Entisaikojen kiinalainen virkamies Liang Fu halukas uhraamaan itsensä kansansa hyväksi

Muinaisessa Kiinassa ihmiset uskoivat luonnollisten onnettomuuksien olevan rangaistuksia siitä, ettei noudatettu Taivaan lakeja. Hallitsija pohti ja otti usein vastuun virheistään hallinnossa. Hän saattoi rukoilla Taivasta rankaisemaan itseään henkilökohtaisesti alaistensa sijasta. Äärimmäisissä tapauksissa he olivat halukkaita uhraamaan elämänsä säästääkseen kansalaisiaan kärsimykseltä.

Eräs alemman tason virkamies muinaisessa Kiinassa teki mitä keisari normaalisti tekisi katastrofin iskiessä. Liang Fu oli Guanghanin alueen virkamies Han Dynastian aikana (202 eaa.–220 jaa.). Hän oli rehellinen ja pystyi hoitamaan sekä isot että pienet asiat. Sanottiin että Guanghanin ihmiset kunnioittivat häntä suuresti.

Eräänä vuonna Guanghan kärsi vakavasta kuivuudesta. Taimet pelloilla olivat kuolemassa. Useita päiviä kuvernööri seisoi kuuman auringon alla ja rukoili sadetta. Taivas oli kuitenkin yhä sininen, eikä sateesta ollut merkkiäkään.

Liang Fu rukoili Taivasta ja sanoi: ”Oli minun virheeni, etten neuvonut kuvernööriä kunnolla, ja siksi tuli tämä kuivuus. Nyt kuvernööri on vakavasti pohtimassa ja moittimassa itseään. Minä haluaisin kantaa vastuun ja rukoilla ihmisten puolesta. Jos vilpittömyyteni ei voi liikuttaa jumalia ja henkiä, tällöin tarjoan oman ruumiini rangaistavaksi.

Liang Fu määräsi kasattavaksi ison pinon polttopuita ja istuutui kasan päälle. Hän suunnitteli sytyttävänsä uhrauksena itsensä palamaan iltapäivällä, mikäli sadetta ei tulisi. Kun iltapäivä lähestyi, pilvet kerääntyivät ja kuultiin ukkosen jyrinää. Guanghanissa satoi vettä, ja kuivuus oli ohi. Ihmiset uskoivat, että Liang Fu’n vilpitön rakkaus Guanghanin ihmisiä kohtaan oli liikuttanut Taivasta.

Läpi kiinalaisen historian suurimmaksi osaksi ajatus ”miehen ja luonnon pitää olla tasapainossa” ja viisi tärkeintä hyvettä: hyväntahtoisuus, oikeamielisyys, säädyllisyys, viisaus ja uskollisuus, oli huomioitu ja kaikkien harjoittama aatelittomista kuninkaallisiin. Sanottiin: ”Silloin, kun hyvä kuningas voi soimata itseään, maa kukoistaa. Silloin, kun kuningas syyttää muita, maa riutuu."

Varhaisen Shang dynastian aikana (1600 eaa.–1046 jaa.) oli seitsemän vuoden kuivuuus. Monet ihmiset rukoilivat ja suorittivat rituaaleja sateelle ilman tulosta. Korkea-arvoinen kuninkaallinen pappi sanoi, että ainoa tie ulospääsyyn oli käyttää ihmisuhria.

Keisari Shangtang määräsi rakennettavaksi lavan, jossa oli polttopuita alapuolella. Hän leikkautti hiuksensa ja kävi kylvyssä ennen rukoilemistaan Taivaalle: ”Jos olen tehnyt syntiä, älä rankaise kansaa. Jos minun kansani teki syntiä, se oli minun syytäni. Älä satuta kansaani siksi, että en osaa hallita.” Hän istuutui rauhallisesti lavalle ja määräsi tulen sytytettäväksi. Sanottiin, että alkoi välittömästi sataa, ja tuli sammui.

Nykyään ihmiset elävät Kiinassa totalitäärisen hallitusmuodon alla. Luonnolliset ja ihmisten aikaansaamat onnettomuudet ovat rehottaneet, mutta kommunistinen puolue ei ole kuitenkaan koskaan myöntänyt mitään vääryyksiä. Sen sijaan se on pystyttänyt vaurauden vaikutelman. Me uskomme, että todellinen vauraus voi tulla ainoastaan sen jälkeen, kun kommunistinen puolue on hajonnut.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2019/1/20/174699.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.