Tukholman Fa-konferenssi: Kokemuksia työskentelystä kansainvälisessä taidenäyttelyssä "Totuus, Laupeus, Kärsivällisyys"

Tervehdys myötätuntoinen Mestari,
Tervehdys kanssaharjoittajat,

On suuri kunnia olla täällä niin monen Dafa-opetuslapsen kokoontuessa. Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun Falun Dafa esiteltiin tälle maalle. Monia asioita on tapahtunut sen jälkeen. Tänään olen todella iloinen tästä mahdollisuudesta, joka meille on annettu voimistaa tätä yhtä kehoa, täydellistääksemme vihdoin sen, minkä vuoksi seurasimme Mestaria tänne.

Syyskuussa 2004 Falun Dafan harjoittajat ympäri maailmaa alkoivat kokoontua Manhattanille, jossa on pidetty suuria aktiviteetteja totuuden kertomiseksi New Yorkin ihmisille.

Miehelläni ja minulla oli mahdollisuus osallistua Manhattanin tapahtumiin kahden kuukauden ajan. Monenlaisia eri projekteja on ollut meneillään, kaduilla pidetyistä kidutuksen vastaisista näytöksistä elokuvien näyttämiseen, yrityskäynteihin, median kanssa työskentelyyn ja taidenäyttelyn pitämiseen. Haluaisin jakaa kokemuksiani työskentelystä kansainvälisessä taidenäyttelyssä Totuus, Laupeus, Kärsivällisyys.

Ennen Manhattanille lähtöä näin internetissä selostuksia taidenäyttelystä. Muistan, että kun näin maalaukset, toivoin todella, että minulla olisi mahdollisuus nähdä ne oikeassa elämässä.

Kun saavuin Manhattanille taidenäyttely oli jo ollut esillä muutaman viikon ajan National Arts Clubilla (kansallinen taide klubi). Median ja muiden pyynnöstä, ja klubia vastaan tehdyistä uhkauksista huolimatta, näyttely laitettiin esille kahden viikon lisäajaksi. Klubin johtaja oli hyvin kannustava ja ylpeä näyttelyn pitämisestä omistamassaan maineikkaassa ja arvossapidetyssä taideklubissa ja hän uskoi, että mikään ei saisi estää taiteen avulla tehtyä ilmaisun vapautta.

Ensimmäisenä näyttelypäivänä menin paikalle oppimaan miten selittäisin taideteoksia. Näyttely koostui noin 20 taideteoksesta sisältäen veistoksia ja valokuvia. Ensimmäinen asia, jota ajattelin kun menin huoneeseen, oli: ”Tällaista taiteen tulisi olla!”. En ole eläessäni ollut kovin kiinnostunut taiteesta. Kun olin pieni tyttö ja menin museoihin perheeni kanssa, tulin aina väsyneeksi ja halusin kotiin. Kuitenkin taulut tässä näyttelyssä, sen sijaan että olisivat kuluttaneet energiaa, lähettivät energiaa katsojille. Niistä sai tuntemuksen, että taiteilijat halusivat vain antaa, haluamatta mitään takaisin. Harjoittajana, kun katsoin näitä maalauksia, olin todella rohkaistunut ja näin yhtäkkiä asiat uudessa valossa.

Ensimmäisten vierailijoiden joukossa oli espanjankieliset nainen ja kaksi miestä. Kanadalainen harjoittaja esitteli heille maalaukset yksi kerrallaan, selittäen taiteilijat, tekniikat, ajatukset töiden takana. Samaan aikaan hän kertoi heille myös Falun Dafasta ja vainosta. Koska miehet eivät ymmärtäneet niin paljon englantia, nainen käänsi harjoittajan sanat. Tulos oli se, että hän itse asiassa selvensi totuutta omalla äänellään ja lopuksi hän oli hyvin liikuttunut ja hänellä oli kyyneleitä silmissään. Tuo harjoittaja, joka myöhemmin on työskennellyt paljon näyttelyn kanssa on jakanut meille kokemuksiaan siitä, minkälaisia huomattavia muutoksia hän on kokenut näyttelyssä vierailevissa ihmisissä. Tultuaan ulkopuolelta kaikenlaisten ihmisajatusten kanssa heistä on näyttänyt tulevan kuin uusia ihmisiä taulujen katselemisen jälkeen. Se on kuin heidän karmansa haihtuisi ja he puhkeaisivat kukkaan.

Kun vierailijat tulivat huoneeseen kysyimme heiltä mikäli he haluaisivat, että taulut esiteltäisiin heille. Joskus he sanoivat kyllä ja joskus ei. Monet halusivat vain lukea selitykset, jotka oli kirjoitettu pieniin kortteihin taideteosten viereen. Kuitenkin kun harjoittajat tiesivät, miten arvokasta ihmisille oli kuunnella selostusta, he usein yksinkertaisesti menivät vierailijoiden viereen ja alkoivat puhua taideteoksista kuin he olisivat jutustelleet, ja usein tulos oli se, että harjoittajat ohjasivat ihmiset läpi koko näyttelyn.

Monet vierailijat olivat hyvin liikuttuneita. Jotkut sanoivat, että he eivät olleet ymmärtäneet ennen kuin sillä hetkellä, miten vakava Falun Gongin vaino on. Monet alkoivat ymmärtää enemmän Falun Dafaa ja kultivoinnin kauneutta. Kerran selitin eräälle naiselle valokuvaa, jossa tyttö piti Taivaallisen rauhan aukiolla banderollia, jossa luki merkit ”Fa Zheng” eli ”Fa oikaisee”. Kun puhuin hänelle, kerroin ymmärryksestäni että Fa – eli periaatteet totuudenmukaisuus, laupeus ja kärsivällisyys – oikaisee ihmissydämen. Kuultuaan nämä sanat, naiselle alkoi tulla kyyneleitä silmiin ja vaikutti kuin se olisi herättänyt jotakin hänen sisällään.

Jotkut maalauksista esittävät kidutusta ja niistä puhuminen tavalla, että voi pitää kuulijan huomion ilman että hänestä tulee surullinen, ei aina ole kovin helppoa. Mutta kun puhuimme kauneudesta olla uskollinen Fan periaatteille, ja miten harjoittajat, jotka kokevat julmuuden, yhä pitävät vakaasti kiinni laupeudesta, totuudesta ja kärsivällisyydestä, eivätkä halua antaa periksi edes ihmisille, jotka vahingoittavat heitä, kuulijat näyttävät rohkaistuvan.

Taulut ovat erinomaisia välineitä totuuden selventämisessä. Esimerkiksi maalauksessa nimeltä ”Uncompromising Courage” (”taipumaton rohkeus”) pystyimme selventämään tosiasiat propagandasta ja lavastetusta itsemurhapoltosta. Maalauksessa ”Homeless” (”koditon”) pystyimme selittämään mikä 610-virasto on. Maalauksessa ”In Harmony” (”sopusoinnussa”) pystyimme selittämään kultivoinnin sekä mitä harjoittajalle tarkoittaa sulautua maailmankaikkeuden periaatteisiin. Tunnelma näyttelyhuoneessa oli koko ajan hyvin seesteinen, juhlallinen ja laupea.

Kun lähdimme Manhattanilta Ruotsiin, mieheni ja minä kannoimme kolmea laatikkoa, joissa oli maalauksia kankaalle. Pian kotiin pääsymme jälkeen ruotsalaiset harjoittajat muodostivat ryhmän alkaakseen työskennellä Ruotsin näyttelyn hyväksi. Kolme päivää sitten meillä oli menestyksekäs avajaisvastaanotto.

Olemme kokeneet ihmisten todella rakastavan näitä tauluja. Ihmiset jotka näkevät ne, sanovat ääneen miten kauniita he ajattelevat niiden olevan. Jotkut eivät ole näyttäneet olevan halukkaita luopumaan niistä ja ovat ottaneet valokuvia säilyttääkseen ne. Kun olemme jakaneet lehtisiä, kutsukortteja ja julisteita, ihmiset ovat olleet hyvin iloisia, aivan kuin he olisivat saaneet arvokkaan lahjan. Ja niin he todella ovat saaneetkin. Ihminen joka katsoo vain kuvaakin näistä maalauksista, voi saada hyvin positiivisen vaikutuksen olemukseensa. Maalaukset puhuvat selkeintä kieltä, suoraan ihmisten sydämille.

Tämä on myös suurenmoinen mahdollisuus tavoittaa media ja tietyt ihmisryhmät, joita on vaikea muuten tavoittaa. Vaikka henkilö ei tulisikaan näyttelyyn, hän saattaa silti tulla pelastetuksi meidän vierailumme tai kutsumateriaalin ansiosta.

Toivon, että Euroopassa tulee olemaan niin monta taidenäyttelyä kuin mahdollista ja että voimme työskennellä yhdessä ja auttaa toisiamme yli rajojen. Uskon, että tämä Fa-konferenssi on suurenmoinen mahdollisuus voimistaa Euroopan taidenäyttely-tiimiä.

Haluaisin lopettaa Mestarin sanoin (selittämässä Fata San Franciscossa) tänä vuonna:
”Jos voitte olla todella oikeamielisiä kun kohtaatte koettelevia tilanteita, silloin, kun olette kasvokkain pahuuden vainon kanssa ja kasvokkain häirinnän kanssa, yksi ainoa lauseenne vahvistettuna järkkymättömillä oikeamielisillä ajatuksilla voi välittömästi saada pahuuden hajoamaan (aplodit) ja se saa ne, jotka ovat pahuuden hyväksikäyttämiä kääntymään ja pakenemaan, se saa pahuuden vainon teistä haihtumaan, ja se saa pahuuden häirinnän teille häviämään ilman jälkeä. Yksi oikeamielisestä uskosta syntynyt ajatus on kaikki mitä tarvitaan.”

Tehkäämme hyvin mitä meidän pitää tehdä, ja suorittakaamme menestyksekkäästi loppuun tehtävämme Fa-oikaisussa.

Kiitos teille.