Muinoin oli taiteilija, jolla oli kaksi samanarvoista ja lahjakasta oppilasta. Hän opetti heille kaiken minkä voi ja lopulta he tulivat aika kuuluisiksi. Henkilöt olivat mestari Zhang ja mestari Ding.
Kun opettaja meni pois, mestari Zhang ja mestari Ding halusivat tutkia taiteellisia kykyjään. Ennen kuin heidän tiensä erosivat, mestari Zhang sanoi: ”Opettajamme tapasi sanoa, että olemme yhtä lahjakkaita. Miksi emme näkisi uudestaan viiden vuoden kuluttua ja toisi takaisin parhaat teoksemme? Silloin voimme päättää, kenen työ on paras.”
Mestari Ding hymyili ja sanoi: ”Se kuulostaa hyvältä.”
Kun he olivat hyvästelleet, mestari Zhang matkusti ympäri maailmaa, näki parhaat näyttämöt ja oppi eri kulttuureista. Hän teki maalauksen toisensa perään. Hänestä tuli yhä suositumpi ja samoin hänen maalauksiensa arvo kohosi. Mestari Zhang nautti menestyksestään ja ajatteli: ”Ei ole vielä kulunut viittä vuotta, mutta olen kehittynyt nopeasti. Luulen, että kehittymiseni on lähellä ihmettä. Vastaavasti kukaan ei ole maininnut mestari Dingin nimeä. Voitan varmasti helposti hänet.”
Kun viisi vuotta oli kulunut, mestari Zhang oli aika itsevarma ja otti mukaansa parhaat maalauksensa tapaamiseen. Mestari Ding toivotti hänet tervetulleeksi tyhjin käsin, mutta leveästi hymyillen.
Zhang ei ilahtunut. ”Sovimme, että ottaisimme mukaamme parhaat maalauksemme ja sinä tulet tyhjin käsin. Kuinka voimme tehdä vertailun?”
Mestari Ding katsoi harmaahiuksista opiskelutoveriaan ja sanoi: ” Rakas ystävä, ei ole niin, että halusin tulla tyhjin käsin, mutta on yksinkertaisesti sillä tavalla, että minulla ei ollut mitään mukaan otettavaa.”
Mestari Zhang mietti, ”Se on varmasti vain tekosyy, sillä hän pelkää häviävänsä kilpailun.” Hän kysyi: ”Miksi?”
Mestari Ding vastasi: ”Vaikka en voinutkaan tuoda maalauksiani, voin näyttää ne sinulle.”
Kun mestari Ding oli sanonut tämän, he kiersivät kaupungissa. Mestari Zhang hämmästyi siitä, että mestari Dingin maalaukset riippuivat kaikenlaisissa rakennuksissa kaupungissa. Jokainen maalaus oli parempi kuin edellinen. Pikkukaupunki oli sekä viihtyisä, että rauhallinen, ja täynnä taiteellista ilmapiiriä. Alkujaan kaupunkilaiset eivät olleet hyvin koulutettuja, mutta nyt he olivat tyylikkäämpiä sekä tavoiltaan, että käytökseltään. He käyttäytyivät aivan kuten heidät oli kuvattu maalauksissa.
Jokainen asukas puhui arvokkaasti mestari Dingin kanssa. Mestari Zhang tuli hiukan mustasukkaiseksi ja kysyi: ”Vuokrasivatko he sinut maalaamaan kaikki nämä maalaukset? Sinun täytyy olla upporikas tätä nykyä!”
Mestari Ding sanoi hymyillen: ”Kun olin jättämässä kaupungin, ajattelin kuinka paljon työtä opettajamme oli joutunut tekemään opettaessaan meitä. Joten päätin antaa ihmisille tässä kaupungissa jotakin takaisin. Kun olin valmis ensimmäisen teokseni kanssa, he olivat hyvin kohteliaita ja liikuttuneita teoksestani.
Alussa heitä huolestutti, että ottaisin korkean maksun, mutta sanoin heille, että teen sen täysin ilmaiseksi sitä vastaan, että he tarjosivat minulle ruuan päivittäin.
Mestari Zhang mykistyi siitä, että Ding oli maalannut kaiken ilmaiseksi. ”Kuinka voit olla niin tyhmä? Olisit voinut ansaita paljon rahaa!”
Mestari Dingille tuli kyyneleet silmiin ja hän sanoi: ”Oikeastaan he auttoivat minua silloin, kun en ollut niin taitava. Kun he näkivät teokseni, he eivät tienneet kuinka voisivat olla vielä kohteliaampia ja ystävällisempiä. Sellaisella kannustuksella maalauksistani tuli yhä parempia. Joten kuinka olisin voinut ottaa senttiäkään työstäni?”
Mestari Zhang tuli hämilleen tämän kuullessaan. Hänen mielestään teoksen arvo oli määrätty sen hinnalla. Mitä korkeampi hinta, sitä arvokkaampi taideteos.
Mestari Zhang sanoi: ”Olet voittanut viiden vuoden kilpailun. Maalauksesi ovat mittaamattoman arvokkaita ja niitä ei voi ostaa rahalla, kun taas minun voi. Maalauksesi voivat muuttaa ihmisten mielen, kun taas minun maalaukseni riippuvat koristeina rikkaitten ihmisten seinillä. Joten katson, että olen hävinnyt kilpailun. Olet myös antanut minun ymmärtää todellisen taiteen arvon. Salli minun oppia sinulta! Työskennelkäämme yhdessä ja luokaamme lisää kauneutta maailmalle!”
He itkivät ja syleilivät toisiaan. Mestari Ding ei ollut enää yksinäinen luomisessaan, kun mestari Zhang oli hänen vierellään. Sen jälkeen hävisi yksi tunnettu taiteilija maailmasta ja sen sijaan yhdistyi kahden iloisen taiteilijan toive tuottaa enemmän kauneutta maailman joka kolkkaan.
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200711/20467.html
Englanniksi: http://www.clearharmony.net/articles/200710/41701.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...