahdollisuuden löytää konfliktin perussyyn, ja se on paras tapa poistaa itsekkyyden kiintymys. Sinulla on oltava suurempi ja suurempi sydän aina siihen pisteeseen saakka, jossa henkilökohtaisessa kultivoinnissasi voit antaa anteeksi kaikille, myös vihollisillesi.” (”Teaching the Fa at the Fa Conference in Australia” 1999).

On valitettavaa, että Falun Gongin vainon käynnistyttyä 1999 minä melko harvoin opiskelin ennen sitä olevia luentoja, en laittanut niin suurta painoa kultivoidakseni itseäni hyvin.

Kun katson kultivointitietäni taaksepäin, miten huono kultivoija olenkaan ollut! Tehdessäni koordinointityötä, monet kultivoijat osoittivat usein virheeni ja puutteeni. En kuitenkaan katsonut itseeni, vaan ainoastaan muita. Kun huomasin, että muut olivat tehneet jonkun virheen, kritisoin ja valitin jatkuvasti ja annoin heille harvoin anteeksi. Kun itse tein jotain väärin, en vilpittömästi hyväksynyt heidän ehdotuksiaan. En myöskään katsonut itseeni löytääkseni kiintymykseni, vaan yritin pikemminkin vakuuttaa toiset antamaan minulle anteeksi. Johtuen siitä, että en ollut vakaa kultivoinnissani, en voinut antaa anteeksi toisille ja koordinoin harjoittajia vaativalla tavalla, ja käyttäytymiseni vaikutti paikallisiin harjoittajiin ja heidän Fa'n vahvistamiseen ja tuntevien olentojen pelastamiseen.

Mestari opetti meille: ”Sinulla on oltava suurempi ja suurempi sydän aina siihen pisteeseen saakka, jossa henkilökohtaisessa kultivoinnissasi voit antaa anteeksi kaikille, myös vihollisillesi.” ("Teaching the Fa at the Fa Conference in Australia")

En kuitenkaan voinut antaa anteeksi harjoittajille, jotka auttoivat minua, minulla ei myöskään ollut laupea sydän. Kuinka voin tehdä niin? Katsoessani itseeni huomasin, että perussyy siihen etten voinut päästää irti itsestäni, oli valtava kiintymys itseeni. Olin mielestäni hyvä kaikessa, olin parempi kuin kaikki muut. Eikö tämä ylimielinen asenne ollut osa pahaa kommunistipuolueen kulttuuria? Tajusin silloin, että jos en poistaisi tätä asennetta, en voisi antaa anteeksi toisille. Jos todella annamme anteeksi toisille ihmisille eikö se silloin ole prosessi, jossa päästämme irti itsekeskeisyydestämme?

Kultivointiharjoituksessa olen pannut merkille, että monet harjoittajat pitävät kiinni omista mielipiteistään eivätkä lopeta niiden perusteluja, johtuen heidän voimakkaasta kiintymyksestään itseensä. Tämä on aiheuttanut sen, että monet asiat Fa'n vahvistamisessa ovat jääneet toteutusta vaille, mikä on viivästyttänyt Fa-oikaisun prosessia.

Ymmärrän nyt miten tärkeää on antaa anteeksi toisille. Se ei ole vain prosessi päästää irti itsestään, vaan samalla prosessi, jossa saavuttaa laupeuden jollainen suurella valaistuneella olennolla on!

Yllä oleva on osa ymmärrystäni. Toivon kanssaharjoittajieni osoittavan, jos jotain on väärin.

Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/201009/21856p.html