Vanki todistaa Falun Gongin-harjoittajien vainosta kiinalaisessa vankilassa

Kun olin vangittuna, kutsuimme vankilaa ”helvetiksi maan päällä.” Vietin siellä kymmenen vuotta elämästäni. Kärsin rangaistuksia tekemistäni rikoksista, joista en halua mainita tässä. Sen sijaan haluan kertoa joistakin vankilassa todistamistani tapahtumista.

Talvella 2002 sain tietää että oli saapunut uusi ryhmä vankeja, jotka olivat Falun Gongin-harjoittajia. Sitä ennen olin vain lyhyesti kuullut puhuttavan Falun Gongista televisiossa, jossa käytettiin hyvin loukkaavia sanoja Falun Gongista. Koska olin monia vuosia ollut eristettynä yhteiskunnasta, en tiennyt aiheesta ollenkaan. Tiesin kuitenkin, että henkilöt jotka kultivoivat, tekevät tavallisesti hyviä tekoja ja keräävät hyvettä, joten vaikutti kummalliselta että he tekisivät rikoksia ja joutuisivat vankilaan.

Pian eräs Falun Gongin harjoittaja tuli osastolleni. Vartijat varoittivat ja kielsivät kaikkia vankeja puhumasta yksityisesti hänen kanssaan. Neljä, viisi vankia sai tehtäväkseen vartioida häntä jopa silloinkin kun hän meni käymälään. Hänen henkilökohtainen omaisuutensa tutkittiin säännöllisesti ja häntä vartioitiin tarkasti myös öisin. Muuten asiat olivat kuten tavallisesti.

Eräs kiinalainen sananparsi sanoo, että ihmisen todellisen luonteen voi määritellä ajan mittaan. Falun Gongin harjoittaja näytti meille todellisen luonteensa ajan kuluessa. Jos hän vain kykeni, hän halusi aina auttaa, eikä koskaan taistellut omasta voitosta. Jotkut vangit käyttivät hyväkseen hänen hyvyyttään. He lainasivat häneltä tavaraa tai rahaa, mutta eivät koskaan antaneet niitä takaisin. Hän ei kuitenkaan valittanut koskaan vaikka häntä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.

Vartijat yrittivät pakottaa häntä kirjoittamaan lausuntoja jossa hän tuomitsisi Falun Gongin ja tunnustaisi eri ”rikoksia.” Kun hän kieltäytyi, hän joutui painostuksen kohteeksi eikä hänen annettu nukkua neljään tai viiteen päivään peräkkäin. Neljän vangin tehtäväksi tuli istua harjoittajan vieressä yöllä. Niin pian kun hän sulki silmänsä, he tönäisivät häntä. Joka toinen tunti he vaihtoivat vuoroa valvoen ettei hän nukkunut, yöt ja päivät. Hän oli protestoi nälkälakolla, joten vartijat pakkosyöttivät häntä. Erään unettoman yön jälkeen vartijat laittoivat hänet metallihäkkiin. Ohi kulkiessaan he löivät tankoja mikä sai aikaan kauhean metelin häkissä. Vartijat jatkoivat koko ajan samantapaisen kidutuksen tekemistä. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, mutta silti häntä kidutettiin tällä tavalla.

Erästä toista Falun Gongin harjoittajaa kohdeltiin myös hyvin huonosti. Vartijat vierittivät raskaita metallitankoja hänen sääriensä päälle, vahingoittaen niitä niin pahasti, että hän ei voinut kävellä. He kaatoivat pippurivettä hänen nenäänsä ja laittoivat hammastikkuja hänen kynsiensä alle. Vartijat ottivat häneltä myös kaikki rahat ja omaisuuden antamatta kuittia. Kidutus oli jopa pahempaa kuin mitä olimme nähneet filmeissä, joissa japanilaiset sotilaat kohtelivat kiinalaisia huonosti toisen maailmansodan aikana. Oikea ja väärä näyttivät tulleen päinvastaiseksi. Nämä henkilöt tekivät kauhistuttavia tekoja niin kutsutun ”lain" nimissä. Ei ollut kovin vaikeaa nähdä kuka oli hyvä ja kuka oli paha.

Kysyin itseltäni: ”Kuinka Falun Gongin harjoittajilla voi olla niin vahva vakaumus että he asettavat itsensä alttiiksi vaaralle tulla kidutetuksi, menettää perheensä ja jopa menettää henkensä? Vastaus voi vain olla, että he kultivoivat jotain, joka on todella arvokasta.