Tsinghuan yliopiston opiskelija kuvaa pakkotyökokemusta Zhuhain pidätyskeskuksessa (Kuva)

Nimeni on Huang Kui. Kirjoittauduin filosofian tohtorin loppututkintoon tähtäävään tiedekuntaan Tsinghuan yliopistossa vuonna 1999. Joulukuun 16. päivä 2000 minut pidätettiin laittomasti Zhuhain kaupungissa Guangdongin maakunnassa. Joulukuun 18. päivä minut siirrettiin pahamaineiseen Zhuhain kaupungin pidätyskeskukseen nr 2, jossa minua kidutettiin.

Zhuhaissa tehdyt muovikukat viedään Yhdysvaltojen valintamyymälöihin. Niihin laitettiin leima "Made in China"

1. Muovikukkia tehdään hiellä ja kyynelillä

Noin klo 10 iltapäivällä joulukuun 18. päivä 2000, poliisit veivät minut Zhuhain kaupungin pidätyskeskukseen nr 2. Minun oli mentävä useiden porttien läpi. Mitä pidemmälle pidätyskeskukseen tulimme, sitä synkempi oli ympäristö. Kun lopuksi näin vähän valoa, eteeni ilmestyi kaksi jättiläismäistä koiraa joiden kita oli ammollaan. Poliisien ja jättiläiskoirien ”saattamina” saavuin paljain jaloin selliin nr 27. Kun sellin ovi avattiin, minut työnnettiin sisään. Sellissä oli jo ennestään kaksikymmentä vankia.

Kahdenkymmenen neliömetrin selli oli täynnä vihreitä lehtiä. Minut määrättiin kyykistymään ja opettelemaan tekemään työtä. Vihreitä lehtiä käytetään vankien tekemiin vientituotteiden valmistukseen. Vartija huusi "Ylityötä tänään"! Tämä sai vangit huokaamaan. Ylityön teko tarkoitti, että heidän täytyi työskennellä keskiyöhön asti. Kun vangit olivat käyneet suihkussa ja peseytyneet kello oli jo yli yksi aamuyöllä ja heidän oli noustava uudelleen klo 5.30 aamulla.

Nopean kylpyhuonessa ja vessassa käynnin jälkeen, hampaita harjaten, heidän täytyi kiirehtiä vastaanottamaan materiaalit muovikukkien valmistusta varten. Kun kaikki oli laitettu valmiiksi, he alkoivat työskennellä. Se oli pakkotyötä! Päivittäinen kiintiö oli hyvin korkea, ja jokaista, joka ei täyttänyt kiintiötä, hakattiin, hänelle kirottiin tai häntä kidutettiin. Kidutusmenetelmät sisälsivät "lentokoneella lentämistä" ja unen riistoa. Kiintiö oli täytettävä. Vangit kuiskuttelivat keskenään, "Muovikukkien tekeminen ei tapa ihmistä. Väsymys ei myöskään tapa ihmistä, mutta kun ihmistä hakataan, se voi tappaa."

Zhuhain pidätyskeskuksen vangit tekevät muovikukkia vientiin. Päivittäinen kiintiö on 10 000-14 000 kpl, tai vieläkin enemmän. Lisäksi jokaisen täytyy valmistella kaikki materiaalit kukkien tekemiseen. Säästääkseen aikaa, vessassa käynnit on vähennetty minimiin. Jokaiselle vessassa käynnille täytyy saada lupa. Koska lupa myönnettiin harvoin, kärsin usein ummetuksesta.

Olin kaksi vuotta vankina Zhuhain pidätyskeskuksessa. Vankeuteni aikana valmistin kaikenlaisia muovikukkia. Joissakin oli elektroniikkalaite musiikkia varten. Lisäksi jouduin tekemään värikkäitä lampunnaruja ja helminauhoja kirjoituspöytälamppuihin ja muuta käyttöä varten. Kaikki tuotteet vietiin ulkomaille. Vankila sai itse asiassa enemmän hyötyä, kun tuotteita tuotettiin vientiin minkä vuoksi kiintiöitä nostettiin jatkuvasti. Kun tulin Yhdysvaltoihin, näin valintamyymälöissä monia näistä muovikukista ja värikkäistä lampuista etiketillä "Made in China".

Vangit uhkuivat vihaa. He eivät kuitenkaan uskaltaneet näyttää vihaansa, joten he sättivät kukkia. He kutsuivat esimerkiksi muovikukkia "kuolleiden ihmisten kukiksi". Kukkia oli vaikea tehdä. Kätemme olivat täynnä pieniä rakkoja, jotka muuttuivat suuriksi rakoiksi. Kun ne puhkesivat, se aiheutti valtavaa kipua, ja mätä ja veri imeytyivät muovikukkiin. Sen lisäksi meidän oli usein käytettävä pientä työkalua, jota kutsutaan "kukkatyökaluksi". Tämä työkalu on ohut metallinen hakku, jonka toinen pää on hyvin terävä. Se vahingoitti käsiä. Koska vangeilla oli kaikenlaisia tarttuvia tauteja mm. sukupuolitauteja, voitte kuvitella mitä kukista tuli.

Pakkotyöleirin ulkopuolella kukaan ei voi kuvitella minkälaista tämä työ on. Ei ole helppoa työntää muovikukkien keskus kannan läpi. "Fiksu" vanki sai ajatuksen öljytä kukan. He säästivät kasviöljykassit pikanuudelipaketeista tai säästivät palan hyvin rasvaista sianlihaa aterioistaan. Kun he voitelivat muovikukkien keskukset sianlihan rasvalla, kukkia oli helpompi tehdä. Tämä menetelmä oli kuitenkin kielletty, koska matkan aikana madot olisivat voineet vahingoittaa kukkia, joissa oli sianlihan rasvaa. Kun vartija sai kiinni jonkun, joka käytti sianlihan rasvaa kukkiin, hän rankaisi julmasti rikollista. Kidutusmenetelmä oli "lentää lentokoneella (seisoa kädet levällään)". Vangit keksivät silloin toisen menetelmän. Ihmisen pää on usein rasvainen, joten he hankasivat muovikukkia päähänsä, aivan kuin raapisivat päätään. Rasva päästä teki kukkien teon helpommaksi.

Marras- ja joulukuun välinen aika vuonna 2001 oli hyvin kylmä Zhuhaissa. Vaikka oli kukkia, jotka näyttivät olevan helppoja valmistaa, meidän sellillämme ei ollut onnea saada tehdä näitä kukkia. Kylmän ilman vuoksi oli hyvin vaikea saada lehdet erilleen. Jonkin ajan kuluttua iho halkeili sormien nivelissä. Usein haava oli niin syvä, että luut tulivat näkyviin, sormet melkein menivät poikki, ja yöllä kipu usein herätti meidät. On myös toisenlainen kukka, jota kutsutaan "Tähdet koko taivaankannella". Se on tehty monista pienistä kukista jotka muodostavat suuren kukan. Pieni kukka on vain riisinjyvän kokoinen ja niiden tekeminen oli silmille rasittavaa. Minua huimasi yöllä. Syyskuussa 2002, pitkäaikaisen väsymyksen vuoksi, oikean silmän alapuoli ja silmäluomieni ympäristö alkoivat märkiä. Kun tein kukkia, mätää tippui jatkuvasti kukkiin. Kukilla oli kultainen jauhepeite, ja myös meidät jauhe peitti päästä kantapäähän. Se aiheutti kutinaa ja sitä oli vaikea kestää.

Vartijat pakottivat meidät särkemään pistaasipähkinöitä huolimatta likaisesta ympäristöstä. Pistaasilla on vahva kuori, mikä pitää avata ulkoisella voimalla. Työskentelimme aamusta iltaan ja työ oli hyvin raskasta. Oikeaan käteeni tuli rakkoja, jotka suurenivat verisiksi. Tämä aiheutti tuskallista kipua. Vangit sanoivat, että pistaasi muuttui katkeraksi hedelmäksi. Jotta ei rikkoisi koko kuorta, vankien täytyi usein liottaa niitä vedessä kuoren pehmentämiseksi. Suuttumuksen ja mielipahan takia he liottivat pistaaseja virtsassaan. "Made in China" -luokitellut pistaasit myytiin USA:n valintamyymälöissä.

2. Kauhistuttava elinympäristö

Zhuhain pidätyskeskuksen suurin selli on kooltaan vain vähän yli 20 neliömetriä, mutta vartijat sullovat kuitenkin kaksikymmentä vankia tällaiseen selliin. Sellissä on pieni WC ja vesihana sekä pieni ikkuna aterioiden tarjoilua varten. Yli kahdenkymmenen ihmisen täytyy syödä ja nukkua tässä pienessä sellissä. On vaikeaa kuvitella minkälaista se on. Nukkuessa kehot painetaan toisiaan vasten. Se on melko epämiellyttävää talvella ja kesällä. Päivässä saadaan vain kaksi ateriaa, jotka koostuvat epäpuhtaasta riisistä, muutamasta keitetystä vihanneksesta, ja pienestä palasta hyvin rasvaista sianlihaa. Ennen ateriaa vankien piti toistaa vankilasäännöt ääneen. Syömiseen oli varattu kymmenen minuuttia ja sen jälkeen työnteko jatkui. Selli oli täynnä keskeneräisiä, valmiita ja poisheitettyä materiaalia. Kylpyhuoneeseen mentäessä oli kiivettävä materiaalikasojen yli ja sen lisäksi selliä ei siivottu, joten se oli hyvin likainen.

Kaikki eivät selviydy sellaisessa paikassa. Näin kun eräs vanki kuoli pian saapumisensa jälkeen. Vangit eivät hakanneet häntä kuoliaaksi, vaan hän ei vain voinut asua sellaisessa ympäristössä. Se on juuri, kuten vartijat sanoivat, "Jos te kuolette täällä, teidän kuolemanne on saman arvoista kuin koiran kuolema". He kantoivat hänet ulos sellistä lakanassa. Jotkut vangit yrittivät tehdä itsemurhan. He iskivät vatsaansa terävillä kepeillä. Heidät kannettiin ulos sellistä ja haavat sidottiin minkä jälkeen heidän kätensä ja jalkansa sidottiin yhteen teräsketjuilla.

Vankien määrän laskeminen oli hyvin tärkeää. Meitä vaadittiin kyykistymään ja nostamaan kätemme kymmeniä kertoja. Kun puhuimme vartijan kanssa, meidän täytyi kyykistyä myös. Vartijat ja sotapoliisit tutkivat sellimme ilman ennakkovaroitusta. Vankien täytyi riisua vaatteensa usein paahtavan auringon alla. Arvokkuus oli tuntematon käsite. Videokamerat asennettiin jokaiseen selliin estämään Falun Gongin harjoittajia tekemästä harjoituksia. Mutta turmeltuneet vartijat katselivat myös kun naisvangit menivät kylpyhuoneeseen tekemään tarpeitaan.

Vartijoilla oli tapa ansaita rahaa myymällä vangeille hyödykkeitä korkeaan hintaan. Keitetyn ruoan hinta oli vähintään 40 yuania. Joskus meiltä puuttui päivittäisiä hyödykkeitä kuten vessapaperia. Saimme puhdistaa itsemme vain vedellä ja muovikukkien kangaslehdillä suolen toiminnan jälkeen. Sen jälkeen käsittelimme kukkia ja rikoimme pistaaseja.

Milloin tahansa tehtiin tarkastus, vankien täytyi kätkeä kaikki muovikukkien tekemiseen tarvittavat materiaalit. Vartijat halusivat näyttää ulkopuoliselle maailmalle, että vankien ei tarvinnut tehdä työtä Zhuhain pidätyskeskuksessa. Heti kun he lähtivät pois, meidän oli pakko alkaa tehdä työtä uudelleen.