Mielenmuutos, kohtalonmuutos

Vuorisen Zhejiangin maakunnan länsipuolella Kiinassa seuraava kertomus on kulkenut perintönä vuosisatoja

Kauan aikaa sitten eli eräs nuori mies, joka oli laiska ja piti paljon syömisestä. Hän ahdisteli naisia kylässä kokoa ajan, eikä tehnyt elämänsä aikana yhtäkään päivää työtä ansaitakseen toimeentulonsa. Hän säilyi hengissä vain varastamalla tavaroita perheeltään ja naapureiltaan. Kaikki kylässä sanoivat, että hänen kuolemansa ei olisi helppo koska hän oli tehnyt niin paljon syntiä elämässään.

Lopulta tuli se päivä jolloin hänen kohtalonsa oli kuolla. Sinä päivänä ukonilma ja salamat täyttivät taivaan, tummat pilvet temmelsivät ja ukkosen jyrinä paukahteli uhkaavasti vuoristoa kohti. Pilvet olivat suuret ja mustat, näytti siltä kuin maailman loppu olisi tullut.

Sinä päivänä laiska mies, joka ei ollut koskaan tehnyt yhtäkään päivää työtä ansaitakseen toimeentulonsa, sai yhtäkkiä mielijohteen tehdä jotain. Kun kaikki juoksivat kotiin pellolta hän teki päinvastoin. Hän otti kuokan ja sanoi että hän halusi nähdä pellot. Hänen perheensä piti tätä toimintaa hyvin kummallisena, he pyysivät häntä jäämään kotiin sanoen, että oli liian vaarallista mennä ulos. Hän ei kuunnellut, joten perhe noitui hänelle: ”Mene sitten ja anna salaman tappaa sinut!”

Nuori mies oli kuullut samaa sadattelua vuosien aikana niin paljon, että hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Kun hän tuli vehnäpelloille hän näki että ne olivat peittyneet veden alle. Hän tiesi, että vehnä mätänisi hyvin nopeasti vedessä. Jos niin kävisi, silloin kyläläisten koko vuoden kova työ olisi ollut turhaa, kaikki kylässä kuolisivat nälkään. Kun hän mietti sitä, hän ei ajatellut salamoita tai kaatosadetta. Sen sijaan hän kääri ylös housunlahkeensa, otti kuokan ja alkoi tukea vehnänvarsia, yksi rivi kerrallaan. Sillä hetkellä taivas näki, että tällä nuorella miehellä oli vielä hivenen verran myötätuntoisia ajatuksia, joten se sammutti ukkosen ja salamat hänen päänsä yläpuolellaan ja pysäytti suunnattoman kaatosateen. Juuri sinä hetkenä, kun hän oli lopettanut viljan tukemisen pellolla, pilvet taivaalla hajaantuivat ja aurinko tuli esille.

Vaikka hän oli läpimärkä hän tunsi jotenkin, että hänestä oli tullut uusi ihminen henkisesti. Hän oli ollut vihainen aikaisemmin ja oli menettänyt toivonsa. Tänä päivänä hän tunsi yhtäkkiä oman arvonsa. Hän ymmärsi, että hän voisi antaa vielä paljon elämässään. Hän alkoi tehdä työtä ahkerasti ja teki hyviä tekoja. Pian hänen perheensä ja naapurinsa alkoivat kunnioittaa häntä ja he tulivat ystävällisemmiksi häntä kohtaan. Siitä päivästä lähtien hän oli ahkera ja hyväsydäminen ja tavoitteli hyvettä tullakseen uudeksi ihmiseksi.

Falun Gongin perustaja, hra Li Hongzhi sanoi Zhuan Falunissa:
"Hyvä ja paha tulee henkilön spontaanista ajatuksesta ja ajatus sillä hetkellä voi tuoda mukanaan eri seurauksia.” (Luento neljä ”Xinxingin kohottaminen”)

Te ihmiset, jotka olette tähän mennessä kävelleet umpikujaan, myötätuntoiset ajatukset voivat ohjata teidät takaisin elämään.