Aallonharjalla ratsastaminen ja laulaminen

Monilla ihmisillä on sydämissään melodioita, kun heidän mielensä ovat puhtaat ja nämä melodiat ovat sekä liikuttavia, että kauniita. Niitä ei voi sanoilla kuvata, johtuen syntymänjälkeisen ajan vaikutuksesta fyysiseen kehoomme. Ei ole ihme, jos joku musiikkia taitamaton henkilö pystyy tuottamaan taivaallisia melodioita. Ne ovat niin liikuttavia, että ne voivat jäädä henkilön mieleen useiksi päiviksi, jotta ne voisi muistaa ja niistä voisi nauttia pitkän aikaa.

Tämän kertomuksen päähenkilö eli kaksituhatta vuotta sitten. Hän oli hyvin yksinkertainen nuori mies ja tuli toimeen myymällä polttopuita, mieleltään hän oli sekä hyvin rauhallinen, että iloinen. Kun hän piti taukoa puitten hakkaamisessa, hänellä oli tapana katsella taivaalla lenteleviä lintuja ja veteen hyppääviä kalastajia, ja hän lauloi lauluja. Hänellä ei ollut melodioihin mitään koulutusta ja melodia muuttui jatkuvasti. Hänellä oli tapana laulaa sitä, mitä hän juuri sillä hetkellä ajatteli, ilman mitään erityistä melodiaa ja hänen äänensä oli kuiva kuin hänen hakkaamansa puut, ilman mitään pintapuolista kauneutta. Sitä vastoin hän tunsi sydämessään todellisen minän joka lauloi ja hän piti siitä, että sai olla omassa maailmassaan ilman häiriöitä. Hän näytti hassunkuriselta toisten ihmisten silmissä, koska hän vaikutti olevan niin tyytyväinen huonoihin melodioihinsa ja teksteihin, jotka eivät sopineet yhteen.

Eräänä päivänä läheisellä vuorella näkyi jousisoitinta soittava ja kultivointia harjoittava mies. Hän tunsi, että nuoren miehen luonto muistutti puhdasta jadepalaa, jota kukaan ei vielä ollut työstänyt. Hän kutsui miehen luokseen ja alkoi opettaa häntä laulamaan. Nuori mies tahtoi vain ottaa elämänsä rauhallisesti ja koko musiikkiteoria ja laulusäännöt tuntuivat vain rajoituksilta. Muusikko ymmärsi hänen ajatuksensa ja luovutti, mutta opetti hänelle nuorta miestä kiinnostavia asioita.

Muusikko vei nuoren miehen korkealle vuorelle ja osoitti korkeaa puuta. Hän kysyi nuorelta mieheltä: ”Kasvaako tämä puu itsestään?” Nuori mies katsahti puuta ja vastasi: ”Tietysti, niin kauan kuin puulla on juurensa maassa ja se saa aurinkoa, se kasvaa riittävän korkeaksi, melkein taivaaseen.” Opettaja hymyili hänelle ja sanoi: ”Etkö ole kuin tämä puu?” Nuori mies ymmärsi samassa ja valaistui siihen. Harjoitusten aikana ohjaava opettaja katsoi häntä kärsivällisesti: ”Maailmankaikkeudessa on monenlaista energiaa. Jos voit käyttää jotakin niistä, kykenet laulamaan lauluja, jotka ovat tavallisen äänesi ulkopuolella. Kun laulat laulun, sinun on kuviteltava, että seisot merenaallon huipulla ja äänesi tulee ulos luonnollisesti samalla voimalla kuin liikkuvat aallot. Ole hyvä ja muista, että äänesi ei tule kurkusta, vaan sen sijaan se kaikuu erilaisista energioista maailmankaikkeudessa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nuori mies ymmärsi miten kiinnostavaa laulaminen oli. Harjoitusten jälkeen nuori mies alkoi valittaa yhä uudelleen, että hänellä oli kurkkukipua ja hänen kehonsa oli väsynyt ja että se oli raskaampaa kuin puiden hakkaaminen. Opettaja ohjasi häntä kärsivällisesti: ”Näet, että virrat virtaavat pysähtymättä ja joka hetki se on hyvin iloinen liikkeestään. Oletko koskaan kuullut sen valittavan. Et. Miksi? Koska se vain liikkuu pysähtymättä seuraamalla luonnollisia periaatteita. Se on sulautunut luonnon lakeihin.

Kun nuori mies oli jonkin verran kehittynyt harjoituksessaan, hän alkoi tuntea itsensä riemukkaaksi. Silloin opettaja kertoi hänelle: ”Laulaminen ei tarkoita sitä, että tuntee itsensä tyytyväiseksi tai euforiseksi. Sen sijaan se on siksi, että saisimme lisää eläviä olentoja kiinnostumaan ja tuntemaan laulun kohottavan voiman. Kun yleisösi on kuullut laulusi, sen pitää tuntea liikkuvansa värikkäässä pilvessä laulusi mukana ja olla meressä lainehtivan aallonharjan huipulla ja liikkuvansa vapaasti ja iloisesti. Heidän on myös tunnettava, että he voivat kestää kärsimystä inhimillisessä elämässään, niin kuin katkeruuden ja vaikeuksien aallonharjalla ratsastaminen.

Nuoren miehen jatkaessa harjoittamistaan, linnut ja eläimet kuuntelivat hänen laulujaan hyvin kunnioittavasti. Hänen laulunsa sai minkä tahansa olennon unohtamaan kipunsa elämällä ja luomalla syvän myötätunnon syvällä sydämessään. Hänen äänensä vaikutti tunkeutuvan läpi kaikkien tasojen ja maailmankaikkeuden ja esitti kauniit näyt, joita jokaisella elämällä oli ollut läpi historiansa. Joka kerta, kun hän lauloi, ympäristö vaikutti olevan vapaa pyrkimyksistä ja hänen mielensä oli tyhjä ja hänen sydämensä oli rauhallinen kuin tyyni lampi. Ei jälkeäkään epäpuhtaudesta voinut tulla hänen sydämeensä. Hänen äänensä oli lentävä ja se pyöri maan ja taivaan välillä.

Kun tämä kertomus muistuu mieleeni kultivoidessani Falun Dafaa, sillä on toinen merkitys. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka pitkä tai lyhyt historiamme on. Enää ei ole merkitystä sillä, keitä me olimme aikaisemmin. ”Taon kultivoija voi tuntea arvoituksen” (”Muuttuu demoniseen,” Hong Yin). Dafaa kultivoimalla voimme löytää aidon itsemme, joka oli olemassa kauan sitten. Voimme paljastaa ja ratkaista kaikki historialliset olosuhteet, niin hyvät kuin huonotkin ja kiinnittää alkuperän elämäämme, jotta voimme arvostaa enemmän nykyistä elämäämme, joka ei tullut helpolla.

Vaikka historia on muuttanut ihmisten ulkonäköä, se ei ole muuttanut syvää halua ihmisten sydämissä – tulla Dafan pelastamiksi. Inhimillisen maailman allas on haudannut nämä arvokkaat elämät. Elämällä on todellakin toivoa palata takaisin, kun se on onnistunut pääsemään Mestarin laupiaaseen tuntevien olentojen pelastukseen tämän historian aikana.

Kun olen aallonharjalla ja laulan hiljaa laulua ”Pelastettu”, pelästyn oman ääneni kaikua, joka tunkeutuu läpi ajan ja paikan ja osoitti minulle suuren näyn silmieni eteen. Olin täysin rauhallinen ja olennot, jotka kuuntelivat minua, vaikuttivat kunnioittavilta. Muutaman sekunnin kuluttua heidän aplodinsa kuulostivat kuin ukkosen jyrinältä, joka tulee alas korkeammilta tasoilta tänne ihmismaailmaan.

Kun seisomme aallonharjalla ja laulamme, voimme kuulla ilon pelastetulta elämältä. Arvostakaa hetkeä, laulakaa siitä, mikä on kaunista Dafassa ja kunnioittakaa Mestarin laupiasta pelastusta! Tuhansien vuosien odotuksen jälkeen, kaunein taivaissa laulettu laulu ”Falun Dafa on hyvä”, on laulettu kaikille elämille.

Käännetty: http://www.pureinsight.org/node/5882
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/201002/21599.html