Dafan ihmeellisyys näytetään Fa-opiskelun jälkeen

Hiljattain joitakin iäkkäämpiä harjoittajia lähiympäristössäni on kohdannut suuri sairauskarma. Jotkut heistä ovat joutuneet kärsimään sitä pidemmän aikaa ja toiset eivät voineet kestää sitä ja menivät sairaalaan. Jotkut pyysivät harjoittajia auttamaan heitä lähettämällä oikeamielisiä ajatuksia karman poistamiseksi tai löytämään ongelmia heidän xinxingistään. Jotkut kuolivat. Kun näin kaikkien näiden harjoittajien kamppailevan tuskiensa kanssa, myös minulla oli kovat tuskat.

Sairauskarma on hyvin tavallinen koetus kultivoijalle. Kaikki tietävät, että pitää päästää tästä kiintymyksestä – tästä sairauskarmasta – ja kohdata se rauhallisesti selvitäkseen testistä. Mutta kun heidät asetetaan ongelman eteen, ihmisillä on erilaisia tapoja tämän käsittelyyn. Toivon oman kokemukseni auttavan muita harjoittajia.

Elokuussa 1998, ennen kuin sain Fa’n, en voinut syödä enkä juoda. Laihduin vähitellen ja käveleminenkin oli suuri ongelma. Lääkäri kertoi minulla olevan vatsasyöpä ja minulla oli kuusi kuukautta elinaikaa. Kun he näkivät, että tilanteeni oli parantumaton, he vähensivät apuaan ja hoitoja. En halunnut kantaa tuskaa pitempään ja ajattelin jopa itsemurhaa. Yritin monella tavalla, mutta se ei onnistunut.

Naapurini kertoivat minulle, että monet ihmiset harjoittivat qigongia lähistöllä. Kun selvitin asiaa, huomasin sen olevan Falun Gongia. Eräs iäkkäämpi nainen opetti minulle menetelmän viisi harjoitusta ja niin aloin harjoittamisen. Vaikka liikkeeni eivät olleet täsmällisiä, tunsin koko kehoni tavattoman miellyttäväksi. Lopetettuani harjoitukset, harjoittajat pyysivät minua menemään erääseen opiskeluryhmään. Seuraavana päivänä seurasin heidän ohjeitaan ja tapasin sattumalta nuoren pojan, joka johdatti minut harjoittajien talolle.

Harjoittajat antoivat minulle Zhuan Falun –kirjan ja Olennaiset jatkuvaan edistykseen, ja aloin opiskella toisten kanssa. Mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän se veti puoleensa ja tunsin, että tätä olin etsinyt koko elämäni. Saapuessani kotiin, luin kirjat yhdellä kertaa. Olen ymmärtänyt, että tämä oli universumin ylittämätön laki. Vaikka lääkärit kertoivat, että minulla oli vain kuusi kuukautta elinaikaa, tunsin itseni äärimmäisen onnekkaaksi siitä, että olin saanut tämän askelman taivaaseen. Päätin kultivoida, riippumatta siitä kuinka kauan minulla oli elinpäiviä. Jos minulla olisi yksi päivä jäljellä, silloin haluaisin kultivoida koko päivän, vaikka se olisi vain yhden ainoan kappaleen opiskelu. Vaikka se olisi viimeinen hengenvetoni, halusin lukea viimeisen sanan.

Tällä tavoin aloitin Fa’n opiskeluni, tein harjoituksia enkä ajatellut mitään muuta. Hieman sen jälkeen oli sukulaiseni hääjuhlat ja söin kaikkia ruokia. Jonkin aikaa tämän jälkeen muistin vatsasyöpäni. Ajattelin: ”Vau, olen parantunut.” Syöpä oli ihmeellisellä tavalla kadonnut. Sieluni oli parantunut ja kuljin ilman ponnisteluja. Fa loi minut ja Mestari pelasti minut.

Kun nyt ajattelen sitä, ymmärrän, että kultivoijina kultivoimme itseämme. Riippumatta siitä, mitä esteitä, konflikteja tai kärsimyksiä kohtaamme, se ei saa liikuttaa meitä. Esteet ovat sen vuoksi, että parantaisimme xinxingiämme. Älkäämme unohtako sitä. Jos käytämme muita menetelmiä vähentääksemme karmaa ja selviytyäksemme testistä, emme ole kultivoineet.

Jos kohtaamme näitä kärsimyksiä, harjoittajat, meillä ei pitäisi olla kiirettä tämän erityisen ongelman ratkaisemiseksi. Meidän ei pitäisi ajatella sitä ja tulisi rauhoittua. Opiskelkaa Fa’ta, opiskelkaa Fa’ta, opiskelkaa Fa’ta. Fa näyttää ihmeensä, emme saa jäädä paikoilleen kultivoinnissa.

Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2009/2/3/104516.html
Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2009/1/18/193647.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200905/21191.html