Valmiina ottamaan suuren askeleen

Haluaisin jakaa kultivointikokemukseni viimeisten yli 2,5 kuukauden ajalta. Tämä ajanjakso on ollut todella ihmeellinen kultivointikokemus, jonka toivon rohkaisevan teitä.

Minulla on vuosia ollut vakavaa sairauskarmaa; en kuitenkaan halua keskittyä tähän ongelmaan. Kerron teille tästä siitä syystä, että jos koette tämän kaltaisen koettelemuksen, voitte toivottavasti nähdä, että kaikesta huolimatta pystytte kohoamaan kultivoinnissanne.

Minulla oli äskettäin monia koettelemuksia: esimieheni ei ollut pitkään aikaan pitänyt minusta, ja lopulta hän erotti minut. Perhesuhteeni vaimon kanssa muuttuivat äärimmäisen kireiksi, jopa siihen pisteeseen, että jouduin muuttamaan pois lyhyeksi aikaa. Näiden lisäksi minulla oli valtavasti sairauskarmaa.

Tilanne oli kun Zhuan Falunin luennossa 9: ”Keskimääräinen ihminen ei pystyisi kestämään tällaisia vaikeuksia ja ajattelisi: ’Minkä vuoksi edes elän? Menen hakemaan köyden ja hirtän itseni – minulle riittää! On aika päättää tämä kaikki!’ Tarkoitan sitä, että henkilön täytyy pystyä kestämään kaikkein raskaimpia koettelemuksia.”

Kyseisenä aikana kerroin tilanteestani harjoittajille ja keskustelin asioista Fa’n näkökulmasta. Liikutuin, kun henkilöt, joiden kanssa en ollut aiemmin keskustellut syvällisesti, avautuivat minulle. Muutin asumaan paikkaan, joka oli lähellä joitakin harjoittajia. Tänä aikana me kaikki rohkaisimme toisiamme opiskelemaan yhdessä ja jakamaan kokemuksia Fa’n näkökulmasta. Teimme myös harjoituksia yhdessä.

Pääsin työhaastatteluun suurimpaan taidelaitokseen maassamme, RA-taideakatemiaan (The Royal Academy of Arts). Haastatteluaamuna teimme harjoituksia yhdessä ja luimme luennon. Harjoittajat olivat työskennelleet Zhen-Shan-Ren -taideprojektissa, ja he antoivat minulle esitteitä, joiden avulla voisin selventää tosiasioita haastattelussa. Ensimmäiseksi minua haastatteli kolme ihmistä, yhtenä heistä apulaistalousjohtaja. Vastasin hyvin kaikkiin heidän kysymyksiinsä ja kerroin Zhen-Shan-Ren -taideprojektista, sisältäen joitakin töitä, joiden tekemiseen olin projektissa osallistunut.

Sitten he kysyivät, onko minulla kysyttävää. Kysyin, kuinka hyvin taannoinen kuuluisan kiinalaisen taiteilijan näyttely meni. He kertoivat sen menneen hyvin, joskin heillä oli ollut vaikeuksia saada rahoitusta, koska taiteilija oli suhtautunut hyvin kriittisesti Kiinan hallitukseen. Tämän seurauksena kaikki pankit, jotka normaalisti tukevat näitä tapahtumia, pitäytyivät osallistumasta. Ne eivät halunneet ärsyttää puoluetta. Tämän seurauksena akatemia käytti ensimmäistä kertaa internet-joukkorahoitusta ja onnistui saamaan rahoituksen näyttelyn järjestämiseksi. Se osoittautui vuoden menestyneimmäksi näyttelyksi. Hymyilin ja kiitin heitä näyttelyn järjestämisestä. Sanoin heille, että instituutio on hyveellinen paikka ja että haluan työskennellä siellä.

Pian tämän jälkeen, koska en ollut töissä, minulla oli tilaisuus matkustaa tosiasioiden selvennysprojektiin Euroopan parlamenttiin Strasbourgiin. Menimme kannustamaan Euroopan parlamentin jäseniä allekirjoittamaan julkilausuman, jossa pyydetään tutkimaan laitonta elinryöstötoimintaa Kiinassa. Matka meni hyvin ja minä kykenin puhumaan ja syventymään asioihin parhaani mukaan. Työskentelimme pareittain ja parinani oli taiwanilainen harjoittaja, jota en ollut tavannut aiemmin. Työskentelimme hyvin yhdessä, laadimme päiväksi suunnitelman ja laitoimme sen täytäntöön. Palasimme kaikki kotiin tuntien, että olimme edistyneet hieman.

Lontooseen palattuani jatkoin työnhakua sekä pidin yllä Fa-opiskelua ja harjoitusten tekemistä paikallisten harjoittajien kanssa. Sitten tuli toinen tilaisuus mennä Strasbourgiin. Elinryöstöraporttiin oli tullut päivitys, jossa kerrottiin arvioitujen elinryöstömäärien lisääntyneen massiivisesti, joten meidän oli syytä puhua kaikille uudelleen, myös niille Euroopan parlamentin jäsenille, joiden kanssa emme olleet keskustelleet aiemmin.

Matkustaessani uudelleen minibussilla Strasbourgiin olin tällä kertaa raskain sydämin. Ajattelin asioita, kuten sitä, että minulla oli sairauskarmaa, tilani ei ollut hyvä ja minulla oli monia henkilökohtaisia ongelmia, joista en ollut puhunut. Ajattelin myös, ettei [enää] olisi mahdollista tehdä yhtä onnistunutta matkaa kuin edellisellä kerralla.

Ensimmäisenä aamuna Strasbourgissa teimme harjoitukset ja opiskelimme Fa’ta. Sitten menimme Euroopan parlamenttiin. Parlamentin ulkopuolella oli monia harjoittajia lähettämässä oikeamielisiä ajatuksia ja saatoin tuntea energiakentän. Menimme sisällä olevaan kahvilaan, joka oli keskeinen tapaamispaikka. Näin harjoittajia monista eri maista kaikki tekemässä hyvää yhteistyötä. Liikutuin syvästi näkymästä, ja kyyneleet tulivat silmiini. Tunsin, että kaikki käsitykseni karisivat kehoani ympäröivästä kentästä ja kykenin näkemään tilanteen luonteen.

Lähdimme ryhminä järjestämään tapaamisia Ison-Britannian meppien kanssa. Soitin veteraanimepille ja myöhemmin sain tietää hänen olevan vastuussa kaupankäynnistä Kiinan kanssa.

Sanoin: ”Päivää herra D, olen tullut Strasbourgiin Isosta-Britanniasta ja haluaisin kertoa teille julkilausumasta numero 48 – Laittomat elinryöstöt Kiinassa.”

Hän sanoi ponnekkaasti: ”Kuulehan, ei sellaista voi tapahtua. Ehkä pienessä mittakaavassa, joissakin piireissä, kenties.”

Sanoin: ”Luulen, että meidän pitäisi tavata kasvokkain.”

Hän sanoi: ”Mahdollisesti sitten tänä iltana.”

Sanoin: ”Kello 17:30, tulen silloin toimistoonne. Sopiiko tämä teille?”

Hän sanoi: ”Voi olla, katsotaan.”

Suljettuani puhelimen tunsin, että jos minun pitää puhua tämän henkilön kanssa, se ei tulisi olemaan mikään kevyt keskustelu. Minun pitäisi valmistautua siihen. Meillä oli vielä suurin osa päivästä edessämme. Puhuimme mepeille ja heidän avustajilleen selventäen tosiasioita ja saimme jotkut heistä allekirjoittamaan julkilausuman. Kello 17:30 lähestyi ja suuntasimme kohti järjestämääni tapaamista.

Välittömästi istuuduttuamme meppi teki minulle lukuisia kysymyksiä erityisesti taloudellisista näkökohdista. Useimpaan niistä en tiennyt vastausta. Sanoin hänelle päättäväisesti: “En tiedä. Tulin tänne kertomaan laittomista elinryöstöistä Kiinassa.” Uskon hänen arvostaneen rehellisyyttäni. Näin ollen minulla oli nyt tilaisuus selventää joitakin tosiasioita. Kerroin hänelle, että Kiina ilmoittaa tekevänsä 10 000 elinsiirtoa vuodessa, kuitenkin yksinään kahden elinsiirtokeskuksen ilmoittama määrä riittäisi tähän. Mitä siis tapahtuu muissa elinsiirtokeskuksissa? Näitä keskuksia rakennetaan vain, jos niissä voidaan tehdä voittoa!

Hän sanoi: ”Et voi mennä syyttämään Kiinan hallitusta joukkomurhasta.”

Sanoin: ”Kuka muu voisi tehdä tätä näin laajassa mittakaavassa?”

Hiljaisuuden vallitessa hän katsoi minua silmiin. Katsoin hetken hänen vasenta silmäänsä… sitten hänen oikeaa silmäänsä… Sitten hän hymyili minulle… Hymyilin takaisin.

Hän sanoi: ”Tiesin aamulla puhuessani kanssasi puhelimessa, että olet henkilö, jolla on vahva tahdonvoima.”

Siirryimme keskustelemaan aiheista mitä on Falun Gong, mikä on Kiinan kommunistinen puolue, kuinka vaino alkoi ja keitä ovat Jiangin apurit, erityisesti Zhou Yongkang, Luo Gan ja Bo Xilai.

Sillä hetkellä tunsin, että minut ”työnnetään” korkeammalle tasolle, oli kuin virittäisi radion uudelle kanavalle kuuluvuuden ollessa äärimmäisen puhdas.

Kun mainitsin Bo Xilain, meppi kertoi minulle olevansa hänen ystävänsä. En antanut sen vaikuttaa itseeni vaan jatkoin selittäen Bo Xilain yhteyksistä elinryöstöihin Dalianissa. Hän kuunteli eikä kiistänyt mitään. Sitten hän katsoi minua silmiin. Tunsin kaiken muuttuvan ympärilläni eikä minun tarvinnut puhua niinä hetkinä, koska tiesin, että tämän henkilön ajatukset muuttuivat.

Hän tarttui puhelimeen ja alkoi soitella ihmisille kysyen, tiesivätkö he laittomista elinryöstöistä. Hän soitti kolmelle henkilölle Isossa-Britanniassa ja yhdelle Kanadassa. Hän halusi saada varmistuksen tuntemiltaan ihmisiltä. Sitten hän soitti henkilölle, joka luultavasti on yksi hänen avustajistaan, kiinalainen mies. Myöhemmin saimme kuulla toiselta mepiltä, että hän on ainoa meppi, jolla on kiinalainen avustaja Kiinassa. [Mies] vastasi puhelimeen ja herra D kysyi: “Mitä tiedät elinryöstöistä?” Vastaus oli: “Kyse on Falun Gongista, he sepittivät jotain tarinoita. Tiedän tämän, koska he sanovat paikallisen sairaalamme olevan elinsiirtokeskus, eikä se ole. Olen käynyt siellä, se on tavallinen sairaala.”

Sanat kuulostivat niin tyhjiltä ja perättömiltä. Kun herra D laittoi puhelimen pois, sanoin hänelle: “Minun ei tarvitse kertoa sinulle puhuuko tuo henkilö totta vai ei.” Tätä seurasi jälleen pitkähkö katsekontakti.

Sitten hän selitti joitakin seikkoja kristillisestä uskostaan. Kuuntelin meppiä ja sanoin sydämestäni: ”En ole täällä kiistämässä uskoasi, olen täällä auttamassa sinua.”

Hän sanoi, ettei aikoisi allekirjoittaa julkilausumaa julkisesti, mutta tekisi jotakin parempaa. Hän kysyisi ihmisiltä Kiinassa, mitä he aikovat tehdä laittomien elinryöstöjen suhteen.

Hän sanoi minulle: ”Luuletko todella, että tämä on paras tapa edetä tässä? Luuletko, että tällä on merkitystä?”

Sanoin: ”Tämä järjestelmä on tehnyt minulle mahdolliseksi keskustella kanssanne.”

Seurasi jälleen katsekontakti. Uskon, että tässä kohtaa hän ymmärsi syvemmällä tasolla, miksi olimme tulleet puhumaan hänelle. Päätimme kokouksen ja lähdimme. Yleensä tapaamiset meppien kanssa kestävät noin viisi minuuttia, mutta tämä kesti puolitoista tuntia.

Olin syvästi liikuttunut kokemuksestani ja kerroin tapahtuneen samana iltana Fa-opiskelussa Euroopan harjoittajien kanssa. Nukkuminen sinä yönä oli ongelmallista. Nukuin vain kolme tuntia ja koska energiatasoni oli pudonnut, seuraava päivä parlamentissa oli erittäin kovaa työtä.

Kolmantena päivänä en mennyt parlamenttiin, koska minun piti lähteä aikaisin minibussille, joten osallistuin pari tuntia parlamentin ulkopuolella olevaan tapahtumaan. Teimme yhden harjoituksen ja lähetimme oikeamielisiä ajatuksia. Sitten teimme toisen harjoituksen, ja sen jälkeen lähetimme taas oikeamielisiä ajatuksia ja niin edelleen. Mietin keskustelua, joka minulla oli ollut mepin kanssa. Oikeamieliset ajatukseni vahvistivat minua, ja energiani palasi.

Matkalla takaisin Lontooseen harjoittajat jakoivat runsaasti kokemuksiaan ja lauloimme Falun Dafa -lauluja. Tunsin todella olevani osa harjoittajien, länsimaisten ja kiinalaisten, yhtä kehoa.

Palattuamme takaisin meillä oli Lontoon keskustassa paraati, joka toi esille heinäkuun 20. päivän tapahtumia. Aamulla minulla oli sairauskarmaa, mutta tunsin, että minun pitää osallistua. Paraati meni hyvin ja päättyi Trafalgar Square -aukion pohjoispuolelle, missä oli suuri tapahtuma, johon osallistui harjoittajia kaikkialta Isosta-Britanniasta. Minulle annettiin kyltti, jossa luki: ”Pysäyttäkää Falun Gongin vaino”. Seisoin siellä tunnin, enkä tuntenut väsymystä. Sitten eräällä harjoittajalla oli tauko ja hän ojensi minulle suuremman kyltin, jossa luki: ”Pysäyttäkää laittomat elinryöstöt Kiinassa”. Hän sanoi minulle: ”Tämä on hyvin voimakasta.” Ajattelin samoin.

Jatkoin seisomista samassa paikassa ja ajattelin mepin kanssa käytyä keskustelua. Kyyneleet tulivat silmiini ja sydämeni täyttyi energialla. Tunsin, kuin pommi olisi lauennut. Saatoin nähdä energiakenttäni hyvän vaikutuksen. Jotkut ihmiset esittivät minulle kysymyksiä ja tiesin, että sanani saavuttivat tämän henkilön. Yksi mies tuli luokseni ja kysyi:

”Tapahtuuko tätä todella?”

Sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Tämä on sotatoimi! Meidän pitää lähettää joukkoja paikalle!”

Sanoin: ”Tätä todella tapahtuu.”

Hän sanoi: ”Tämä on sotatoimi. Meidän täytyy mennä ja hakea heidät pois sieltä. Mistä voisin löytää lisää tietoa tästä?”

Sanoin: ”Katsokaa “Hard to Believe” -dokumentti verkossa.”

Hän kirjoitti sen ylös. Itse asiassa luulen, että tämän henkilön ei ollut kovin vaikea uskoa asiaa.

Kiitos Mestari! Kiitos kanssaharjoittajat!