Poikani kuoli vainon seurauksena

Kiinalaisen Uudenvuoden jälkeen vuonna 2004 poikani oli hyvin kipeä, hän oksensi ja vapisi. Pidin hänen tytärtään sylissäni ja komensin poikaani kerta toisensa jälkeen: ”Tiemme ei ole vielä lopussa! Sinun on pysyttävä sillä!” Siitä ei ollut hyötyä, poikani katosi.

Uutinen poikani kuolemasta järkytti naapureita. Hänhän oli nuori. Kyynelten läpi kerroin kuinka poikaani oli vainottu. Naapurit osoittivat myötätuntoa kuullessaan totuuden ja heidän hyvyytensä sai minut tuntemaan kiitollisuutta syvältä sydämestäni.

Ennen Falun Dafan vainoa 20. heinäkuuta 1999, poikani oli täysin terve sekä fyysisesti että henkisesti. Usean vuoden vainon ja ”laittoman pidätyksen” jälkeen hän alkoi saada merkillisiä oireita. Päivää ennen kuolemaansa hänelle tuli nenäverenvuoto. Lääkärin oli vaikea määritellä mistä oire johtui. Mekään emme sitä ajatelleet sen enempää, joten todisteita ei ole. Mutta mitä paha puolue oikein teki pojalleni?

Poikani ollessa hyvin heikkona, hänet suljettiin kuitenkin pidätyskeskukseen ja kidutettiin siellä, siitäkin huolimatta, että hänen rangaistusaikansa oli päättynyt. Vartijat kiihottivat pidätettyjä hakkaamaan häntä. Hänellä ei ollut tarpeeksi ruokaa eikä vaatteita. Rikolliset halusivat kiduttaa hänet kuoliaaksi. Hänet vapautettiin vasta toukokuussa vuonna 2001 kun hän oli kuolemaisillaan.

Kesäkuussa 2002 poliisi tutki jälleen poikani asunnon ja sanoi, että joku oli ilmoittanut hänestä. He pidättivät poikani ja hänen tyttärensä. Kun kävin noutamassa lapsenlapseni, poikani oli jo lähetetty pidätyskeskukseen. Tytär itki isäänsä.

Vuosi sen jälkeen poikani oli pakotettu hankkimaan itselleen työtä huolimatta siitä, että hän oli hyvin heikkokuntoinen. Hän työskenteli muun muassa rakennuksilla, ravintoloissa ja jakoi lehtiä ja oli turvallisuusvartijana. Vain muutaman työpäivän jälkeen hänet erotettiin, koska hän harjoitti Falun Gongia.

Pojallani oli sisäänpäin kääntynyt luonne ja hän ei puhunut paljon siitä, mitä hän joutui kokemaan. Puolueen ylläpitämä fyysinen ja psyykkinen painostus aiheuttivat sen, että hän kuoli 9. päivänä helmikuuta 2004. Kuollessaan hän oli 34 vuoden ikäinen. Tällä tavoin minut pakotettiin katsomaan poikani poismenoa.

Pojantytär oli vain 3-vuotias poikani kuollessa. Hän ikävöi isäänsä joka päivä ja kysyi kaikilta: ”Mihin isä katosi? Isä tulee takaisin.” Hän soitti joka päivä isälleen leikkipuhelimella, toivossa, että hän tulisi pian kotiin.

Poikani on poissa. Nyt asun yhdessä miniäni ja lapsenlapseni kanssa. Tiedän, että kultivointitiellä ilmaantuu jatkuvasti vaikeuksia. Emme pyydä mitään. Tahdomme vain vainon loppumista. Meidän on pysäytettävä pahan puolueen ylläpitämä vaino, joka kohdistuu hyviin ja syyttömiin ihmisiin.

Käännetty: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2006/2/12/69872.html
Kiinankielinen versio: http://minghui.ca/mh/articles/2006/1/3/117659.html