Puhdas, avoin mieli ja lootussydän

Zhou Dunyi (1017–1073), tunnettu oppinut Song-dynastian (960–1279) ajalta, piti lukemisesta jo lapsena. Hän arvosti ihmisyyttä yli kaiken, kun taas maine ja rikkaus olivat hänelle kuin tomua. Hän kirjoitti kerran: “Harkintakykyisen miehen Taoon kohdistettu mieli on hänen jaloutensa ja vaivoista vapaa keho hänen rikkautensa. Saavutettuaan molemmat hän elää hyvin ja vailla huolia."

Virkamiesurallaan Zhou tunnettiin rehellisyydestään oikeudellisissa asioissa ja siitä, miten hän oikaisi väärin ratkaistuja oikeustapauksia. Hänet tunnettiin myös ystävällisyydestään ja myötätunnostaan ihmisiä kohtaan, mikä juontui hänen omasta hengellisyydestään. Itse asiassa hän oli erittäin innostunut edistämään taolaista ajattelua Song-dynastian oppineistossa, ja hänen opetuksensa saivat vastakaikua monilta hänen aikalaisiltaan.

Historioitsijat viittasivat Zhouhun henkilönä, jolla oli "jalot tavoitteet, paljon tietoa ja viisas olemus." Hän ilmensi näitä ominaisuuksia koko elämänsä ajan.

24-vuotiaana Zhou nimitettiin virkamieheksi Fenningin piirikuntaan (sijaitsee nykyisessä Jiangxin maakunnassa). Monia ihmisiä oli tuolloin vankilassa, ja monet heidän tapauksistaan olivat vielä ratkaisematta. Saapuessaan paikalle Zhou ratkaisi nämä tapaukset nopeasti, rankaisi rikollisia ja vapautti viattomat. Yksi tapaus oli monimutkainen ja oli ollut ratkaisematta vuosia ilman päätöstä. Zhou pystyi kuitenkin selvittämään sen vain yhden kuulustelun jälkeen, minkä vuoksi ihmiset olivat erittäin vaikuttuneita hänen kyvyistään.

Saavutustensa ansiosta Zhou ylennettiin sotilasupseeriksi Nan'anissa (sijaitsee nykyisessä Fujianin maakunnassa). Yhdessä hänen käsittelemässään tapauksessa Nan'anin tuomari Wang Kui oli päättänyt teloituttaa vangin. Monet ihmiset eivät hyväksyneet tuomiota, mutta eivät uskaltaneet ilmaista mielipidettään, koska Wang tunnettiin tiukkana ja itsepäisenä miehenä. Zhou väitteli Wangin kanssa laillisista perusteista, mutta Wang kieltäytyi silti kuuntelemasta.

Tämän tilanteen vuoksi Zhou päätti erota tehtävästään. Hän sanoi: "En yritä miellyttää korkeampia virkamiehiä jonkun ihmisen hengen hinnalla." Tämä sai Wangin ajattelemaan asiaa uudestaan, ja vanki säästyi. Tämän jälkeen Wang kehui usein Zhouta ja jopa suositteli häntä keisarilliselle hoville.

Pian tämän jälkeen Zhou nimitettiin uudelleen Nanchangin piirikunnan johtajaksi (sijaitsee nykyisessä Jiangxin maakunnassa). Ihmiset olivat hyvin tyytyväisiä häneen ja sanoivat: "Tämä on virkamies, joka selvitti tapauksen yhden kuulustelun perusteella Fenningissä. Lopultakin meillä on toivoa!” Alueella oli ollut monia ovelia virkamiehiä ja paikallisia gangstereita, jotka olivat käyttäneet ihmisiä hyväkseen, mutta Zhoun saapuessa he pelkäsivät kohtaavansa tekojensa seuraukset ja lakkasivat käyttäytymästä huonosti.

Tämän jälkeen Zhousta tuli virkamies Hezhoussa (sijaitsee nykyisessä Chongqingissa). Koska hän oli niin pätevä, alemmat virkamiehet luottivat aina Zhouhun tapausten käsittelyssä, eivätkä paikalliset asukkaat automaattisesti noudattaneet käskyä, ellei se tullut suoraan häneltä.

Myöhemmin Zhou sai virallisen arvonimen Guangdongin maakunnassa. Hän jatkoi ahkerasti työtään virheellisten tuomioiden selvittämiseksi. Hän vieraili myös kaikilla eri alueilla yksitellen, mukaan lukien syrjäiset alueet tai paikkakunnat, joissa oli kulkutauteja. Kun hän matkusti Duanzhouhun, paikkaan, joka on kuuluisa mustekivistään, paikalliset asukkaat kertoivat hänelle, kuinka virkamies Du Zi oli ominut mustekivilouhinnan itselleen.

Zhou esitti keisarille pyynnön kieltää paikallisten viranomaisten osallistumisen mustekiven louhimiseen. Lisäksi hän vaati määräystä, jonka mukaan virkamies ei saa ottaa enempää kuin kaksi mustekiveä omaan käyttöönsä. Keisari hyväksyi pyynnön, ja paikalliset asukkaat olivat tyytyväisiä.

Zhou korosti myös koulutusta ja edisti julkisten koulujen perustamista, minne ikinä menikin. Hän piti myös oppitunteja vapaa-ajallaan. Hänen persoonallisuutensa ja oppineisuutensa vetivät monia opiskelijoita hänen luokseen. Cheng Xiang, keisarillisen tuomioistuimen virkamies, oli yksi Zhoun ihailijoista. Hän lähetti kaksi poikaansa (Cheng Haon ja Cheng Yi’n) Zhoun opetettaviksi. Molemmista pojista tuli myöhemmin tunnettuja oppineita.

Kun Zhou työskenteli virkamiehenä Ganzhoussa (sijaitsee nykyisessä Jiangxin maakunnassa), hänestä tuli Ganzhoun silloisen johtajan Zhao Bianin hyvä ystävä. Zhao ihaili Zhouta hänen jalon käytöksensä vuoksi, kun taas Zhou kunnioitti Zhaon rehellistä ja epäitsekästä luonnetta. Molemmat tiesivät koulutuksen tärkeyden ja edistivät opetusta alueella. Yhdessä he perustivat Qingxi-akatemian Qianzhouhun, jossa Zhao luennoi, kuinka käyttäytyä asianmukaisesti yksityiselämässä, kun taas Zhou selitti, kuinka välttää tekemästä samaa virhettä kahdesti. Heidän luentonsa olivat hyvin suosittuja, ja monet oppineet tulivat eri puolilta maata kuuntelemaan heidän opetustaan. Kun näiden luentojen opetukset levisivät, Qianzhouta siunattiin korkeilla moraalisilla arvoilla, vauraudella ja kunnioituksella älymystöä kohtaan.

Maineestaan huolimatta Zhou eli yksinkertaista ja vaatimatonta elämää. Yhdessä runossa hän kirjoitti: “Virkamiehenä minulla on paljon tekemistä, mutta en ole väsynyt, koska haluan vain olla suoraselkäinen rauhallisella mielellä. "Toisessa runossa hän kirjoitti:

”Syön usein jamssia ja vihanneksia ympäri vuoden

ja käytän tavallisia pellavavaatteita;

Riittävä määrä ravintoa ja lämpöä on kaikki, mitä tarvitsen,

sillä terveys ja rauha ovat korvaamattomia.”

Vaikka Zhou työskenteli virkamiehenä eri paikoissa, hänen palkkansa oli alhainen ja hän myös antoi rahaa sitä tarvitseville. Hän ei kuitenkaan kantanut huolta eläessään yksinkertaista ja säästäväistä elämää.

Kerran Zhoun ystävä Pan Xingsi tuli käymään hänen luonaan ja kirjoitti: ”Katsoin Zhoun asuntoa ja huomasin, että ainoa asia, joka hänellä oli vaatteiden lisäksi, oli vanha laatikko, jossa oli vain vähän rahaa. Ihmiset olivat kaikki vaikuttuneita tästä. Näin sen omin silmin."

Rehdin luonteensa ansiosta Zhou hyödytti ihmisiä kaikkialla, minne hän menikin. Kun hänestä tuli esimies Chenzhoussa (sijaitsee nykyisessä Hu'nanin maakunnassa), Zhao Bian kirjoitti runon ylistääkseen häntä: "Ei ole enää yhtään oikeusjuttua vireillä, ja kaikki paikalliset asukkaat olivat onnellisia."

Tunnettu runoilija Su Shi kirjoitti myös runon Zhousta: "Sinulla on kaikki jalot ominaisuudet ja olet nyt jäänyt eläkkeelle omaten puhtaan maineen.” Runoilija Huang Tingjian kuvaili kerran Zhouta sanoen: "Hänen luonteensa on hyvin jalo, ja hänellä on selkeä ja avoin mieli. On niin virkistävää olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan – ikään kuin näkisi kirkkaan taivaan sateen loputtua.”

Työskennellessään Nankangissa Zhou rakensi työhuoneen Lu-vuoren (tunnetaan myös nimellä Lushan) viereen. Eläkkeelle jäätyään hän jäi sinne ja perusti Lianxi-akatemian, jossa hän teki opetustyötä ja kävi keskustelua taolaisten kanssa. Zhoun jalo luonne näkyi hänen kirjoittamassaan artikkelissa "Miksi pidän parempana lootusta", ote alla:

”Vedessä ja maalla on monia ihania kasveja ja kukkia. Jin-dynastian Tao Yuanming piti erityisesti krysanteemista. Tang-dynastian jälkeen monet ovat arvostaneet pionia. Mutta minä pidän enemmän lootuksesta.

Se nousee mudasta säilyttäen silti puhtautensa. Se kukkii väreilystä, sen kukka ei kuitenkaan lumoa. Sen [terälehtien] suonet kulkevat suorina, ja varret seisovat korkeina ilman ylimääräisiä köynnöksiä tai oksia. Sen tuoksu on kevyt ja puhdas kulkeutuen kauas tuulen mukana. Se eristäytyy veden keskelle, puhtaana ja arvokkaana, kauniina näkynä silmille, mutta saavuttamattomissa niille, jotka etsivät vain jotain satunnaista viihdykkeeksi.

Krysanteemi on erakko kukkien joukossa, kun taas pioni edustaa rikkautta ja hyvinvointia. Kuitenkin lootus on aatelisuuden ja arvokkuuden kukka. Ah! On muutamia Taoa seuraavia, jotka pitävät krysanteemista, ja ehkä on enemmän niitä, jotka pitävät lootuksesta, kuten minä. Mitä pioniin tulee, niin niitä, jotka siitä pitävät, on jo niin monia."

Lähde: https://en.minghui.org/html/articles/2024/1/25/214439.html