Italialainen liikemies kertoo: “Kuinka minusta tuli Dafa-harjoittaja”

Olen Falun Dafa –harjoittaja Italiasta. Olen 57-vuotias eläkkeellä oleva insinööri.

Vuonna 1990 olin Kiinassa ja vastuussa Italian osuudesta yhteistyöprojektissa Saksalaisten, Italialaisten ja kiinalaisen yritysten kanssa ja se koski suuren terästehtaan rakentamista 20 km Tianjinista itään ja 120 km Pekingistä itään.

Oli turhauttavaa työskennellä kiinalaisen osapuolen kanssa. He hymyilivät aina sellaisella tavalla, että se tuntui minusta provokatiiviselta ja sen sijaan että yrittäisivät löytää ratkaisun ongelmaan, he olivat melkein koko ajan varattuja etsimään syyllisiä. Minulle kesti hyvän tovin ennenkuin tajusin, että en voinut sanoa heille mitä heidän pitäisi tehdä, vaan olin pakotettu löytämään tavan jolla he itse löytäisivät ratkaisun.

Sinä aikana tarkastelin ympäristöä voidakseni ymmärtää kiinalaisia ja heidän tapojaan. Päädyin siihen, että he kaikesta huolimatta eivät olleet huonoa väkeä ja sitä paitsi heidän ruokansa oli erinomaista! Paljon oli kuitenkin sellaista joka oli liian merkillistä minulle, kuten miehet ja naiset jotka kerääntyivät yleisille pysäköintialueille aikaisin aamulla erilaisiin harjoitusmuotoihin. Ihmiset tanssivat tangoa ja valssia, harjoittivat aerobicia, taistelulajeja (huomasin taiquan ja wushu) ja joitakin hitaita harjoituksia joita kutsuttiin qigongiksi. Ihmetellen katsoin kuinka iäkkäät miehet ja naiset venyttivät tavalla joka oli vaikeaa, jopa minulle joka olin silloin 20-vuotias.

Käännekohta minulle oli eräs ilta töitten jälkeen. Istuuduin penkille pienessä puistossa korkealla rannalla juuri hotellini ulkopuolella. Oli päivällisaika eikä juuri ketään ulkona. Hämärässä näin vanhan miehen, pitkän ja hoikan jolla oli yllään ainakin kolme numeroa liian iso sotilastakki. Hänen hiuksensa olivat valkeat ja hän oli selkä minuun päin. Huomasin heti, että hän oli tulossa takaperin minua kohti, liikkuen vakaasti pitkin mutkittelevaa puistotietä (tuolloin en tiennyt mitään feng shuista ja siitä miksi yleisistä puistoteistä ei tehty suoria). Ajattelin: ”Kulkurin täytyy olla humaltunut!” Kun hän kulki ohitseni vangitsin hetkeksi hänen katseensa ja ... mikä yllätys: ne olivat eloisat, kirkkaat nuoret silmät. Olin sanaton. Vanha mies hymyili minulle, luultavasti huvittuneena ilmeestäni ja jatkoi vaellustaan takaperin. Siinä hetkessä tajusin, että kiinalaisessa kulttuurissa täytyy olla jotakin muuta joka on etsimisen ja opettelemisen arvoista. Uusi maailma ja uusi tie oli edessäni enkä tiennyt mihin se johti.

Tuolloin kuitenkin työskentelin liikaa, poltin liikaa ja söin liikaa. En pitänyt itsestäni huolta. Pyysin eräältä tulkeistani – hänen nimensä oli Lin, ystävällinen nuori mies – että hän etsisi healerin/parantajan – yksi kuuluisimmista qigong-mestareista josta kaikki puhuivat – jotta hän voisi mahdollisesti auttaa terveyteni kanssa.

Muutamia päiviä myöhemmin otimme minä, Lin, autonkuljettajani sekä vaimoni (joka oli vierailulla luonani) auton eräänä iltana ja ajoimme kohti tuntematonta päämäärää. Lin ja autonkuljettaja näyttivät hermostuneilta ja epäileviltä. Se mitä he tekivät ulkomaalaisten kanssa, ei ollut kiinalaisen lain mukaan sallittua. Ulkona oli jo pimeä ja tiet olivat tyhjiä. Erään pitkän kiertotien jälkeen lopulta kävelimme ylös läpi pienen betonisen rappukäytävän ja löysimme itsemme kaksiosta, johon oli ahtautunut hiljaisia ihmisiä. Huoneen keskellä tuolilla istui roteva nuori mies, jolla oli paksut mustat hiukset, hän oli pukeutunut eräänlaiseen keltaiseen kamppailu-urheilun pukuun. Hän näytti todellakin nuorelta ja olin pettynyt koska olin odottanut näkeväni vanhan partaisen miehen. Mies ja Lin keskustelivat lyhyesti kiinaksi ja hän nyökkäsi minulle ystävällisesti pyytäen istumaan tuoliin noin kolmen metrin päässä hänestä. Hän sulki silmänsä ja tunsin välittömästi eräänlaisen ”hehkuvan levyn” pyörivän päästä vatsaani. Noin kahdenkymmenen sekunnin kuluttua se oli ohi. Olin... hämmästynyt ja jopa kykenemätön ajattelemaan. Nuori mies keskusteli jälleen lyhyesti Linin kanssa ja hän käänsi sen minulle. Se oli oikea kuvaus terveydentilastani, fyysisestä ja henkisestä. Sen jälkeen tämä nuori mies teki saman vaimolleni osoittaen hänen vatsansa vasemmalla puolella olevaa ongelmaa, jotakin joka myöhemmin todellakin osoittautui olevan totta. Siinä kaikki. Kaikki olivat hiljaa. Yritin kiittää häntä ja kysyin kuinka paljon olin velkaa. Kukaan ei vastannut ja nuori mies hymyili. Jätimme paikan ja tunsimme itsemme hiukan kiusaantuneiksi. Vuosia myöhemmin tajusin, että en ollut edes kysynyt nuoren miehen nimeä.

Unohdin episodin melkein heti ja poistuin Kiinasta vuonna 1992. Elämäni jatkui kuten tavallisesti myötä- ja vastoinkäymisillä työssäni ja perheessä, huolet, sairaudet ja paljon pääasiassa vastoinkäymisiä seurauksena suvaitsemattomasta luonteestani. Huomasin, että minulla oli diabetes: voimani horjuivat ja olin pakotettu siirtymään eläkkeelle. Samaan aikaan kuitenkin jatkoin kiinalaisen taiteen opiskelua. Opettelin feng shui, taiji quan, uijing, qigong, taolaisen magian ja ennustuksen. Luin monia kiinalaisia klassikoita, lääketieteen kirjallisuutta ja filosofiaa, monia testejä Daozangista ja taolaisuudesta, ja sisäisestä seksuaalisesta alkemiasta. Aloitin eräänlaisen taolaisen meditaation, erityisesti sen jota kutsuttiin ”sisäisen hymyn meditaatioksi” ja sain joitakin hyviä tuloksia. Mutta en ollut koskaan rauhallinen mielessäni.

Eräänä päivänä syyskuussa 1999 näin unen. Istuin jälleen siinä huoneessa Tianjinissa, ja nuori mies keltaisessa puvussaan puhui minulle, mutta en voinut ymmärtää häntä. Heräsin hieman järkyttyneenä ja ihmettelin mitä sellainen uni voisi merkitä. Muutamia päiviä myöhemmin näin TV:ssä uutiset Falun Gongista. FALUN GONG, FALUN GONG… nimi oli minulle täydellisesti vieras. Olin varma, että tunsin jokaisen modernin Tao-ryhmän, mutta en ollut koskaan kuullut puhuttavan Falun Gongista. Kiiruhdin tietokoneelleni ja etsin internetistä Falun Gongia. Löysin web-sivun jonka myöhemmin huomasin olevan julkinen Falun Gongin sivu. Klikkasin nähdäkseni kuvia sen perustajasta ja muotokuva ilmestyi miehestä joka ilmeisesti oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Tuskin uskoin silmiäni. Huusin vaimoani jotta saisin vahvistuksen ja kyllä, se oli sama nuori mies jonka olimme tavanneet Tianjinissa noin yhdeksän vuotta aikaisemmin. Tämä oli myös mies unessani. Äkillinen onni täytti mieleni ja sydämeni. Olin tyyni ja riemukas samalla kertaa. Lopulta sain merkin – ajattelin – lopultakin minulle näytettiin tie jota niin epätoivoisesti olin etsinyt pitkän aikaa. Se ei voinut olla sattumaa. Sen täytyi olla ennalta määrättyä. Ei ollut epäilystäkään etteikö Falun Gong –matkani alkanut juuri siinä silmänräpäyksessä. Aloin opiskelemaan Fa’ta, latasin Mestari Li’n kirjat ja kirjoitukset, opettelin hitaasti viisi harjoitusliikettä, tein kaikki itsekseni.

Muutuin. Ilmeisesti olin sama mies, mutta tapani ihmisiä, ongelmia, politiikkaa ja uskontoa kohtaan oli nyt erilainen. Vaimoni huomasi, että en ollut enää niin ärtynyt, suvaitsematon ja kova mies kuten olin aikaisemmin ollut. Sanoin että se johtui Falun Gongista kun hän päätti alkaa lukea Zhuan Falunia ja hänestä tuli Dafa-opetuslapsi ilman minkäänlaista painostusta taholtani. Muutamia kuukausia myöhemmin sain yhteyden italialaisiin harjoittajiin ja kohtasin ennen kaikkea ikäiseni hyvän miehen jolla oli sama koulutus kuin minulla. Meistä tuli läheisiä ystäviä ja meillä oli tapana vaihtaa kultivointikokemuksia, joka oli suureksi avuksi meille molemmille.

Yritän päivittäisessä elämässäni toteuttaa kolmea asiaa jotka Mestari on pyytänyt meitä tekemään. Opiskella Fa’ta niin paljon kuin voin, lähettää oikeamielisiä ajatuksia silloin tällöin ja puhua vainosta mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Olen opettanut Falun Gongin harjoitukset monille ihmisille ja samalla esitellyt Dafaa ja kultivointia, olen saanut tilaisuuksia selvittää totuus Falun Gongista ja vainosta. Joistakin on tullut harjoittajia ja iloitsen heidän kanssaan. En harjoita kovin paljon koska olen usein laiska ja olen luopunut lootusasennossa istumisesta. Minulla on yhä diabetes, mutta en odota että Dafa parantaa sen, odotan että Dafa ottaa minut takaisin sinne minne kuulun ollakseni kotona.

Pelon kiintymys, halu ja laiskuus ovat jäljellä yhä, mutta Dafa tekee minut luottavaiseksi siitä, että kykenen pääsemään niistä eroon.

Kännetty: http://se.clearharmony.net/articles/200509/15581.html