Julmaa kohtelua Anhuin naispakkotyöleirillä

Ollessani jakamassa Falun Gongin vainosta kertovia lehtisiä Jiuhuan vuoritemppelin edessä vuonna 2006 joku henkilö ilmoitti minusta poliiseille. Poliisi Wu Yi (mies) sekä poliisipäällikkö pidättivät minut ja veivät minut Qingyangin läänin poliittis-juridisen komitean eteen. Komitean puoluesihteeri Chen Gao (mies) lähetti minut Guichi'n pidätyskeskukseen, jossa vartijat lukitsivat minut metallihäkkiin viideksi päiväksi ja yöksi. Johtaja Hu Zhangli (mies) ja vartijat myös kiduttivat minua. Koska he eivät onnistuneet työntämään nenääni syöttöletkua, he hakkasivat minua. Poskeni olivat kokonaan mustelmilla. Kun kieltäydyin keltaisesta vangin asusta, vartija nimeltä Wu löi ja potki minua. Jouduin olemaan pidätyskeskuksessa yli kaksi kuukautta; tänä aikana terveydentilani heikkeni merkittävästi. Chen Gao sekä toinen naispuolinen vartija veivät minut sitten Anhuin naispakkotyöleirille.

Työleirillä vaadittiin, että minut laitetaan terveystarkastukseen ennen sisäänottoa. Poliisisairaalassa Chen ja toinen virkailija lahjoivat lääkärit ja kertoivat heille, että olen Falun Gongin harjoittaja. Lääkärit eivät tutkineet minua; he vain antoivat vahvistuksensa siitä, että olen "kaikin puolin normaalissa kunnossa", vaikka pulssini olikin 110. Myöhemmin työleirin lääkärit sanoivat, että verenpaineeni oli hyvin alhainen, vaikka en saanutkaan tietää, kuinka alhainen se todella oli.

Anhuin naispakkotyöleirillä Falun Gongin harjoittajia aivopestään väkisin. Vartijat yrittivät pakottaa minut katsomaan Falun Gongia panettelevia videoita, ja kun panin vastaan, minut sidottiin tuoliin kuvaruudun eteen. Työleirin johtaja myös valvotti minua pitkiä aikoja, herätti minut viideltä aamulla, eikä antanut minun mennä nukkumaan ennen puoltayötä. Hän määräsi kaksi rikollisvankia tarkkailemaan minua. En saanut puhua kenenkään kanssa, eikä minulle annettu lainkaan lihaa syötäväksi.

Työleirin vuosittaisessa "rangaistus- ja palkintoseremoniassa" vuoden 2006 lopulla huusin "Falun Dafa on hyvä!" Välittömästi kaksi rikollisvankia sulki suuni teipillä ja pakkosyötti minua nenän kautta. Päivän aikana vartijat pitivät minua käsiraudoissa, ja yöllä he sitoivat minut köydellä ja pakottivat minut istumaan kylmällä lattialla puoleenyöhön asti.

Myöhemmin menetin pahoinpitelyn seurauksena näön oikeasta silmästäni, ja verenpaineeni nousi lukemiin 160/130. Kun lääkärit tutkivat minua, he sanoivat, että näkö oli lähtemässä myös vasemmasta silmästäni. Pulssini oli 110, munuaiseni olivat vaurioituneet, eikä maksani toiminut kunnolla. Tänäkin päivänä terveydentilani jatkaa heikkenemistään tämän vainon seurauksena.