Kultivointikokemuksia Shen Yunin promotoimisesta

Kultivointini on ollut koko matkan alusta asti varsin myrskyisää johtuen voimakkaista inhimillisistä kiintymyksistä ja monimutkaisesta mielestäni. Mestari on nostanut minut lukemattomia kertoja ylös ja antanut mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen, vaikka olen pudonnut joskus ehkä jopa pohjalle asti. Minulla ei ole minkäänlaista tapaa ilmaista kiitollisuuttani. Toivon vain voivani täyttää valani ja etten enää tekisi niin paljon virheitä.

”Yksi oikea mieli kukistaa sata pahaa” (Zhuan Falun, 5. luento).

Kahden viimeisen vuoden aikana olin saanut kultivointini umpikujaan enkä enää edes osannut erottaa, milloin olisin viimeksi ollut oikealla polulla. Olin ymmärtämättömyyttäni ajautunut hyvin kyseenalaisiin ja vakaviin ongelmiin, jollaisia en olisi voinut kuvitella olevan olemassakaan. Kielteiset ajatukseni vaikuttivat negatiivisesti ympäristööni. Tilaani on vaikea kuvailla sanoin. Jopa jokapäiväisten asioiden ajatteleminen ja päätösten tekeminen vaati suuria ponnistuksia. Voimakas häirintä mielessäni esti minua ymmärtämästä Fa’ta. Jos vain olisin tiennyt mikä on oikein, olisin toiminut siten viipymättä. Mutta en voinut luottaa mihinkään ymmärrykseeni enkä saanut puhuttua läpikäymästäni, sillä pelkäsin negatiivista vaikutustani. Tilani vuoksi en pystynyt toimimaan hyvin siinä mitä harjoittajat tekevät. Tunsin pettäneeni Mestarin. Koin myös olevani vastuussa Euroopan Shen Yun -esityksen lipunmyynnistä.

Eräänä aamuna harjoituksia tehdessäni en tiennyt miten selvitä paineesta, ja syyllisyyden tunteesta. Ymmärsin, ettei harjoituksia pitäisi tehdä sellaisella mielialalla, mutta en luovuttanut, sillä sitten en olisi tehnyt niitä lainkaan. Yhtäkkiä kaiken sekavuuden keskeltä mieleeni tuli vakava ajatus, ja se oli kaikista päässäni sillä hetkellä olleista ajatuksista vilpittömin ja oikeamielisin. Sen jälkeen kaikki muuttui ja mieleni kirkastui ja sain ajateltua selkeän ajatuksen: ”Lähden Brysseliin auttamaan Shen Yunin promotoinnissa.” Olin ihmeissäni. Miksi en ollut aikaisemmin ajatellut tätä? Mikä minua oli estänyt? Kaikki tuntui yhtäkkiä niin yksinkertaiselta ja olin yhtä hymyä. Minulla oli monia asioita huolehdittavana, mutta tiesin pitkästä aikaa tekeväni jotain oikein.

Matkani oli ihmeellinen, tiesin todella olevani oikealla polulla, jokainen yksityiskohta oli viimeisen päälle järjestetty. Kokemus oli sanoinkuvaamattoman arvokas, ja vaalin jokaista sekuntia sydämessäni. Brysselissä oli auttamassa harjoittajia monista eri maista. Majoituimme samassa asunnossa, mikä loi hyvän kultivointiympäristön. Säännöllinen harjoittaminen ja toisten harjoittajien siihen tuoma tuki oli kaiken jälkeen yksinkertaisesti sanottuna taivaallista. Teimme aamuisin harjoitukset ja opiskelimme yhdessä Fa’ta ennen kuin lähdimme promotointityöhön. Lähetimme päivän mittaan paljon oikeamielisiä ajatuksia, ja illalla opiskelimme lisää Fa’ta ja jaoimme kokemuksia. Seuraavassa muutamia kultivointikokemuksiani matkalta.

”Kun todella teette asioita toisen henkilön vuoksi, hän saa kyyneleet silmiinsä” (Luento Australian opetuslapsille)

Joukossamme oli eräs harjoittaja, joka kritisoi ja valitti kaikesta jatkuvasti, ja halusi aina että asiat tehtäisiin hänen mielensä mukaisesti. Oli aivan kuin hän olisi aina sanonut väärään aikaan vääriä asioita, ja hän rikkoi usein harmonisen tunnelman. Hän muun muassa kertoi paljon omista ongelmistaan, ja joskus opiskellessamme Fa’ta hän saattoi yhtäkkiä alkaa lukea omalla kielellään samaan aikaan toisten vuorolla, mikä teki toisten keskittymisen vaikeaksi. Kaikki oli hänen mielestään toisten syytä, ja hän koki tulevansa likaiseksi tässä ympäristössä. Monet olivat hämmentyneitä. Hän vaikutti myös lietsovan jokaisessa harjoittajassa heidän kiintymyksiään, ja jotkut menettivät malttinsa ja ajautuivat jopa väittelemään hänen kanssaan. Olin huolissani vaikutuksesta, sillä pelkäsin hänen vaikuttavan negatiivisesti siihen mitä harjoittajat tekevät. Tai tältä minusta ”tuntui”.

Monet eivät oikein halunneet tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, ja lopulta kävi niin, että minua pyydettiin tekemään hänen kanssaan promotointityötä. Olin tapani mukaan rauhallinen, mutta haudoin sisälläni monia negatiivisia ajatuksia. Toiset harjoittajat ihmettelivät, miten minä osasin käsitellä tätä harjoittajaa niin hyvin, mutta se oli monelta osin pinnallista. Ymmärsin kyllä, että asiat eivät tapahdu sattumalta ja että tämä on mahdollisuus kultivoida, mutta toisaalta ajattelin myös katkerana, että kyllä minun on pitänyt tehdä valtavasti vääriä asioita, kun minut laitetaan tekemään näin vaikean henkilön kanssa yhteistyötä.

Tehdessämme promotointityötä harjoittaja valitti minulle jatkuvasti siitä, miten toiset kohtelivat häntä huonosti eivätkä pitäneet hänestä. Kun kuuntelin hänen puhettaan, joka tuli jatkuvana ryöppynä, tunsin sydämeni epätasapainoiseksi. Toivoin, että tilanteet menisivät ohi, ja yritin puhdistaa itsessäni asioita, jotka tämän ”häiriön” olivat saaneet aikaan. En pystynyt keskittymään työhöni, sillä korvani olivat täynnä hänen asioitaan. Yritin kysyä häneltä, että oletko katsonut sisäänpäin ja miettinyt, miksi sinulle on tapahtunut näitä asioita, että ehkä sinun pitäisi muuttaa asioita itsessäsi ja kohdella toisia myötätunnolla. Sanoin hänelle myös, että aito myötätunto voi saada toisella henkilöllä kyyneleet silmiin. Harjoittaja kysyi minulta, miksi oletin, ettei hän katsonut sisäänpäin, ja sitten hän vain jatkoi puhumistaan.

Tosiasiassa tilanteen ratkaisemiseni oli pinnallista, ja olin työntämässä ongelmia pois sen sijaan, että olisin todella nähnyt omat kiintymykseni ja aidosti kultivoinut niitä pois. Ymmärsin myöhemmin, että minä olin se, joka en osannut aidosti katsoa sisäänpäin, enkä nähnyt sisälläni olevia kiintymyksiä. Ja minä olin se, jolta puuttui myötätuntoa. Huomasin, että tämä harjoittaja ei antanut ongelmiensa vaikuttaa ihmisten kanssa työskentelyyn. Hänellä oli vankkumaton sydän ja hän teki sitä täydestä sydämestään ja hän saattoi jättää henkilökohtaisen kultivoinnin asiat syrjään välittömästi, kun tarjoutui tilaisuus puhua Shen Yunista vastaantulijalle. Oma mieleni taas ei pysynyt järkkymättömänä, sillä en ollut rakentanut vakaata perustaa. Olin edelleen asettanut henkilökohtaisen kultivointini ongelmat ihmisten huomioimisen edelle. Kiirehdin korjaamaan tilaani. Shen Yun -esitteet alkoivat vähitellen loistaa käsissäni kultaisina, ja sydämeni ymmärsi entistä kirkkaammin, ettei mikään saisi estää kallisarvoisen tehtävämme toteuttamista.

Tämän harjoittajan käytös kuitenkin jatkui. Kerran asunnossa ollessamme hän oli jälleen tyytymätön, mutta tällä kertaa hän kysyikin minulta, mitä hänen pitäisi minun mielestäni muuttaa itsessään, että toiset hyväksyisivät hänet. Kai minun olisi pitänyt olla tyytyväinen, että hän kysyi asiasta näin suoraan, koska minulla oli ilmeisesti edelleen paljonkin mielipiteitä hänen käytöksestään, mutta yhtäkkiä en tiennytkään mitä sanoa. Eräs kolmas harjoittaja tuli huoneeseen, ja harjoittaja kysyi häneltä saman kysymyksen. Kolmas harjoittaja mietti hetken ja sanoi sitten: ”Sinulla on sydän Fa’lle, se on tärkeintä. Sillä ei ole merkitystä, hyväksyvätkö toiset harjoittajat sinut. Vain sillä on merkitystä, että Mestarille olet hänen opetuslapsensa.” Kysymyksen esittänyt harjoittaja liikuttui suuresti ja sai kyyneleet silmiinsä. Se oli aitoa laupeutta. Ymmärsin, että Mestari halusi näyttää minulle, että minä en ollut osoittanut hänelle aitoa myötätuntoa. En ollut sanonut hänelle asioita hänen vuokseen, vaan olin vain halunnut pois vaikeista tilanteista ja ratkaista asioita pinnallisesti ratkaisemisen vuoksi.

Meillä oli ostoskeskuksessa lipunmyyntipaikka, mutta lipunmyynti oli kovin hidasta. Kerran kun olimme menossa lipunmyyntipaikkaan, tämä harjoittaja sanoi minulle aivan yhtäkkiä: ”Mitä tahansa tunteita toiset sinussa herättävät, olitpa sitten pettynyt heidän toiminnastaan tai mitä hyvänsä, se kaikki tapahtuu sinussa itsessäsi.” Tajusin, että asia todella oli niin, ja tunsin että Mestari oli käyttämässä hänen suutaan. Vaikka harjoittajan käytös ei ollut aina oikein, niin se oli kaikesta huolimatta nostanut minussa esiin omia kiintymyksiäni, jotka olivat minun ongelmiani, eivät hänen. Ehkä jopa aiheutin negatiivisilla ajatuksillani hänelle vahinkoa. Tajuttuani kultivointiongelmani vakavuuden, ja kuinka paljon olin katsonut ulospäin, sain todella kyyneleet silmiini. Olin kiitollinen hänelle todellisesta myötätunnon osoituksesta, että hän huomautti minulle näin valtavasta puutteestani, mutta samanaikaisesti olin kovin häpeissäni. Tulimme lipunmyyntipaikan luokse, ja minun piti mennä myyntipöydän taakse. Silmäni olivat kyynelissä, kasvoni varmaankin hehkuivat punaisina, ja minulla oli todella kauhea olo ymmärtäessäni entistä vakavammin kiintymysteni määrän ja alkaessani päästää niistä irti. Olisin mieluummin ollut omassa rauhassa ja yritin piilotella itseäni pöydän takana, etteivät ihmiset näkisi tilaani ja pitäisi minua omituisena. Mutta juuri sillä vaikeimmalla hetkellä eräs mies alkoikin lähestyä minua ja halusi ostaa kaksi lippua. Ymmärsin, että mitä paremmin kultivoimme, päästämme irti kiintymyksistämme ja parannamme yhteistyötä, se kaikki on suoraan suhteessa siihen mitä teemme. Jokaisella pienelläkin parannuksella voimme saada lisää lippuja myytyä ja enemmän ihmisiä tulee ymmärtämään sen mitä olemme tekemässä.

Meillä oli tapaaminen koordinaattoreiden kanssa, ja tämä harjoittaja halusi keskustella erään koordinaattorin kanssa joistakin ideoistaan. Jonkin yksityiskohdan takia minut pyydettiin istumaan mukaan keskusteluun. Sitten keskustelun aihe yhtäkkiä muuttui, ja koordinaattori alkoikin pitää tälle harjoittajalle puhuttelua, jossa hän huomautti hänelle lähestulkoon jokaisesta asiasta, jotka minua hänen käytöksessään olivat häirinneet, mutta joista en ollut saanut hänelle puhuttua oikealla tavalla. Jostain syystä koordinaattori katsoi keskustelun aikana minua välillä veitikkamaisesti. Ymmärsin, että Mestari oli käyttänyt tämän harjoittajan puutteita näyttämään minulle omat puutteeni, mutta vaikka minun oli tärkeä katsoa sisäänpäin, niin minun ei pitäisi myöskään hyväksyä hänen väärää käytöstään. Koska minulla oli niin monia omia kiintymyksiä vaikuttamassa taustalla, niin en ollut pystynyt myötätunnolla sanomaan hänelle hänen puutteistaan sellaisella vilpittömällä tavalla, että hän olisi ottanut sanomani vakavasti ja voinut aidosti saada siitä hyötyä kultivointiinsa. Mutta koordinaattori sai hänet vakuuttuneeksi, sillä hän puhui harjoittajalle vakavasti, mutta suurella myötätunnolla ja hyväntahtoisuudella.

Itsekkyys

Kerron yhden hieman huvittavankin yksityiskohdan, kuinka Mestari näytti minulle, että minulla on edelleen ainakin joissakin asioissa valtava kiintymys itsekkyyteen, enkä aina halua jakaa omia asioitani toisten kanssa. Meillä ei ollut Brysselissä yhteistä ruokailua, vaan kukin huolehti omasta ruokailustaan itse. Olin ostanut itselleni ruokaa ja pidin sitä värikkäässä muovipussissa asuntomme tiskipöydällä. Toiset harjoittajat olivat asettaneet omat ruokatarvikkeensa esille, mutta minä pidin itsepäisesti oman ruokani muovipussissa. Minulla oli tähän useita järkeviltä ja käytännöllisiltä vaikuttavia tekosyitä. Kerran kun nostin muovipussiani huomasin kauhukseni, että muovipussin väri oli alkanut irrota, sillä se oli kastunut ollessaan lähellä vesihanaa, ja valkealla tiskipöydällä oli pussin alla suuri kirkkaanvärinen tahra! Koetin pyyhkiä sitä, mutta se ei näyttänyt lähtevän lainkaan irti. Ymmärsin, millainen tahra tämä lähes huomaamaton kiintymys oli ollutkaan. Miten paljon itsekkyyttä ja menetyksen pelkoa minulla oli edelleen näinkin jokapäiväisiin asioihin. Ja meidän pitäisi luottaa toisiimme. Yritin kaikkeni poistaakseni tahran, ja lopulta – ehkä puolen tunnin jynssäämisen jälkeen – pöytä alkoi olla jälleen puhdas. Sitä mukaa kiintymykseni myös pieneni, mutta niin vaikeaa se oli. Siitä lähtien pidin ruokani esillä ja yritin olla liikuttumatta, vaikka joku välillä olikin syönyt ne. Tiesin, että se johtui vain siitä, etten ollut vielä luopunut kiintymyksestä kokonaan.

Edistyminen

Brysselin matkalta palattuani minussa heräsi toivomus jatkaa Shen Yunin auttamista, ja niinpä päädyin lähtemään sen jälkeen vielä Wieniin, jossa pystyin täyttämään tehtäväni entistä kypsempänä ja valmistautuneempana. Sain entistä vahvemman ymmärryksen siitä, kuinka tärkeää on luottaa koordinaattoriin, ja että jokainen vähäpätöiseltäkin vaikuttava yksityiskohta voi osoittautua äärimmäisen ratkaisevaksi. Oikeamieliset ajatukseni olivat yhä voimakkaammat, ja mieleni tuli entistä selkeämmäksi. Nämä kallisarvoiset kokemukset loivat minuun niin valtavaa toivoa, että saatoin taas uskoa pääseväni takaisin oikealle polulle.

Tiedän nyt, että monet kultivointiongelmani ovat johtuneet siitä, että en ole luottanut Dafaan sataprosenttisesti. Huomasin jonkin aikaa sitten ymmärryksessäni vakavan ja varsin salakavalan puutteen, jota on käytetty hyväksi, nimittäin että olen pystynyt hyväksymään Fa’sta aidosti pääasiassa asioiden ”negatiiviset seuraukset”. Minun on ollut helppo uskoa, että jotain ikävää seuraa, jos tekee kultivoinnissa virheitä tms., ja olen sen johdosta vajonnut entistä syvemmälle epätoivon kiintymykseen ja itsesyytöksiin, sen sijaan että olisin aidosti edistynyt ja päässyt positiiviseen kiertoon – oppinut positiivisista opetuksista eikä aina vain negatiivisista. Olin kyllä aina tiennyt, kuinka mahtava Mestari on, kuinka hyvä Dafa on, ja olin pitänyt Dafaa suuressa arvossa pyrkien toimimaan sen mukaisesti. Olin valmis kestämään mitä tahansa Dafan vuoksi, mutta en ollut pystynyt syvällä sisimmässäni uskomaan sataprosenttisesti itseni kallisarvoisuuteen, tekemäni työn arvokkuuteen, ja siihen, että olen todellakin pieni osanen tätä kunnioittamaani suurta Dafaa. En voinut täydestä sydämestäni uskoa, että Mestari todella auttaa harjoittajia ja tekee puolestamme niin paljon, vaikka joskus tekisimmekin virheitä tai putoaisimme. Olen jopa estänyt Mestaria auttamasta minua, koska en voinut valaistua, en voinut hyväksyä sitä. Mutta Dafa on niin mahtava, että Mestari auttoi minua silti. Haluan täydestä sydämestäni olla kaiken saamani arvoinen, että en olisi enää Mestarille taakka, vaan että voin aidosti auttaa Mestaria oikaisemaan Fa’n – täyttämään oman osuuteni tässä kosmoksen historian suurimmassa ja ihmeellisimmässä tehtävässä.

Toivon, että voimme Suomessa ja Euroopassa tulla yhdessä voimakkaammaksi, olemaan avoimempia ja laupiaampia toisiamme kohtaan, sekä asettamaan totuudenselventämisen ihmisille ensisijaisen tärkeäksi asiaksi. Toivon, että luotamme Mestariin ja Fa’han sataprosenttisesti, ja täytämme Mestarille vannomamme valan. Kiitos.