Nimeni on Sun Jianfeng, olen 36-vuotias ja työskentelen Lanzhoun rautateillä Yinchuangin voimansiirtoyksikössä.
Vuoden 2004 lopulla palasin työhöni kolmen vuoden työleiriajan jälkeen. Tuomion langetti Zhongningin yleinen turvallisuustoimisto, Ningxianin autonomisella alueella. Vuosien 2005 ja 2006 aikana työnantajani pyysi minua allekirjoittamaan niin sanotun takuulausunnon, että en enää harjoita Falun Gongia. He väittivät käskyn tulleen Lanzhoun rautateiltä ja poliittisen oikeuden komitealta. Kieltäydyin. Kielteisen vastaukseni vuoksi, en saanut enää koskaan vapaata niin kutsuttuina ”erityisinä päivinä, ”arkaluontoisina päivämäärinä” tai ”arkaluontoisina pyhinä”. He, jotka nukkuivat makuusalissani, määrättiin vahtimaan minua ja seuraamaan minua kun menin ulos. He saivat henkilökunnan ottamaan etäisyyttä minuun ja he häiritsivät ja kontrolloivat työtäni ja elämääni kokonaisuudessaan sekä rajoittivat suuresti vapauttani.
Tammikuun 9. vuonna 2007, ollessani vatsakipujen vuoksi vuoteessa makuusalissa, kurinpitokomitea ja turvallisuusvartija sekä yleisen turvallisuustoimiston henkilökuntaa, raahasivat minut sängystä ja veivät pois. Olin hyvin heikko, koska en ollut syönyt moneen päivään ja minua pyörrytti. Useiden tuntien automatkan jälkeen saavuimme Lanzhoun aivopesukeskukseen. Menin vessaan oksentamaan ja vartijat suuttuivat siitä, että olin ollut siellä liian pitkään. He hyppäsivät päälleni ja raahasivat minut käsistä ja hiuksista tyhjään huoneeseen. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että se oli eristysselli. Huoneessa oli vain putkista tehty ”sänky”. Minut kiinnitettiin käsiraudoilla sänkyyn. Olin puoliksi tajuton. Yöllä saapui ryhmä ihmisiä, jotka vetivät minua hiuksista ja kävelivät jalkojeni päällä saadakseen minut hereille. He katsoivat minua hetken aikaa ja häipyivät. Päivä sen jälkeen saapui toinen ryhmä pakkosyöttämään minua. He nostivat minut hiuksista ylös, jotta kasvoni olisivat ylöspäin ja sitten he yrittivät saada syöttöletkun nenän kautta sisääni. He yrittivät monta kertaa, mutta epäonnistuivat joka kerta. Olin tukehtua ja piina aiheutti sen, että kääntyilin ja kiemurtelin koko ajan. He seisoivat jalkojeni päällä, jotta en voisi liikkua. Käsiraudat upposivat vasempaan ranteeseen. Kolme päivää myöhemmin makasin käsiraudoilla sänkyyn kytkettynä, mutta niin, että käteni olivat levitettyinä ja he alkoivat antaa minulla huumeita. Minua vedettiin hiuksista, nenäni tukittiin ja suuni avattiin väkisin. Aine, jota minulle annettiin, maistui kitkerälle ja suuni puutui ja minä oksensin. Olin sidottuna tässä asennossa viikon ennen kuin he siirsivät minut tavalliseen huoneeseen.
Eräänä aamuna, kun oli satanut lunta, he pakottivat minut lumitöihin. Kieltäydyin ja sanoin, että olin Falun Gongin harjoittaja, enkä heidän ”oppilaansa”. Vartija Liu Xin raahasi minut ulos lumeen ja eräs toinen vartija, Sun Qiang, kiinnitti minut käsiraudoilla aitaukseen ja jättivät minut sinne päivällisaikaan saakka.
Huhtikuun 1. vuonna 2007 näin vartijan lyövän erästä harjoittajaa ja huusin: ”Mitä sinä teet?” Silloin yhtäkkiä neljä- viisi vartijaa ilmestyi ja iski minut maahan. Minut laitettiin käsirautoihin ja vietiin eristysselliin, jossa he hakkasivat minua ja kiinnittivät sitten käsiraudoilla vuoteeseen sellaiseen asentoon, jossa en voinut seistä, olla kyykyssä enkä istua. Selkääni sattui kovasti ja vielä tänäkin päivänä minulla on käsirautojen jäljet näkyvissä.
Marraskuun lähestyessä Kiinan kommunistipuolueella oli kaksi konferenssia, joten minut lähetettiin työleirille. Minut laitettiin yksin selliin ja lukittiin käsiraudoilla epämukavaan asentoon metallioveen. Siellä oli muitakin harjoittajia ja kaikki, niin vanhat kuin nuoret, lukittiin käsiraudoilla samaan epämukavaan asentoon toiseen metallioveen. Minua pakkosyötettiin letkun avulla ja kehoni turposi. Ensin en voinut käyttää kenkiä, sitten pohkeeni turposivat ja olivat yhtä suuret kuin reiteni. Sen jälkeen reiteni turposivat niin, että housut alkoivat kiristää. Vartijat vähensivät vessassa käyntejämme. Jotkut harjoittajat tekivät tarpeensa alleen ja eräällä naispuolisella harjoittajalla ei ollut siteitä käytettävissä kuukautisten aikana. Löyhkä huoneessa oli hirvittävä. Vartijoilla oli paksut takit ja he istuivat lämmönjohtimien lähellä. Itse tunsin oloni vain hyvin väsyneeksi, hengitykseni oli nopeaa ja minulla oli korkea kuume. Välillä en tiennyt olinko kuollut vai elossa. Joskus vartijat kiinnittivät meidät käsiraudoissa vielä korkeammalle oveen, joten roikuimme melkein ilmassa ja jos torkahti, iskeytyi mätkähtäen ovea vasten.
Minut vapautettiin 70-80 päivän kuluttua. Jaloissani oli kovettumia, kynnet olivat taipuneet ja en kyennyt kävelemään. Jokainen ottamani askel tuntui siltä kuin olisin kävellyt tuhansien neulojen päällä. Makasin sängyssä kaksi kuukautta ennen kuin saatoin nousta ylös. Polveni särkevät vielä tänäkin päivänä.
Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2008/11/21/102422.html/21/102422.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200812/21008.html
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.
lisää ...