Jiangshu:Havaittuja rikoksia Fangqiangin pakkotyöleirillä

Jiangshun maakunnassa Kiinanmeren itärannikolla sijaitsevat kauniit kosteikot, jossa osa luonnosta on punertavien tyrnien valloittamaa. Samaan aikaan, kun tämä on turvallinen taivaan valtakunta näille eleganteille ikonikuville, siellä on myös vähemmän tunnettu Fangqiangin pakkotyöleiri. Täällä tapahtuu hirvittäviä rikoksia syyttömiä ihmisiä vastaan ja heitä kidutetaan Falun Gongin vakaumuksensa vuoksi.

Laittomuuksia ja huonoa kohtelua, joiden kohteeksi olen itse joutunut

Paikallinen 610-virasto pidätti minut ilman todisteita ja vei pidätyskeskukseen. He pitivät salaisen oikeudenkäynnin 16. kesäkuuta 2000 ja syyttivät minua ”valtakunnan lain sabotoimisesta”. Kieltäydyin tuomioistuimen puolustusasianajajasta ja puolustin itse itseäni. Sanoin: ”Olen hyvä ihminen ja elän hyvää elämää Falun Gongin periaatteiden mukaan, jotka ovat Totuudenmukaisuus – Laupeus – Kärsivällisyys. En ole rikkonut lakia.” Tuomio annettiin 28. syyskuuta 2000, mutta tuomioistuimen virkamies odotti 12. joulukuuta ennen kuin he julkistivat sen. Tuomari sanoi ensin, että minua ei tuomittaisi mistään rikoksesta, mutta sitten poliisi kertoi, että minut oli tuomittu kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Syytös oli muutettu ”lain sabotoimisesta” ”yhteiskuntajärjestyksen häirinnäksi”. Varapoliisipäällikkö ja 610-viraston henkilökunta työskentelivät taustalla ja saivat neljä haroittajaa, minut mukaan lukien, lähetettyä pakkotyöleirille.

Harjoittaja Xi Xudong

Tutustuin Changzhousta kotoisin olevaan 66-vuotiaaseen harjoittajaan Xi Xudongiin. Hän oli eläkkeellä oleva matematiikan opettaja. Hänet oli pidätetty banderollin esillä pitämisestä Jinsun sillalla, Taivaallisen rauhan aukiolla. Banderollissa oli teksti ”Falun Dafa on hyvä”. Hän ei sanonut monta sanaa, mutta liikutuin monesti kyyneliin hänen epäitsekkäästä ja hämmästyttävästä rohkeudesta puolustaa totuutta. Kaksi viikkoa myöhemmin minut siirrettiin ryhmä nro 1:een.

Valheiden paljastaminen

Eräänä iltana tammikuun lopulla 2001, vartijat kokosivat kaikki pidätetyt yhteen. He halusivat meidän katsovan lavastetun ohjelman itsemurhapoltosta Taivaallisen rauhan aukiolla. Ymmärsin heti, että aineisto oli huijausta. Kirjoitin siitä artikkelin, jossa paljastettiin kaikki kuvauksen mahdolliset virheet.

Taivaallisen rauhan aukio on suuri, 44 000 neliömetriä ja päällystetty asfaltilla. Se ei ole tunnettu palovaaroista. Kuinka partioiva poliisi sai sammuttimen niin nopeasti? Miksi sinä päivänä torilla oli niin vähän ihmisiä, ainoa, joka videolla näkyy, on poliisi ja itsensä sytyttäneet? Toinen heistä, Wang Jindong, väitti harjoittaneensa Falun Gongia kahdeksan vuotta, mutta vieläkään hän ei voinut istua lootusasennossa! Jos Falun Gongin harjoittaja huutaa jotakin, se on yleensä ”Falun Dafa on hyvä! Palauttakaa Opettajan maine!” Mutta Wang Jindong huusi hölynpölyä. Tosiasiassa Wang näytti näyttelijältä. CCTV (Kiinan valtiollinen TV-kanava) oli lavastanut kaiken ja tuottanut täydellisen juonen turvakameran kokokuvien, lähikuvien ja videoleikkeiden avulla. Käsittämätön valmistautuminen kaikkine välineineen, teki tapahtumasta enemmän show-tyyppisen kuin uutisohjelman. 12-vuotiaalla tytöllä, Liu Siyingillä, oli vakavia palovammoja, mutta hänet oli sidottu niin monella sideharsolla, että hän näytti muumiolta. Tämä ei käy yksiin palovammatapauksissa, sillä niitä pidetään useimmiten avoimina, jotta vammoja voitaisiin hoitaa.

Orjatyötä

Pakkotyöleirin osasto nro 1 on Kiinan kommunistipuolueen kehittyneempi malli ihmisten muuttamiseksi. Poliittinen johtaja Wang Fei ja vartijat ovat niitä, jotka johtavat vainoa. Oli talvi kun minut lähetettiin sinne. Pian sen jälkeen jouduimme kaivamaan ojaa. Nousimme ylös vähän ennen auringonnousua joka päivä ja kävelimme 30 minuuttia työpaikalle. Vaikka perheeni oli ostanut minulle kumisaappaat, huono laatu aiheutti sen, että ne alkoivat pian vuotamaan. Jonkin ajan kuluttua ne täyttyivät vedellä ja niistä tuli raskaat. Otin saappaat pois ja kuljin paljain jaloin paksussa jäätyneessä savessa. Oli tavallista, että terävät kaislat aiheuttivat viiltohaavoja.

Veljeni, sisareni ja luokkatoverini tulivat tapaamaan minua huhtikuussa 2001. He odottivat portin ulkopuolella päivällisaikaan. Pidätetyt palasivat hämärässä ja omaiseni näkivät heidät tunnistamatta minua. He eivät tunteneet minua sen vuoksi, että olin niin laiha ja kalpea. He säpsähtivät kun huusin heitä ja kun he huomasivat, että se todella olin minä, he alkoivat itkeä.

Riisinviljelyn lannoitus aloitetaan kesäkuussa. Jokaisella miehellä oli kannettavanaan lannoitesäkki, jonka paino on 50 kg ja hän joutuu kävelemään 700 metrin matkan kapeaa harjua, joka on liukas [peltojen välinen kaistale]. Pienikin häiriötekijä saattaisi aiheuttaa tasapainon menettämisen, ja mies lannoitesäkkeineen putoaisi alas mutaiselle pellolle. Kun vartija näki jonkun horjahtavan, hän huusi, "Vauhtia, nopeasti ylös!" Hän oli huolissaan siitä, että lannoite saattaisi kastua, eikä työntekijän huono kunto painanut asiassa. Me kaadoimme lannoitteen astiaan, sekoitimme sen ja levitimme nopeasti ja tasaisesti polviin saakka ulottuvassa vedessä. Sain rakkuloita oikean käteni pikkusormeen levittäessäni lannoitetta. Lämpötila oli helteinen, ja jopa vesi pellolla oli lämmintä. Vaatteeni olivat hiestä märät. Minulla oli kauan sitten tyhjentynyt vesipullo, jonka toin työleiriltä. Ei ollut vettä jäljellä kostuttaakseni rutikuivia huuliani. Jos halusin sammuttaa polttavan janoni, minun oli kyykistyttävä juomaan likaista vettä ojasta. Jokaisen päivän jälkeen kykenin tuskin liikkumaan.

Huono elämänlaatu

Olin pidätettynä osastoilla 1, 3 ja 7 yhteensä vuoden. Vaikka raadoimme yli 12 tunnin työpäiviä, saimme hyvin niukasti ruokaa. Kun pyysimme vartijoilta parempaa ruokaa, he vastasivat: ”Hallitus ei anna meille tarpeeksi rahaa. Tämä ei ole loistohotelli.” Vartijat ostivat kuitenkin oman ruokansa hallitukselta saamillaan sekä pidätetyiltä kiristetyillä rahoilla.

Kesällä oli mahdotonta käydä suihkussa; oli luksusta saada ämpärillinen vettä peseytymiseen. Talvella oli vielä vaikeampaa käydä suihkussa. 14 henkilöllä oli 10 minuuttia aikaa käydä suihkussa ja heillä oli vain kolme suihkua käytössään. Usein vesi loppui kun olimme saippuoineet itsemme. Sen sijaan vartijat huolehtivat siitä, että siivosimme sellimme ja käytävät päivittäin. Lattia oli niin puhdas, että siinä saattoi peilata itseään. Sängyt olivat sijatut armeijan tapaan, mutta vartijat kielsivät meitä käyttämästä niissä huopia johtajan vierailun pelossa.

Pakkosyöttö

Protestoimme vainoa vastaan useimmiten syömälakolla. Siitä rangaistiin pakkosyöttämällä paksulla ruokintaletkulla. Se oli kauhea kokemus.

Olin syömälakossa kesäkuussa 2001, kun minua pidettiin vangittuna osasto nro 1:ssä. Minua pakkosyötettiin päiväkausia. Kun tohtori Wu veti letkun mahalaukustani, hän huomasi siinä verta. Hän tiedotti johdolle, että ruokatorveni vahingoittuisi jatkuvasta pakkosyöttämisestä. Vartija Wang Fei ei kuunnellut tohtoria, vaan sanoi: ”Saamme hänet nielemään sen tavalla, tai toisella. Tehkää se vain!” Aiheuttaakseen minulle enemmän kipua, hän otti itse syöttöletkusta kiinni ja yritti useita kertoja työntää sen sieraimeni kautta alas mahalaukkuun.

Sähkösokkeja ja eristyssellejä

Sähkösokit ja eristyssellit ovat tavanomaisia menetelmiä ”muuntaa” Falun Gongin harjoittajat. Siellä oli neljä eristysselliä, joissa oli metalliovi ja betonilattia. Niin kutsuttu sänky oli 60 cm leveä, 2 m pitkä ja 20 cm korkea ja tehty betonista. Siinä oli olkimatto ja pahalle haiseva huopa. Sängyn vieressä oli muoviämpäri, joka toimi vessana. Pidätetty ei saanut poistua sellistä peseytymään. Pieni tila, joka oli sängyn ja seinän välissä, käytettiin harjoittajan kiduttamiseen seisottamalla suorassa pitkiä aikoja. Seisoin itse aamusta klo 5, iltaan klo 22. Kaksi vartijaa oli vartiovuorossa. Ainoa kerta, jolloin pääsin sellistä, oli muoviämpärin tyhjennys vieressä olevaan vessaan. Tavallisesti eristys kestää 10 päivää ja sinä aikana pidätetty ei saa peseytyä eikä vaihtaa vaatteita.

Minut siirrettiin osastolle nro 3, heinäkuun alussa 2001. Harjoittajat eri osastoilla lopettivat työnteon protestina vainolle. Itse kieltäydyin kitkemästä rikkaruohoja 9. heinäkuuta. Ryhmänjohtaja Zhang Mouqing määräsi kaksi pidätettyä vahtimaan minua ja kulkemaan pidätettyjen takana. Kun poliittinen johtaja Chou Zhengliu näki, että en tehnyt mitään, hän sanoi vartijoille, että he tuuppaisivat minut alas riisipeltoon.

Zhang Mouqing tunsi, että hän oli menettänyt kasvonsa, koska en ollut hänen kanssaan yhteistyössä ja työpäivän päätyttyä hän tuuppasi minut ojaan, jossa oli rintaan saakka vettä.

Sitä ennen, oli ryhmänjohtajat Zhou Hongjun ja Zhang Chenggong sekä vartija Zhao Guiqing laittaneet minut autoon ja vieneet kovamaineiseen vartiointiyksikköön. He jättivät minut tyhjään huoneeseen. Istuuduin lattialle ja suljin silmäni. Yhtäkkiä tunsin terävää kipua päässäni, ja kun avasin silmäni, näin kuinka he antoivat sähköpampuilla sähkösokkeja päähäni. He riisuivat paitani, ja antoivat sähkösokkeja neljällä sähköpampulla, joihin oli kiedottu kuparilankaa sähkön voimistamiseksi. Huang Jianjun hyökkäsi kahden pampun kanssa, vartija Yang Nanjingista jatkoi lyömällä minua päähän, (he olivat aikaisemmin ajaneet pääni paljaaksi) silmäluomiin, huuliin, korviin, niskaan, kainaloihin, rintaan ja selkään.

Seuraavien kymmenen päivän ajan minut eristettiin ja sain ainoastaan kolmasosan normaalista ruoka-annoksesta, minua myös seisotettiin paikallaan 18 tuntia päivittäin. Koska vessa oli aivan vieressä, paikka oli täynnä kärpäsiä ja sääskiä, jotka takertuivat minuun. Sääskiverkkoa ei ollut. Vartijat kielsivät jopa sääskien tappamisen. En voinut nukkua.

Yllä oleva on vain osa omista kokemuksistani. Hirvittävä rikos hyviä ihmisiä kohtaan jatkuu edelleen päivästä toiseen Fangqiangin pakkotyöleirillä

Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2008/10/29/101844.html
Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200811/20979.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.