Apotin kieltäytyminen karkottamasta varasta suututti munkit, mutta sillä oli korkeampi tarkoitus

(Illustration - Shutterstock)

Words of Wisdom pyrkii julkaisemaan tärkeitä opetuksia, joiden lukemisesta ihmiset hyötyvät. Toivomme että pidät tästä tarinasta.

Joskus elämän opetuksia on vaikea sisäistää, ja meidän on ponnisteltava muutamaan otteeseen ymmärtääksemme.

Luostarin nuoret munkit eivät käsittäneet mestarinsa päätöstä olla rankaisematta yhtä heistä. Mutta vihdoin he ymmärsivät, ja tarinalla on syvällinen opetus.

(Illustration - Shutterstock | Bule Sky Studio)

Arvostetulla luostarin apotilla oli monia nuoria munkkeja ohjauksessaan. Hän opetti heille, miten kultivoida sydäntään ja miten harjoittaa itsekuria. Hänen ohjauksensa ansiosta monista hänen oppilaistaan tuli myöhemmin suuria mestareita.

Eräänä päivänä, kun nuori oppilas yllätettiin varastamasta, muut ilmiantoivat vihaisena hänet apotille. Apotti jätti tapauksen rauhallisena ja hätkähtämättä huomiotta. Hän ei rangaissut varasta.

Myöhemmin poika jäi jälleen rysän päältä kiinni, ja kun muut kertoivat asiasta vihaisena apotille, tämä kieltäytyi edelleen rankaisemasta poikaa.

Kaikki muut oppilaat olivat närkästyneitä tästä ja menivät jopa niin pitkälle, että pyysivät kaikkia allekirjoittamaan vaatimuksen varkaan karkottamiseksi. Jos poikaa ei rangaistaisi, he kaikki jättäisivät luostarin.

Mitä enemmän he ajattelivat varasta, sitä kiukkuisempia heistä tuli. Tässä kiivaassa tilassa he olivat kaikkea muuta kuin munkkeja. Nähdessään miten epäsopuinen luostarista oli tullut apotti kokosi yhteen kaikki oppilaansa.

Oli myöhäinen ilta, mutta oli aika ratkaista ongelma lopullisesti.

"Olette hyviä oppilaita ja pystytte erottamaan oikean väärästä", sanoi apotti ja katsoi oppilaitaan lämmöllä. "Jos päätätte lähteä, olen varma, ettei teillä ole ongelmia tulla hyväksytyiksi toiseen luostariin."

Kun apotti puhui, oli helppo tuntea hänen uskomaton avoimuutensa ja aito välittämisensä oppilaista.

"Mutta miten kävisi veljenne, joka ei osaa erottaa oikeaa väärästä? Kuka opettaisi häntä, jollen minä?", kysyi apotti ääni täynnä myötätuntoa.

"Hän tarvitsee apuani, ja haluan hänelle vain parasta. Hän ei tiedä minkälaista kärsimystä ja millaisia seurauksia hänelle koituu, jos hän jatkaa tällä tavalla. Sydämeeni sattuu ajatellessani sitä.

"Ei, en karkota häntä, vaikka menettäisin teidät kaikki", hän jatkoi.

(Illustration – Shutterstock | Eakachai Leesin)

Kuullessaan apotin sanat varas liikuttui suuresti ja alkoi itkeä vuolaasti. Apotti ei hylännyt häntä, vaikka hän oli syyllistynyt epäkunnioittaviin tekoihin.

Muilta varastanut poika ilmoitti koko luostarin läsnä ollessa, ettei hän tekisi niin enää koskaan ja pyysi anteeksiantoa. Hänen sanansa olivat vilpittömät ja hänen päättäväisyytensä hyvittää tekonsa kiistaton.

Kaikki oppilaat, jotka vain hetki sitten olivat sotajalalla, näyttivät täydellisesti unohtaneen vihansa ja seisoivat hiljaisina paikoillaan. Luostari täyttyi myötätunnosta. Kaikki kykenivät tuntemaan sen.

Apotin armo oli sulattanut kaikkien vihan. Heidän kiukkunsa varastanutta poikaa kohtaan oli täydellisesti hävinnyt, eikä heillä enää ollut ajatuksia lähtemisestä. He ymmärsivät, että heillä oli yhä paljon opittavaa ja palasivat huoneisiinsa.

"Kuinka sallimme itsemme suuttua sillä tavalla?", sanoi eräs katuva oppilas. "Mestari opetti meitä ensimmäisestä päivästä lähtien kohtelemaan kaikkia olentoja myötätunnolla, mutta unohdimme täysin hänen oppinsa, kun kohtasimme aineellisia menetyksiä."

"Tänne tuloni tärkein syy oli kultivoida", lisäsi toinen. "Joten meidän tulee todellakin oppia läksymme. Emme saa ärsyyntyä ja valittaa jatkuvasti, kuten teimme aikaisemmin".

"Niin", sanoi kolmas oppilas. "Käyttäytykäämme paremmin seuraavalla kerralla. Mutta haluan vain sanoa yhden asian... Mestarin myötätunto on syöpynyt vahvasti sydämeeni tämän päivän tapahtuman seurauksena. En tule koskaan unohtamaan sitä".

(Illustration – Shutterstock | Tong_stocker)

Mitä tulee oppilaaseen, joka teki parannuksen, apotin armo muutti hänen elämänsä. Siitä päivästä lähtien hän pyrki kultivoimaan samanlaista myötätuntoa kuin apotilla oli. Hän ymmärsi, että se oli kaunista energiaa, joka todella pystyi muuttamaan ihmisen paremmaksi.

Hän tajusi, että myötätunto voi sulattaa teräksen tai toisin sanoin, jopa sydämistä pahimman.

Joka päivä hän laittoi muiden tarpeet omiensa edelle, auttoi toisia oppilaita ja otti huomioon muiden tunteet. Hän muistutti itseään olemaan epäitsekäs, avaramielinen ja kultivoimaan myötätuntoa kaikkina hetkinä.

Kun hän työskenteli kovasti joka päivä kultivoidakseen sydäntään, hänen meditaationsa muuttui syvälliseksi. Toiset ihailivat hänen kykyään istua niin hiljaa meditaatiossa pitkiä aikoja. Itse asiassa hänen kykynsä saavuttaa tällainen rauha syntyi hänen sydämensä luonteen jalostuessa.

Vähitellen häntä ei enää muistettu poikana, joka varasti, vaan hän tuli tunnetuksi munkkina, jolla oli suuri myötätuntoinen sydän. Hänen ikäisensä arvostivat häntä suuresti, ja apotti oli iloinen nähdessään myönteiset muutokset hänessä. Se oli ehdottomasti rohkaisevaa apotille.

Oppilaasta tuli myöhemmin suuri mestari, jolla oli omia oppilaita ja hänen myötätuntoinen sydämensä kosketti monia.

Illustration – Shutterstock | HacKLeR

Englanniksi: https://www.theepochtimes.com/abbots-refusal-to-expel-thief-angers-monks-its-all-for-a-greater-good_2806905.html


Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.