Köyhä mies antaa viimeisen pennin vanhalle, ryysyiselle kerjäläiselle ja palkitaan moninkertaisesti

(Illustration - Shutterstock)

Tämä tarina, joka kertoo rutiköyhästä miehestä, joka palkittiin hyvällä onnella hänen annettuaan pois viimeisen penninsä vanhalle, rutiköyhälle kerjäläiselle, on täydellinen kuvaus muinaisesta kiinalaisesta sanonnasta: ”Auttaa niitä, jotka kärsivät vaikeuksista ja tuntea sympatiaa naapureitamme kohtaan, on Tao’n seuraamista. Ne, jotka seuraavat Tao’a, tullaan siunaamaan”.

Kuten tarina etenee, Victor oli syntynyt köyhään perheeseen Englannissa. Vaikka hänen vanhempansa työskentelivät vaatimattomassa työssä työläisinä, he olivat ahkeria, rehellisiä, ystävällisiä ja myötätuntoisia.

Köyhyydestä huolimatta Victorin vanhemmat käyttivät jokaisen mahdollisen tilaisuuden näyttääkseen hänelle antamisen ja toisten auttamisen tärkeyden.

Illustration – Shutterstock | Birute Vijeikiene

Kerran, kun Victor oli vielä lapsi, hän äkkiarvaamatta kohtasi onnettoman vanhan kerjäläisen, joka tuli koputtamaan hänen oveaan ja pyysi ruokaa koleana talvipäivänä.

Kävellessään ulkona kylmässä, tuulisessa säässä vanha mies oli ymmärrettävästi nälissään ja kylmissään. Hetkeäkään ajattelematta Victorin äiti ojensi hänelle kaiken, mitä hänellä oli ─ muutaman kolikon.

Victor katseli epäuskoisena, kun hänen äitinsä antoi kaikki vähät rahansa.

Ja miksi hän auttoi, hänen äitinsä selitti: “Jos me jätämme tämän aterian väliin, me voimme ehkä pelastaa elämän.”

Aineellisen omaisuuden puutteesta huolimatta Victor oli onnekas varttuessaan ympäristössä, jossa hän usein todisti vanhempiensa tekevän hyviä tekoja. Täten antamisen ja auttamisen arvot olivat syvästi syöpyneet Victorin mieleen.

Vuosien vieriessä Victorista kasvoi hieno nuori mies, ja hän rakastui kauniiseen naiseen. Surullista kuitenkin, tytön isä, kunnioitettu tuomari, ei hyväksynyt tyttärensä suhdetta Victorin kanssa.

Isä ajatteli, että Victor, jolla ei ollut asemaa, varallisuutta eikä toivetta tulevaisuuden suhteen, ei ollut hänen hienon tyttärensä arvoinen. Hän antaisi pennittömän miehen naida tyttärensä yhdellä ehdolla: ”Jos pystyt löytämään 10 000 puntaa”.

Victor oli juuri aloittanut uransa ─ kuinka hän voisi kerätä 10 000 puntaa? Surkeasti pettyneenä hän meni käymään ystävänsä Danielin kotona kysyäkseen neuvoa.

Kun Victor tuli Danielin kotiin, tämä oli maalaamassa muotokuvaa vanhasta ryysyisestä kerjäläisestä syvine otsaryppyineen.

Kerjäläinen ryysyisissä vaatteissa oli tullut Danielin kutsumana ollakseen mallina hänen maalaukselleen. Vanha mies seisoi kumarassa kävelykepin kanssa ojentaen samanaikaisesti kerjuukulhoaan. Nähdessään tämän näyn, kuva vanhasta kerjäläisestä, joka oli tullut pyytämään rahaa hänen kotoaan vuosia sitten, muistui Victorin mieleen.

Keskustellessaan kerjäläisen kanssa Victor sai tietää, että Daniel tarjoutui maksamaan vanhalle miehelle palkkaa ainoastaan 10 penniä tunnilta mallin työstä. Kuullessaan niukasta palkasta hän tunsi häpeää ystävänsä puolesta, joka oli selvästi saita.

Illustration – Shutterstock | mrmohock

Victor halusi auttaa kerjäläistä. Kun Daniel meni ovelle vastaanottamaan toista vierasta, hän otti nopeasti esille viimeisen puntansa ja laittoi sen vanhan miehen käteen ennen kuin hänen ystävänsä palasi.

Hämmästyneenä vanha mies nosti päätään, katsoi Victoria silmiin ja vaitonaisena piti rahan.

Illustration – Shutterstock | Magsi

Victor ei ollut tietoinen vanhan kerjäläisen todellisesta henkilöllisyydestä ennen ystäviensä tapaamista jokin aika myöhemmin

Ystävien keskeisessä tapaamisessa hän kysyi Danielilta, kuinka kerjäläisen muotokuva edistyi. Silloin hänen ystävänsä paljasti, että vanha mies ei itse asiassa ollut kerjäläinen vaan varakas mies, paroni Alfred Adler.

Ollessaan kotoisin aatelisesta perheestä paroni Alfred Adlerilla oli runsaasti omaisuutta. Joka vuosi hän antoi suuria summia rahaa hyväntekeväisyyteen ja yliopistoille. Uteliaalla mielellä hän halusi nähdä, miltä hän näyttäisi vanhana kerjäläisenä, ja niin hän pyysi Danielilta muotokuvaa hänestä sellaisena.

Victor järkyttyi saatuaan tietää kerjäläisen oikean henkilöllisyyden. Hän oli häkeltynyt arvostelukykynsä puutteesta. Kuinka hän saattoi antaa viimeisen penninsä rikkaalle miehelle? ”Etkö yliarvioinut itsesi!” hän ajatteli.

Hiukan myöhemmin Victor sai kirjeen paroni Alfred Adlerilta postitse. Kirjeessä varakas mies kirjoitti: ”Nuori mies, pidin arvossa teidän rehellisyyttänne, turmeltumattomuuttanne ja ystävällisyyttänne. Daniel kertoi minulle kauniista mutta traagisesta rakkaustarinastanne. Tämä kirje saattaa auttaa teitä pitämään kauniin rakkautenne elossa.”

Illustration – Pixabay | Pezibear

Kirjeen lisäksi kuoressa oli onnittelukortti ja sen liitteenä Victor näki shekin 10 000 punnalle ja viestin, jossa luki: ”Häälahja Victorille ja Alicelle vanhalta kerjäläiseltä!”

Ehkäpä tarina inspiroi sinua tekemään hyvää, olemaan ystävällinen ja auttamaan toisia, sillä näin tekemällä, kartutat hyvettä ja vastaanotat siunauksia moninkertaisina takaisin.

Englanniksi: https://www.theepochtimes.com/poor-man-gives-last-penny-to-an-old-raggedy-beggar-and-receives-fortune-manyfold-in-return_2808416.html

Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.