Olen harjoittanut Falun Dafaa yli kaksi vuotta. Perheeni asuu toisessa kerroksessa ja nuori pariskunta alapuolellamme kerrosta alempana. Yritän kävellä niin hiljaa kuin mahdollista, etten häiritsisi heitä.
Viime vuonna mieheni isä, sisko ja hänen kolmevuotias tyttärensä olivat kyläilemässä meillä. Kälyni tytär hyppeli ympäriinsä myöhään illalla ja olin huolissani, että naapurini saattaisivat häiriintyä, joten sanoin apelleni, että alapuolellamme olevalla perheellä on pieni vauva ja että meidän olisi oltava hiukan hiljempää. Hän vastasi: ”Se käy hyvin. Olemme täällä vain pari päivää.” Ärsyynnyin ja sanoin: ”Etkö voisi opettaa tyttäresi lasta ottamaan muut huomioon?” Kun olin sanonut sen, muistin jotakin, ”Harjoittajan on katsottava sisäänpäin konfliktin ilmaantuessa.” Olin pettynyt etten kyennyt katsomaan itseeni ongelmissa ennen kuin sanoin jotain. Lisäksi puhuin melko epäkunnioitettavalla äänellä perheemme vanhemmalle jäsenelle.
Sinä aikana, kun aloin kritisoimaan itseäni, mieheni oli, yllättävää kyllä, minun puolellani. Tämä sai appeni surulliseksi ja hän sanoi lapselle, että lopeta hyppiminen. Miehelläni on tapana olla isänsä puolella, eli hän ei sanonut mitään, vaikka isä olisi ollut väärässä. Tällä kertaa hän antoi tukensa minulle kun samalla katsoin itseeni.
Opin tapauksesta sen, että kun sanomme jotakin, meidän on tehtävä se ystävällisesti ja rauhallisesti ja jos kyseessä on konflikti, meidän on katsottava itseämme ensin. Silloin ympäristömme muuttuu.
Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/html/articles/2010/7/16/118620.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/201007/21786.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...