Kokemuksia rauhanomaisesta mielenilmauksesta Kiinan Lontoon-suurlähetystön edessä 20 vuoden ajan

5. kesäkuuta tänä vuonna on kulunut 20 kevättä, kesää, syksyä ja talvea siitä, kun Britannian Dafa-opetuslapset ovat pitäneet 24 tunnin rauhanomaisia mielenilmaisuja Kiinan Lontoon-suurlähetystön edessä.

Mestarin armon ja tuen sekä harjoittajien epäitsekkään yhteistyön ansiosta olemme päässeet tähän päivään. Osallistujien joukossa on ollut 80- ja 90-vuotiaita opetuslapsia sekä vanhempiensa mukana tulleita pieniä opetuslapsia. On niitä, jotka asuvat Lontoossa. On myös harjoittajia, jotka ovat tulleet muualta maailmasta, kuten Uudesta-Seelannista ja Australiasta.

Mitä tulee tavallisten ihmisten antamaan tukeen, heiltä on tullut palautetta. Eräs henkilö sanoi aiemmin, että kuningattaren pitäisi antaa mitalit näille Falun Gongin harjoittajille, jotka ovat istuneet hiljaa Kiinan suurlähetystön edessä, sillä heidän rauhallisuutensa ja sinnikkyytensä on ollut esimerkkinä Britannian ihmisille. On myös ollut ihmisiä, jotka ovat kysyneet: "Kiinan suurlähetystössä työskentelevät ovat kaikki lähteneet töistä yöllä, eikä kaduilla ole paljon ihmisiä, joten onko vielä syytä olla täällä näin myöhään?". Olen myös kysynyt itseltäni usein, miksi meidän pitää jatkaa sitä?

Kun kirjoitin tätä kokemuskertomusta, katsoin taaksepäin viimeisen 20 vuoden kultivointiprosessia.

Alkuperäinen toive

Sain Fa’n Pekingissä vuonna 1997 ja tulin Isoon-Britanniaan vuonna 1999. Lokakuun 1. päivänä 2000 länsimainen harjoittaja Robert aloitti 3 päivää kestäneen mielenilmauksen Kiinan suurlähetystön edessä. Kun hän sai tietää, että Manner-Kiinan harjoittajat olivat menettäneet uskonnonvapautensa ja oikeutensa harjoittaa kultivointia ja että lisäksi jotkut olivat kuolleet vainon uhreina, hän halusi toimia tämän mukaisesti ja vastustaa KKP:n Falun Gongiin kohdistamaa vainoa. Tämän tajuttuani olin syvästi liikuttunut, joten osallistuin kolmen päivän mielenilmaukseen hänen ja muutaman muun harjoittajan kanssa.

Ajattelin, että en voisi palata Taivaallisen rauhan aukiolle Kiinaan, mutta voisin tehdä kaikkeni, protestoidakseni rauhanomaisesti Kiinan suurlähetystön edessä.

Tapahtuman päätyttyä Robert kysyi, voisimmeko rauhanomaisesti protestoida ja tehdä Falun Gongin harjoituksia joka aamu Kiinan suurlähetystön edessä? Olin tuolloin jatko-opiskelija, eikä yliopisto ollut kaukana suurlähetystöstä, ja siihen oli aikaa, joten osallistuin. Harjoittajia oli tuolloin 3–4, ja jokaisena arkipäivänä aamuisin klo 7–9 teimme harjoituksia suurlähetystön edessä ja viereen pystytettiin A2-kokoinen juliste.

24 tunnin mielenilmaisu alkaa

Toukokuussa 2002 paholaismainen Jiang vieraili Euroopassa. Minne tahansa hän menikin, siellä oli Dafa-opetuslapsia, jotka osallistuivat lähietäisyydeltä lähettämään oikeamielisiä ajatuksia 24 tunnin ajan. Isossa-Britanniassa ne harjoittajat, joille olosuhteet antoivat myöten, menivät ulkomaille osallistumaan tapahtumaan, ja ne, jotka eivät lähteneet, kokoontuivat Kiinan suurlähetystön eteen lähettämään oikeamielisiä ajatuksia 24 tunniksi. Aktiviteetin päätyttyä eräs toinen harjoittaja ehdotti, että meidän pitäisi jatkaa oikeamielisten ajatusten lähettämistä suurlähetystön edessä 24 tuntia. Tuolloin muissa maissa oli jo harjoittajia, jotka toimivat näin.

5. kesäkuuta 2002 aloitimme 24 tunnin päivittäisen rauhanomaisen mielenilmaisun Kiinan suurlähetystön edessä Lontoossa.

Tuolloin olin jo suorittanut opintoni ja lapseni oli kesälomalla, joten olin koko kesän lapseni kanssa suurlähetystön edessä. Kesäloman päätyttyä siellä oli vähemmän harjoittajia osallistumassa ja oli tärkeää taata, että vuorokauden aikana oli saatavilla ihmisiä vuoroihin. Niinpä aloin koordinoida projektia ja järjestin vuorolistan. Tuolloin Dafa-projekteja ei ollut niin paljon kuin nykyään, eikä vuorojen järjestäminen ollut erityisen vaikeaa. Suurin haaste oli ympäristön asukkaiden valitusten käsitteleminen.

Siellä, missä Kiinan Lontoon-suurlähetystön diplomaattiset asunnot sijaitsevat, oli virallisen liikerakennuksen lisäksi myös joitain tasokkaita asuinrakennuksia. Aluksi jotkut asukkaat valittivat harjoitusmusiikin olevan liian kovaäänistä; että näytteille asetetut julisteet ja bannerit eivät olleet siistejä tai hyvässä kunnossa ja että se tuhosi kauniin ympäristön täällä; koska olimme täällä, Kiinan suurlähetystö haki poliisien suojelua diplomatiaa varten. Nämä menot maksettiin brittien veroilla, eikä brittien pitäisi maksaa Kiinassa tapahtuvasta vainosta.

Kun kaikki jakoivat kokemuksia ja katsoivat sisäänpäin, edistyimme niillä alueilla, joilla emme olleet menestyneet hyvin. Harjoitusmusiikin ei pitänyt olla niin kovaa, ja erikoistaitoja omaavat harjoittajat suunnittelivat ja tekivät julisteille telineet ja alustat, joista useiden parannusten jälkeen tuli sellaisia kuin meillä nykyään on. Kun meillä oli tulossa isoja tapahtumia, lähetimme etukäteen ympäristön asukkaille kirjeitä, joissa selitimme, miksi järjestämme tämän tapahtuman, ja pahoittelimme aiheutuvaa haittaa. Ennen joulua lähetimme kiitoskirjeet ympäristön asukkaille heidän ymmärtämisestään ja tuestaan.

Muutaman vuoden kuluttua ympäristö muuttui paremmaksi. Usein lähialueen asukkaat antoivat meille varhaisina talviaamuina lämmintä kahvia tai illallisrasian iltaisin.

Testit, joita kävimme läpi

Vuoden 2007 toisella puoliskolla Shen Yun aloitti esiintymisen Isossa-Britanniassa. Tuolloin kaikki yrittivät selvittää, kuinka sitä esitellään ja mainostetaan. Kaikki harjoittajat osallistuivat enemmän tai vähemmän, mutta näytti siltä, ettei koskaan ollut tarpeeksi ihmisiä. Tuolloin jotkut harjoittajat kysyivät minulta, voisimmeko muuttaa 24 tunnin mielenilmauksen vain päiväsaikaan, koska vuorojen järjestämiseen koko 24 tunnin ajaksi tarvittava työvoima oli liikaa, ja se vaikutti Shen Yunin promotointiin. Sanottiin myös: Enkö ollut liian itsekäs, että pidin edelleen kiinni 24 tunnin mielenilmauksesta?

Paikalla olleiden harjoittajien jaettua kokemuksiaan kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että he haluaisivat 24 tunnin mielenilmauksen jatkuvan ja samalla viedä Shen Yunin promotoinnin loppuun. Mietin myös uudelleen: Olinko liian itsekäs halutessani jatkaa tätä projektia? Enkö ollut laittanut Shen Yunia etusijalle? Mikä oli Mestarin toive? Ajattelin, että Mestari haluaisi meidän suorittavan tehtävämme Shen Yunin osalta ja samalla olla keskeyttämättä muita projekteja, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tukea. Jos emme antaisi pinnallisten vaikeuksien pelotella meitä, tulisimme varmasti näkemään Mestarin järjestelyt.

Oli useita tilanteita, jolloin me kaikki tunsimme, ettemme voineet jatkaa, eikä todellakaan ollut tarpeeksi ihmisiä istumaan vuorotellen suurlähetystön edessä. Kuitenkin aina oli niin, kuten Mestari sanoi yhdeksännessä Zhuan Falunin luennossa: "Ohitettuanne varjoisat pajut näette kukkien loiston ja seuraavan kylän taivaanrannassa!"

Vuonna 2010 Shen Yun pidettiin kaupungissa Lontoon ulkopuolella Isossa-Britanniassa. Joka viikonloppu minun piti mennä Lontoon ulkopuolelle osallistuakseni Shen Yunin promotointiin, enkä voinut olla mielenilmauksessa Kiinan suurlähetystön edessä. Tällä hetkellä harjoittaja, joka oli juuri tullut Manner-Kiinasta, täytti minulta jääneet tyhjät vuorot.

Eräänä toisena vuonna harjoittaja Hongkongista tuli Englantiin seuraamaan lapsensa opintoja. Hän asui paikassa, joka ei ole kaukana suurlähetystöstä, eikä hän ollut perehtynyt alueeseen mennäkseen muualle, mutta hän tiesi, kuinka päästä suurlähetystöön. Tällä tavalla hän tuli mukaan ja täytti kaikki vuorolistan tyhjät paikat.

Rauhoituttuani tarkastelin omia ajatuksiani ja tekojani: Aiheuttiko osallistuminen Shen Yunin promotointiin ja samalla jatkaminen tässä projektissa ristiriidan? Voin vahvistaa: Ei, ei aiheuttanut. Itse asiassa se oli järjestetty hyvin, ja harjoittajat kannustivat toinen toistaan.

Muistan erään kerran, kun tulin Lontoon laitamille myymään lippuja ostoskeskukseen, ja lopetettuani klo 22 menin bussilla palatakseni keskustaan suorittamaan yövuoron suurlähetystöllä. Ostoskeskuksessa olin koko päivän esitellyt ja mainostanut ihmisille Shen Yunia pitämättä taukoa, ja bussissa minua alkoi väsyttää. Aloitettuani vuoroni lähetystöllä istuin heti alas meditoimaan ja tunsin välittömästi energian täyttävän koko kehoni huuhtoen silmänräpäytyksessä väsymykseni pois, kuin olisin käynyt suihkussa. Sydämeni ja mieleni olivat täynnä kiitollisuutta.

Kun menin edelleen ottamaan selvää muiden harjoittajien tilanteista, kukaan ei kokenut, että tämä olisi häirinnyt heidän Shen Yun -promotointiaan. Jos joku harjoittaja jakoi Shen Yun -esitteitä teatterin ulkopuolella lähellä suurlähetystöä, useimmissa tapauksissa niiden jakamiseen tarvittava aika, minkä esitys kesti, ei ollut pitkä. Sen jälkeen he palasivat ja jatkoivat harjoitusten tekemistä ja oikeamielisten ajatusten lähettämistä Kiinan suurlähetystön edustalla. Jotkut harjoittajat ottivat vuorolistasta aamuvuoron ja menivät viiden harjoituksen jälkeen jakamaan esitteitä ovelta ovelle "hyvin latautuneina" ennen lähtöä.

Organisoituamme asioita huolellisesti pystyimme selkeämmin näkemään, mitä tehdä. Niin kauan kuin me yhtenä kehona panostaisimme enemmän kommunikointiin ja koordinointiin ja pääsisimme eroon useammista kiintymyksistä mukavuuteen, voisimme todellakin jatkaa.

Symboli Falun Gongin harjoittajista, jotka vastustavat vainoa

Vastustaaksemme vainoa olimme alkaneet rauhanomaisesti osoittaa mieltä Kiinan suurlähetystön edessä, ja vainon kärjistymisen vuoksi se muuttui 24 tunnin mielenilmaukseksi.

Niin kauan kuin KKP:n Falun Gongin vaino ei lopu, meidän rauhanomaisen mielenilmauksemme pitää jatkua. Tämä oli myös kaikilla tuolloin osallistuneilla harjoittajilla ensimmäisenä ajatuksena.

Muutama vuosi sitten hämärässä vaihdoimme näyttelytaululla ollutta julistetta. Ohi ajavassa autossa ollut henkilö avasi ikkunan ja kysyi: "Oletteko kaverit lähdössä? Onko vaino loppunut? Teidän kannattaa jatkaa sinnikkäästi!"

Eräänä iltana yli 10 vuotta sitten puhuin runoilijan kanssa, joka oli juuri lopettanut ohjelman BBC:n kanssa. Meillä oli aika syvällinen keskustelu, joten poistuin meditaatiopaikalta ja jatkoimme keskustelua julisteiden takana. Hetken kuluttua edessämme pysähtyi nuori pyöräilijä. Kysyin häneltä, haluaisiko hän allekirjoittaa vetoomuksen, ja hän vastasi: Olen jo allekirjoittanut ja pysähdyin katsomaan, miksi kukaan ei istunut täällä tänään? Oliko vaino loppunut? Jos näin oli, hän halusi kertoa tämän hyvän uutisen tuntemilleen ihmisille. Jos vaino ei olisi loppunut, hän halusi tukea heitä ja istua täällä jonkin aikaa, kunnes joku muu saapuisi.

Englantilaisten sydämissä ja mielissä tästä paikasta on tullut Falun Gongin symboli harjoittajista, jotka vastustavat vainoa.

Ikkuna totuuden jakamiseen

Julisteidemme edessä on vilkas tie ja autoja kulkee ohi tauotta. Täällä kulkee myös joitain kiertoajelubusseja. Kuulen usein vihellyksiä ihmisten ohikulkevista ajoneuvoista tai ihmisten avaavan ikkunan nostaakseen peukkuaan. Saatoimme usein kuulla myös kiertoajelubussien oppaiden selittävän turisteille: tämä on Falun Gongin mielenilmaisu.

Suuri rakennus takanamme on Royal Institute of British Architects (RIBA), jossa järjestetään usein akateemisia kokouksia, näyttelyitä ja kaikenlaisia iltajuhlia. Sinne menevät ja sieltä tulevat kulkevat ohi loputtomana virtana.

Mielenilmauksessa harjoittajat yleensä tekevät harjoituksia, lähettävät oikeamielisiä ajatuksia, keräävät allekirjoituksia tai jakavat materiaalia ohikulkijoille. Lisäksi monet jalankulkijat pysähtyvät omasta aloitteestaan katsomaan ja lukemaan infotauluja ja allekirjoittamaan vetoomuksen tai keskustelemaan harjoittajien kanssa saadakseen paremman käsityksen todellisesta tilanteesta. Pitkän ajan kuluessa monet täällä kulkevat brittiläiset ovat oppineet ymmärtämään totuuden Falun Gongista.

Ne, jotka saavat tietää todellisen tilanteen, kertovat siitä muille. Kuulin usein jalankulkijoiden selittävän seuralaisilleen: tämä on Falun Gong, ja heidän edessään vastapäätä on Kiinan suurlähetystö, ja he osoittavat täällä mieltään rauhanomaisesti.

Eräänä viikonloppuna kolme vuotta sitten olin päivävuorossa ja näin, että länsimainen mies oli tullut suoraan infotaulujemme eteen, kiertänyt ne kerran ja katsonut sitten uudelleen vakavana niitä. Kun olin lopettanut harjoitukset, hän kysyi minulta: Oletteko olleet täällä yli kymmenen vuotta? Kysyin häneltä, mistä hän tiesi? Hän sanoi sen johtuvan siitä, että se oli kirjoitettu tähän kirjaan. Sen jälkeen hän näytti minulle kädessään olevaa kirjaa, joka esitteli Lontoon nähtävyyksiä. Siinä mainittiin 24 tunnin rauhanomainen mielenilmaisu.

Illan hämärtyessä useita viikkoja sitten istuin meditaatiossa, kun takanani olevassa rakennuksessa oli tapahtuma. Kuulin nuoren miehen puhuvan puhelimessa. Keskustelussa näytti siltä, että hän antoi puhelimessa olevalle henkilölle ohjeita, miten tänne pääsee: Sinun pitäisi nousta autosta Falun Gongin infotaulujen edessä. Falun Gong on ollut täällä jo 18 vuotta. Kuultuani hänen aivan varmasti sanoneen 18 vuotta, täytyy olla, että hän oli jo tiennyt meistä ja oli laskenut vain kaksi vuotta väärin. Hetken kuluttua kuulin hänen sanovan tyttärelleen: Tämä nainen on Falun Gongin harjoittaja, hän istuu täällä meditoimassa vastustaen vainoa. Nuori tyttö sanoi. "istua vain täällä meditoimassa, kuinka tylsää!". Olin innokas kuulemaan, kuinka hänen isänsä vastaisi. Mutta isä ei sanonut mitään. Nuori tyttö pysähtyi infotaulun eteen ja alkoi lukea sitä, ja hetken kuluttua hän sanoi isälleen: Katso tätä, niin kaunis nainen sai sähköiskuja tuolla tavalla, ja lopulta hänet vainottiin kuoliaaksi, se on niin julmaa!"

Tuolloin tajusin, että se oli aivan varmasti täällä oleva energiakenttä, joka hajotti sen aineen, joka esti tuntevia olentoja ymmärtämästä todellista tilannetta, antaen elämille mahdollisuuden ymmärtää totuus.

Henkilökohtainen käsitykseni on, että kun kaikki Dafa-opetuslapset ympäri maailmaa tekevät asioita vastustaakseen vainoa, jokaisella projektilla ja jokaisella ponnistelulla, vaikka emme ehkä näekään ilmeistä tulosta, on vaikutusta. Ne kaikki muuttavat ihmisten sydäntä ja mieltä, ja se kertyy oikeamieliseksi energiaksi tässä voimainkoettelussa oikeamielisyyden ja pahuuden välillä.

Hyvä kultivointiympäristö

En muista, kuinka monta kertaa xinxing-koettelemusten jälkeen ymmärrykseni on lisääntynyt liittyen Fa-periaatteisiin tai olen saanut purettua solmut sydämessäni vuorollani suurlähetystön edessä.

Kerran eräs länsimaalainen harjoittaja, joka osallistui usein, ehdotti: Suurlähetystön mielenosoitusprojekti auttaa kaikkia osallistujia heidän kultivoinnissaan, joten sinun pitäisi saada kaikki koordinaattorit yhteen jonoon ja antaa heille mahdollisuus osallistua, koska sillä olisi hyvä vaikutus Ison-Britannian harjoittajien yhteisen kehon vahvistamiseen. Ajattelin: Okei, tämä ehdotus ei ole huono. Sillä viikolla sattui olemaan tyhjä paikka yövuorossa, joten soitin hänelle ja kysyin, voisiko hän tulla auttamaan. Hän sanoi, ettei voi. Aloin mielessäni valittaa: kaikki sanoivat vain suullaan, että tämä projekti on tärkeä, mutta en nähnyt heidän toimivan sen mukaan. Tämän seurauksena tein itse yövuoron. Kantaessani kaikkia näitä tunteita, aloin olla hetken kuluttua hyvin väsynyt. Niinpä avasin teltan ja ajattelin levätä hetken. Juuri kun menin makuulle, tunsin, että joku veti ja yritti raahata telttaa, ja tämä oli jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Heti, kun pääsin ulos teltasta katsomaan, muna osui päähäni. Silloin tunsin oloni sydämessäni hyvin masentuneeksi. Miksi asiat menivät tänään niin huonosti? Kun mietin asiaa uudelleen, ajattelin, että sen on täytynyt olla minun syytäni, muuten en olisi törmännyt tähän asiaan. Se johtui siitä, että olin tyytymätön muihin harjoittajiin ja koordinaattoreihin, mikä johti tähän kaikkeen. Niinpä istuin alas ja lähetin oikeamielisiä ajatuksia, ja mielialani parani hyvin nopeasti.

Varhain aamulla kotiin palattuani kerroin tämän miehelleni. Alun perin luulin, että hän ymmärtäisi ja lohduttaisi minua, mutta yllättäen hän sanoikin: Sinun täytyy katsoa sisäänpäin löytääksesi ongelman itsestäsi. Kun kuulin tämän, tunsin itseni niin väärinkohdelluksi, että halusin itkeä. Rauhoituttuani pohdin taas niitä kysymyksiä, joita olin miettinyt koko illan: Miksi alun perin osallistuin tähän projektiin? Miksi halusin jatkaa sen kanssa? Mitä tulee harjoittajiin, jotka voisivat osallistua, minun pitäisi arvostaa heidän ponnistelujaan, ja mitä tulee niihin, jotka eivät voineet osallistua, minulla ei pitäisi olla valittamista. Minun pitäisi panostaa tämän saavuttamiseksi ja minun pitäisi kertoa muille harjoittajille, kuinka tärkeää on jatkaa tämän projektin kanssa puhtaalla ja epäitsekkäällä mielellä ilman näyttämishalua, ja vasta sitten lisää harjoittajia voi tulla osallistumaan, ja sitten projekti voi jatkua.

Kultivoi sillä sydämellä, joka sinulla kerran oli

Lokakuun 1. päivästä 2000 tähän päivään on kulunut yli kaksikymmentä vuotta. Siitä on pitkä aika, ja on alkanut ilmetä vähän velttoutta. Välillä minusta tuntuu, että se on kuin tavallisen ihmisen työtä, velvollisuuden täyttämistä rutiininomaisesti. Päivä toisensa jälkeen, vuodesta toiseen edessämme on sama tapahtuma ja teemme samanlaisia asioita emmekä voi nähdä hyökyaallon tapaista kohtausta, eikä ole monia sielua ravisuttavia kokemuksia.

Minulta on usein kysytty, että niin monen vuoden sinnikkyys ei ole ollut helppoa, kuinka te kaikki onnistuitte tässä? Olen myös usein kysynyt itseltäni, miksi haluan silti jatkaa tässä projektissa?

Eikö alkuperäinen toiveemme ollut jatkaa siihen päivään asti, jolloin vaino loppuu? KKP:n Falun Gongin vaino jatkuu edelleen, joten mistä syystä lopettaisimme? Onko syynä se, että vaikeudet ovat suuria, emmekä pysty voittamaan niitä? Emmekö voi jatkaa?

Kaikkina näinä näennäisesti tavallisina päivinä tämä projekti antaa meille mahdollisuuden tehdä vakavasti ne kolme asiaa, jotka Dafa-opetuslasten tulisi tehdä. Kun harjoitamme kultivointia Dafassa, mieltämme ja kehoamme puhdistetaan jatkuvasti ja nostetaan korkeammille tasoille, mikä tekee meille mahdolliseksi kestää koettelemukset, joita kehomme kohtaavat, olipa kyse sitten paahtavan kuumasta kesästä tai talven jäätävästä kylmyydestä tai keskeytymättömästä sadekaudesta, mikään näistä ei voi saada vakaumusta ja halua jatkaa horjumaan.

Vuorojen järjestämisessä oli myös ollut vaikeuksia, ja se johtui siitä, että en ollut toiminut hyvin, ja lisäksi viime vuosina olin itse osallistunut myös mediaprojekteihin sekä Shen Yunin promotointiin. Jos voisin kommunikoida enemmän harjoittajien kanssa ja kertoa heille tämän projektin historiasta ja merkityksestä, mukaan tulisi varmasti enemmän harjoittajia. Syy siihen, miksi emme ole vielä onnistuneet tässä, johtuu siitä, että olen pelännyt kanssaharjoittajien sanovan, että minulla on kiintymys näyttämiseen tai turhamaisuuteen, että pelkäisin kieltäytyä osallistumasta, tai pelko jostain vaikeudesta. Tajusin, että niin kauan kuin pystyy lakkaamatta edistymään kultivoinnissa, voi saavuttaa "kultivoinnin sillä sydämellä, joka kerran oli".

Mestari sanoi luennossaan New Yorkin Fa-konferenssissa vuonna 2019:

"Mutta kuten juuri sanoin, jotta voisimme läpäistä viimeisen vaiheen, meidän tulee toimia vieläkin paremmin niissä asioissa, joita meidän on määrä tehdä, koska loppua kohti asiat muuttuvat yhä kriittisemmiksi. Aiemmin onnistuitte selviämään olosuhteista, jotka olivat hyvin vaikeat, sekä asioista, jotka olivat erittäin pahoja, joten nyt viimeisessä vaiheessa teillä ei ole mitään syytä olla toimimatta vieläkin paremmin. Kun vaino alkoi, tiedotusvälineet ympäri maailmaa levittivät tarkoituksellisesti KKP:n valtiollisten tiedotusvälineiden valheita, ja ihmisten eri puolilla maailmaa oli vaikea ymmärtää mitä oli aidosti tapahtumassa. Mutta jopa tällaisessa vaikeassa tilanteessa Dafa-opetuslapset ympäri maailmaa onnistuivat tosiasioita selventämällä muuttamaan ihmisten näkemyksiä ja tekemään läpimurtoja. Joten nyt, kun olemme loppuvaiheessa, teidän tulee vaalia kaikkea mitä olette saavuttaneet, ettekä ehdottomasti saa antaa periksi omassa kultivoinnissanne.”

Kiitos Mestari. Kiitos harjoittajat.