Kultivoinnin harjoittaminen sodan aikana

Olen kotoisin Harkovasta Ukrainasta. Varhain aamulla 24. helmikuuta 2022 heräsin räjähdysten ääniin. Ajattelin, että sodan on täytynyt syttyä.

Hämmennyksen tilasta tosiasioiden selventämiseen

Ensimmäisestä päivästä lähtien venäläiset joukot alkoivat tulittaa Harkovan infrastruktuuria kaikenlaisilla aseilla. Lähes välittömästi sähköt katosivat alueeltamme muutamaksi päiväksi, joten emme voineet enää käyttää Internetiä tai matkapuhelimia. Kun viestintä alkoi jälleen toimia, sain tietää, että suurin osa Harkovan Falun Dafan (tunnetaan myös nimellä Falun Gong) harjoittajista oli evakuoitu kaupungista. Tämä järkytti minua enemmän kuin mikään muu, aivan kyyneliin asti. Olin pettynyt, että tämä ystävällinen, toimelias ryhmä oli kadonnut.

Asiat olivat aika sekasortoisessa tilassa. En ajatellut lähteväni Harkovasta, mutta ajattelin, mitä Mestari Li (Falun Dafan perustaja) on pyytänyt meitä tekemään. Meillä oli tapana järjestää aktiviteetteja kaupungin keskustassa päivittäin ja kerätä allekirjoituksia vetoomukseen Falun Gongin vainon lopettamiseksi.

Sodan ensimmäisestä päivästä alkaen 1,5 miljoonan asukkaan Harkova lamaantui. Kaikki yritykset lopettivat toimintansa, liikenne pysähtyi, metroa käytettiin pommisuojana ja kaupat suljettiin lukuun ottamatta joitakin ruokakauppoja ja apteekkeja.

Minulla oli jäljellä muutamia sanomalehtiä, joissa oli tietoa Falun Dafasta. Aloin kulkea kaduilla, lähestyä apteekkiin jonottavia ihmisiä ja kertoa heille, että oli olemassa Falun Dafa -niminen kultivointiharjoitus, joka opetti, kuinka pysyä rauhallisena ja terveenä. Ihmiset ottivat esitteitä, mutta ilman innostusta. Heidän silmissään näkyi tyhjyys ja hämmennys.

Noin kahden viikon kuluttua sain tietää, että kaupungissa oli kaksi vietnamilaista Falun Dafan harjoittajaa, joilla oli varastossaan kaikki materiaalimme. Tämä rohkaisi minua.

Aloimme kulkea yhdessä ja jakaa esitteitä. Harkovaa tulitettiin jatkuvasti. Kaupungin asukkaat yrittivät pysyä suojassa ja lähtivät ulos vain etsimään ruokaa. Tietämättä kuinka paljon aikaa meillä vielä oli edessämme, kävelimme joka päivä liukkaalla tiellä pakkasessa neljä tai viisi tuntia yrittäen jakaa tietoa Falun Dafasta niin monelle ihmiselle kuin mahdollista.

Myöhemmin, kun kävi selväksi, että sota pitkittyisi, päätin alkaa tehdä Falun Dafa -harjoituksia ulkona odottaen tilaisuutta puhua ihmisille Dafasta. Ja he, kuten aiemmin kerroin, menivät ulos vain ostaakseen ruokaa. Niinpä aloimme tehdä harjoituksia paikassa, jossa oli pieni tori ja useita ruokakauppoja.

Uudet haasteet ja testit

Elämän ja kuoleman kysymys

Pommitetuissa kaupungeissa asuvat harjoittajat kohtasivat kysymyksen elämästä ja kuolemasta. Kuten sanoin, Harkovaa tulitettiin lähes tauotta. Vaikka kranaatti voi osua asuntoon, autoon tai räjähtää kadulla, minulla ei ollut todellista pelkoa. Uskoin vakaasti kaiken olevan ennalta määrättyä. Jos teen oikein, Mestari ja oikeamieliset jumalat suojelevat minua. Joten joka päivä, pommituksista huolimatta, menimme ulos jakamaan esitteitä ja tekemään harjoituksia. Jätimme huomioimatta päämme yli viheltävät kranaatit ja katsoimme vain, mihin ne osuivat.

Isänmaallisuuden tunne

Minulla ei ole koskaan ollut mitään erityisiä tunteita ukrainalaista kulttuuria ja maata kohtaan. Mutta aloin huomata, että kun puhuin sotilaallisista tapahtumista, en sanonut "Ukrainan joukot", vaan "meidän joukkomme". Toisin sanoen samaistuin Ukrainan kansaan. Isänmaallisuuteni nousi esiin, koska halusin todella Ukrainan joukkojen työntävän Venäjän joukot takaisin siihen asetelmaan, joka meillä oli ennen sotaa.

Kiintymys mukavuuteen

Myös kiintymykseni mukavuuteen testattiin, mutta mielestäni se oli helpoin koetus. Ajoittain naapurustossamme tapahtuneet pommitukset aiheuttivat sähkökatkoja. Ei ollut valoja, ei Internettiä, jääkaapit ja sähköliedet eivät toimineet, eli ei ollut mahdollisuutta laittaa ruokaa – sähköä ei ollut noin kahteen viikkoon. Mutta en masentunut. En myöskään harmitellut sitä, että ikkunan lasi oli rikki ja minun piti peittää se öljykankaalla.

Mitä vaikein kokemus

Tietenkin minulla on nyt sotatilasta ainutlaatuista kokemusta, jota ei olisi mahdollista saavuttaa missään muussa tilanteessa. Ja ymmärtääkseni tämä kokemus auttaa minua niissä tapahtumissa, jotka odottavat meitä tulevaisuudessa.

Mestari sanoi: "Olette kuulleet, että menneissä profetioissa sanottiin: "Vain tuhat kymmenestä tuhannesta jää jäljelle" tai "yksi perhe kymmenestä", eikö niin? Monet profetiat ovat kertoneet sellaisesta." ("Fa'n opetusta vuoden 2013 Fa-konferenssissa New Yorkissa").

Ensimmäinen järkytys minulle oli, kun ihmisiä kuoli suojissa odottaessaan humanitaarista apua. Sitten raportteja uhreista alkoi ilmestyä säännöllisesti. Henkisesti ymmärsin, että kaikki oli ennalta määrättyä, että karmiset lait toimivat. Mutta jopa harjoittajat järkyttyvät nähdessään sukulaistensa sairastuvan ja kuolevan, vaikka he ymmärtävät ne ennalta määrätyiksi. Ja nyt suuri määrä ihmisiä, myös lapsia, kuolee ilman näkyvää syytä. Siitä tulee kammottavaa. Mutta se on hyväksyttävä.

Ymmärrämme kaikki, että ihmismaailman korjaamisessa tulee olemaan suuri poistumisaste. Ja minun täytyy ehkä kulkea tulevaisuudessa yksin, ilman harjoittajia, ilman heidän tukeaan ja apuaan maailmassa, joka on hajoamassa, ja etsiä jäljelle jääneitä ihmisiä, joita voidaan edelleen auttaa kertomalla Dafasta.

Pohdintoja totuuden selventämisestä uudessa ympäristössä

Tänä aikana ihmisyhteiskunnassa hyvä ja paha kohtaavat toisiaan yhä jyrkemmin. Ja tässä taistelussa jokaisen on osoitettava oma asemansa.

Jotta voisin auttaa ihmisiä tekemään oikean valinnan, minun oli ensin ymmärrettävä tilanne itse. Opiskellessani Fa’ta tajusin, että sodat tapahtuvat taivaallisten merkkien mukaan. Ainoa muuttumaton kriteeri kaiken tapahtuvan arvioimiseksi ovat maailmankaikkeuden periaatteet Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys.

Monet ukrainalaiset tuntevat vihaa venäläisiä kohtaan. Selitän ihmisille, että meidän on päästävä eroon tästä tunteesta, koska se tuhoaa meidät. Meidän on keskityttävä omiin tekoihimme ja ajatuksiimme, pohdittava, teemmekö kaiken oikein ja miksi olemme tässä tilanteessa. Kerron ihmisille Falun Dafasta, annan heille lootuskukkia ja muistutan heitä, että jos haluaa muuttaa maailmaa, on aloitettava itsestä.

Auttamassa Shen Yun -esityksessä

Yleensä, kun haluan motivoida itseäni kehittymään ahkerammin, luen artikkeleita Shen Yun -esityksistä Minghuin verkkosivuilta. Joten, kun eräs harjoittaja soitti minulle ja tarjoutui menemään Puolaan muutamaksi päiväksi auttamaan Shen Yunin isännöimisessä, innostuin.

Aluksi minun piti vartioida busseja. Ehkä siksi minulle ei kerrottu, kuinka minun pitäisi käyttäytyä tavatessani esityksen taiteilijoita. Mutta lopulta minut sijoitettiin sinne, missä orkesterimuusikot kulkivat ohi.

Useita vuosia sitten autoin Harkovassa etsimään esiintyjiä Shen Yun -orkesterille. Olin hämmästynyt huomatessani, että tunnistin muusikot kasvoista heidän valokuvistaan. Joten kun näin heidät henkilökohtaisesti, minun oli vaikea pidätellä tunteitani.

Näyttämisen kiintymys ei ilmene vain haluna osoittaa omaa ymmärrystä ja tietoa, vaan myös haluna osoittaa mielentilaa ja tunteita. Kun näin muusikot, osoitin heille pakkomielteisesti iloni hymyillen heille ja tervehtien kunnioittavasti kädet rinnan edessä yhteen liitettyinä.

Esityksessä Shen Yun -taiteilijoilla on tehtävänä pelastaa ihmisiä, ja saastutin heidät tunteillani. On hyvä, että tajusin itse, kuinka väärässä olin ja yritin olla vaatimattomampi seuraavana päivänä.

Sitä paitsi osallistuessani Shen Yunin valmisteluihin puutteellinen englanninkielentaitoni oli esteenä. Ennen sotaa keräsimme Harkovassa aktiivisesti allekirjoituksia, joissa vaadittiin KKP:n vainon lopettamista. Ja koska kaupungissa oli niin paljon opiskelijoita eri maista, tuli tarpeelliseksi opetella englantia. Ja aloin opetella sitä. Mutta sodan alettua lopetin.

Se, etten puhu englantia, ei häirinnyt minua yhtä paljon kuin Shen Yun -esityksen järjestäjiä. He olivat hyvin kiireisiä, ja heidän piti löytää tulkki kommunikoimaan kanssani. Olen pahoillani, että tein sen heille niin vaikeaksi.

Puolassa on vähemmän kommunistisia tekijöitä kuin Ukrainassa. Se auttoi minua tunnistamaan joitain niihin liittyviä ennakkoluuloja, ja aloin päästä niistä eroon.

Kuinka hienoa, että minulla on mahdollisuus tulla jälleen Puolaan osallistumaan konferenssiin ja jatkamaan kultivoinnin harjoittamista.

Tämä on minun käsitykseni tämän päivän tasollani. Odottamattomasta sodasta aloin ymmärtää, että huomenna tilanne voi muuttua ja sitten minulla on erilainen kokemus ja myös ymmärrykseni voi muuttua.

Kiitos Mestari ja harjoittajatoverit!