Konfutselaisuudella ja taolaisuudella on sama alkuperä

Guodianchu-käärön löytyminen on osittain muuttanut Kiinan akateemisen maailman ja filosofian historiaa. Se pystyy täydellisesti korjaamaan väärinkäsitykset ja ennakkoluulot, joita ihmisillä on Kiinan kulttuurista.

Guodianchu-käärö käsittää 804 puupalasta ja 13 000 merkkiä. Se löydettiin vuonna 1993 Chun hautausmaalta Hubein maakunnassa sijaitsevassa Jingmenissä. Se kirjoitettiin noin 2300 vuotta sitten sodan aikakaudella. Sisältö kiertyy lähinnä konfutselaisuuden ja taolaisuuden ympärille aikana ennen Qin-dynastiaa. (Qin oli Kiinan ensimmäinen dynastia. Keisari Qin johdolla hävitettiin monia konfutselaisuuden kirjoituksia). Käärö sisältää ensimmäisen osan artikkelista ”Lao Zi” samoin monia artikkeleita Konfutsesta ja hänen opetuslapsistaan. Kahtatoista näistä ei ole koskaan aikaisemmin julkistettu. Viisi vuotta löydön jälkeen käärö on lähettänyt sokkiaaltoja akateemikkojen välillä ja siitä on nopeasti tullut yksi suosituimmista kirjallisuuden tutkimuskohteista sekä Kiinassa että Kiinan ulkopuolella.

Kun ”Kansainvälinen konferenssi akateemiseen keskusteluun Guodianchu-kääröstä” järjestettiin asiantuntijat huomauttivat konferenssin aikana, että käärö oli yksi vuosituhannen suurimmista löydöistä. Vain 1700 vuotta sitten löydettyä Jizhongzhun kirjaa voidaan verrata kääröön. Käärön avulla voidaan nyt selvittää muutokset ja modifioinnit, joita konfutselaisuus ja taolaisuus kävivät läpi historian kuluessa ja se asettaa kulttuurin sen oikealle paikalleen. Useimmat näistä ajattelutavoista ja arvostuksista ovat edelleen ajankohtaisia myös tämän päivän ihmisille.

Aina Song-dynastian ajasta lähtien, tiedemiehet ovat olleet skeptisiä vanhoja kirjoituksia kohtaan ja konfutselaisuudesta on kirjoitettu monia kirjoja. Ensimmäiset bibliografiat olivat kuitenkin rajoittuneet Lunyu’hun (Konfutse), Zuozhuan’iin, Historiamerkintöihin ja joihinkin muihin. Muut vanhat kirjoitukset, jotka liittyvät Konfutseen, on usein pidetty vaikeaselkoisina tai puhtaasti väärennöksinä. Osassa on väitetty, että Lunyu valmistui vasta Han-dynastian aikana (dynastia tuli Qin-dynastian jälkeen) ja sen ei siksi katsottu olevan riittävän luotettava. Osa käärön artikkeleista on nyt antanut meille uutta ymmärrystä Konfutsen ajattelutavasta.

Ihmiset ovat pitkään pitäneet konfutselaisuutta ja taolaisuutta filosofioina, jotka ovat konfliktissa keskenään. Guodianchu-käärön artikkelissa ”Lao Zi” huomaamme, että molemmilla filosofioilla on sama alkuperä ja niiden aatteet tukevat toisiaan. Lao Zi ei itse arvostellut konfutselaisuutta, vaan antoi tukensa ja oli samaa mieltä konseptista pyhyys, laupeus, rehellisyys, etiketti, vanhempien kunnioitus ja myötätunto. Toisesta historiallisesta materiaalista voimme myös ymmärtää, että Konfutse antoi Lao Zi’lle suuren arvon. Asiantuntijat muistuttivat, että käärön ”Lao Zi” –artikkelissa ei ole mitään erityistä kirjoitustapaa, ei Sodan taidetta, poliittisia tai konfutselais-kriittisiä piirteitä.

Käärö on täyttänyt suuren tyhjiön Konfutsen historiassa ja se on tuonut esille aatteen yksimielisyydestä konfutselaisuuden ja taolaisuuden välillä aikaisemmalla kaudella. Se on auttanut ihmisiä ymmärtämään kehityskuvion Konfutsen periaatteeseen laupeudesta samalla tavalla kuin Mencius painotti humaanisuutta. Kääröä on käytetty uutena todisteena myöhempiin modifiointeihin historiallisessa kiinalaisessa filosofiassa.

Guodianchu-käärö käsittää konfutselaisuuden perusarvot, ilmaisee taivaan ja maan kunnioitusta, kuvailee mieltä ja luontoa ja sillä on suuri kulttuurillinen merkitys vielä tänäkin päivänä.

Käärö korostaa ihmisen ja luonnon harmoniassa olemisen tärkeyttä. Sen määritelmä ”lojaalisuudesta” on: ”jatkuva keisarin puutteiden osoittaminen on lojaalisuuden osoittamista keisaria kohtaan”. Tätä näkokantaa ei löydy konfutselaisuuden myöhemmissä kirjoituksissa.

Lähde: Taiyangsheng-kirjasto