Ma Bingjuan on kotoisin Harbinin kaupungista, Heilongjiangin maakunnasta. Hän on yksi kidutuksen uhreista ja silminnäkijöistä Heilongjiangin maakunnan naistenvankilassa. Alempana hänen kertomuksensa.
Minut vietiin Heilongjiangin maakunnan naistenvankilaan 27. syyskuuta 2003. Joka aamu meidät pakotettiin juoksemaan kello 8.30-11.30 välisen ajan. Tuona aikana oli vain yksi tauko vessassa käyntiä varten. Sitä kutsuttiin ”sotilasharjoitukseksi”. Ainoastaan harjoittajat joutuivat sotilasharjoitukseen. Vartijat ohjeistivat pahimmat vangit vahtimaan meitä ja tarkkailivat, että säilytimme vauhdin juostessamme. Jos lopetimme juoksemisen, he hakkasivat meitä. Kahden päivän juoksemisen jälkeen jalkani olivat niin kipeät, että tuskin pystyin kävelemään. Kolmantena päivänä huusin ”Falun Dafa on hyvä” ja kieltäydyin juoksemasta, koska olin syytön. Vankilan harjoittelukeskuksen varajohtaja Wang Xiaoli raahasi minut radalta, tönäisi minut erääseen nurkkaan ja pakotti kyykkyyn, kasvot seinään päin käännettynä. Sitten hän ruoski minua raivokkaasti lääkärien käyttämällä letkulla. Sanoin hänelle, että pahoinpitelyni oli laitonta, mutta hän jatkoi hakkaamistani ja sanoi: ”Jatkan hakkaamistasi.” Noin kymmenen aikaan vartija Tao Dandan kysyi minulta: ”Miksi et juossut?” Sitten hän potkaisi minua nahkasaappaillaan. Nenäluuni murtui. Vartijat sulkivat minut pieneen selliin.
Pienissä selleissä oli paksut metalliovet, eikä auringonvalo päässyt sisään. Käteni laitettiin selän taakse käsirautoihin ja kiinnitettiin lattiassa olevaan metallirenkaaseen. Lattia oli jääkylmä yöllä, enkä saanut huopaa. Sain päivittäin kaksi annosta ruokaa: maissijauhopuuroa ja siihen sekoitettuja vihanneksia. Olin käsiraudoissa vuorokauden ympäri, enkä kyennyt nukkumaan. Minua paleli ja kehoni oli arka ja jäykkä. Tänä aikana melkein kaikki harjoittajat olivat pienissä selleissä. Osa oli sidottu metallituoleihin ja heidän oli mahdotonta liikkua. Lokakuu on kylmä Pohjois-Kiinassa. Harjoittajilla, jotka oli vangittu elokuussa, oli vain ne kesävaatteet, jotka heillä oli ollut yllään pidätettäessä. Vaikka hytisimme kylmästä, vartijat eivät antaneet meille lisävaatteita, vartijat itse käyttivät kuitenkin paksuja toppatakkeja ja housuja sekä lämpimiä kenkiä. Meiltä oli kielletty puhuminen toistemme kanssa ja saimme käydä vessassa vain määrättyinä aikoina. Koska emme saaneet käyttää vessaa öiseen aikaan, minun oli vaikea pidätellä ja odottaa aamuun, jouduin tekemään tarpeet alleni. Vaatteiden ja hiusten pesu oli myös kielletty pienissä selleissä. Hammasharjoja ei ollut, oli vain pieni käsipyyhe. Olin lukittuna pieneen selliin kuukauden ajan ja laihduin 15 kg.
Vartijat käyttivät muita vankeja meidän vahtimiseen. Vangit eivät sallineet meidän keskustella keskenämme ja he seurasivat meitä jopa vessaan. Jos vessassa jo oli harjoittaja, muita harjoittajia ei päästetty sisään, vaan heidän oli odotettava ulkopuolella. Saadakseen harjoittajat luopumaan harjoituksistaan, vartijat käyttivät pahimpia vankeja ”muuntamaan” harjoittajia.
Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2009/5/15/107384.html
Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2009/4/20/199307.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200905/21193.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...