Todistajalausunto Tuanhen pakkotyöleirillä tapahtuneista kidutuksista

Olin lounastamassa perheeni kanssa maaliskuisena päivänä 2002, kun useita henkilöitä murtautui kotiini. Henkilöt sanoivat työskentelevänsä 610-virastolle (1) Yanqingin läänissä, Pekingissä. He sieppasivat minut Yanqingin aivopesuluokalle, missä kärsin ankarasta henkisestä kidutuksesta. Minut pakotettiin katsomaan TV-ohjelmia ja kuuntelemaan äänitteitä jotka panettelivat Falun Dafaa ja Mestari Li:tä. Meidät pakotettiin myös herjaamaan Falun Dafaa, mutta kieltäydyin tekemästä niin. Kieltäydyttyäni Falun Dafan arvostelemisesta, minut hakattiin kahdesti tajuttomaksi, jonka seurauksena kehoni oli täynnä haavoja, enkä pystynyt nukkumaan öisin.

610-viraston viranomaiset sanoivat minulle: ”Keskushallinto on antanut määräyksen. Kuka tahansa harjoittaja, joka kieltäytyy vastustamasta Falun Dafaa tai kieltäytyy tulemasta ”muunnetuksi” (2), lähetetään työleirille. Jos harjoittajat vielä leirilläkin kieltäytyvät tästä, heidät pahoinpidellään julmasti. Jos joku kuolee, se raportoidaan itsemurhaksi. Kiinan kommunistipuolue on nykyään vallassa. Jos se sanoo, että jokin on mustaa, se on mustaa. Jos se sanoo sen olevan valkoista, se on valkoista. Se joka kieltäytyy tuomitsemasta Falun Gongia, ei koskaan tule selviytymään työleiriltä elävänä. Jos sinua ei ”muunneta”, olet kuollut.”

Seuraavassa kirjoittamani olen joko kokenut itse, tai nähnyt sen tapahtuvan työleirillä:

Koska kieltäydyin allekirjoittamasta takuulausuntoa (3), Yanqingin julkinen turvallisuusyksikkö tuomitsi minut kahdeksi vuodeksi työleirille. Minut vangittiin Daxingin läänin, Tuanhen työleirille Pekingiin. Leirillä kärsin kaikenlaisista julmista kidutusmenetelmistä, kuten hakkaamisesta, roikuttamisesta, sähköpampuilla kiduttamisesta, vaikeissa asennoissa pitkään istumisesta ja valvottamisesta. Kylminä talvipäivinä poliisit usuttivat rikollisia heittämään kylmää vettä päälleni. Pyörryin välittömästi ja kaaduin lattialle. Palattuani tajuihini, kaksi vartijaa löi minua korkeajännitteisillä sähköpampuilla, jonka vaikutuksesta kehoni ponnahteli ilmaan.

Todistin kuinka kaksissakymmenissä olevaa naispuolista harjoittajaa kidutettin. Poliisi yllytti useita huumeriippuvaisia sitomaan hänet sänkyyn. Tämän jälkeen he istuivat naisen vatsan, rinnan, jalkojen ja käsien päällä, ja pakkosyöttivät hänelle kaksi kulhollista suolavettä. Hänen vatsansa turposi välittömästi niin isoksi, että se näytti repeävän. Sitten he päästivät hänet irti. Nainen ei pystynyt nousemaan ylös, jonka jälkeen poliisit määräsivät rikolliset nostamaan hänet seinää vasten. Sitten toinen vangeista potki ja hyppi säälimättömästi naisen vatsan päällä. Vesi lensi ulos naisen suusta ja nenästä, eikä vatsa ollut enää turvonnut. Tämän jälkeen he pakkosyöttivät ja hyppivät hänen päällään uudestaan. Toistettuaan kidutustoimenpiteen useita kertoja, poliisit määräsivät vangit sitomaan hänet sänkyyn, missä häntä pidettiin kaksi vuorokautta, jonka aikana häntä pakkosyötettiin jälleen kerran. Nainen pakotettiin tekemään tarpeensa sängylle. Nähtyäni hänet kolmantena päivänä, nainen oli henkisesti sekaisin, eikä puhunut mitään ja tuiotti seinää liikkumattomana. Hänen kasvonsa olivat isojen kuhmujen peitossa. Neljäntenä päivänä epäinhimilliset elukat siirsivät naisen toiseen kerrokseen ja tehostivat kidutusta. Kuulin, että nainen oli kuollut 11. päivänä. Perheelle kerrottiin, että nainen oli ollut syömälakossa ja kuoli vatsansisäiseen verenvuotoon.

Tuanhen työleirillä vanhempia harjoittajia pakotetaan yhä vaativaan työhön ja armeijan marsseihin. Kerran näin kun vanhempi nainen ei pysynyt marssin tahdissa. Silti poliisit pakottivat hänet ryömimään eteenpäin. Joiltakin harjoittajilta oli katkennut käsiä, ja toisten kasvot olivat palaneet sähkökidutuksen seurauksesta. Se oli järkyttävää katseltavaa. Kun harjoittajien perheet tulivat katsomaan heitä, poliisit antoivat harjoittajien pestä vaatteensa, jotta he näyttäisivät puhtailta ja siltä, että heistä huolehdittaisiin. Salatakseen rikoksensa, he antoivat harjoittajien syödä vihanneksia, mutta vahtivat tarkasti keskusteluja, eivätkä koskaan sallineet heidän paljastaa kidutuksia. Jos joku ulkopuolelta raportoi tapahtuneista rikoksista, poliisit menivät jokaiseen selliin kysymään kuka oli kertonut tapahtuneista. Tämän jälkeen he lisäävät kaikkien harjoittajien kidutusta.

Ylläoleva on henkilökohtainen kokemukseni työleiriltä, missä näin Falun Gongin harjoittajia kidutettavan.

Alaviitteet:

(1) "610 virasto" on elin, joka on erikoisesti luotu vainoamaan Falun Gongia, jolla on ehdoton valta puolueen hallinnollisten tasojen ja kaikkien muiden poliittisten ja laillisten järjestelmien yli.

(2) ”Muuttaa tai käännyttää”: Aivopesu- ja kidutusmenetelmä, jonka tarkoituksena on pakottaa harjoittaja luopumaan vakaamuksestaan Falun Gongiin.

(3) "Takuulausunto": Lausunto, jossa julistetaan, että harjoittaja katuu Falun Gongin harjoittamista ja takaa ettei hän harjoita enää Falun Gongia, ei mene Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta, eikä ole enää koskaan tekemisissä kenenkään Falun Gongin harjoittajan kanssa.

Kiinaksi: http://minghui.org/mh/articles/2005/8/11/108166.html