Xu Shen teki ensimmäisen kiinalaisen sanakirjan

Xu Shen (n. 58 - 147) oli kiinalainen filologi Itäisen Han-dynastian loppupuolella. Hän kokosi ensimmäisen kiinalaisen sanakirjan.

Itäisessä Han-dynastiassa monet tutkijat halusivat muuttaa tai luoda uusia kirjoitustyylejä. Tällaiset epäjohdonmukaisuuden aiheuttamat muutokset aiheuttivat laajalti sekaannuksia. Korjatakseen kaoottisen tilanteen, Xu Shen alkoi vuonna 100 kirjoittaa kiinalaista sanakirjaa "Shuōwén Jiezi" ("kirjoitusmerkkien yksinkertainen selittäminen ja analysointi").

Xu Shen analysoi kiinalaisten merkkirakenteiden pohjalta opetuksia I-Jing ja viisi elementtiä, sekä jakoi kiinalaiset merkit kuuteen ryhmään:

Piktogrammi "kuvaa suoraan": Nämä esittävät merkityksen kautta suoraan asian ulkonäköä (esim.: 山 vuoristo, 人 mies, 木 puut, pieni neliö 口 suu, esittää myös solaa, reikää, satamaa, kun taas iso neliö 囗 kuvaa aidattua aluetta tai piiritystä/saartamista jne.);

Ideogrammit "osoittavat tosiasiat": Nämä ovat kuin käsitteellisiä piktogrammeja siinä, että ne edustavat abstraktia ideaa kuvan avulla. (esimerkiksi: 一 "yksi", 二 "kaksi", 三 "kolme", 上 "ylös" ja 下 "alas".)

Yhdistetyillä ideogrammeilla on "merkityksien kombinaatiot": Ne ovat kirjoitusmerkkejä, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta merkistä joilla on samankaltaiset tai erilaiset merkitykset, ja joiden sisältö on yhdistetty luomaan uusia merkkejä (esimerkiksi: 从 kaksi miestä kävelee peräjälkeen, tarkoittaa "seurata" tai "seuraajia "众 kolme miestä, joilla on sama tavoite, tarkoittaa ihmisryhmää, ja 囚 tarkoittaa miestä ympäröiviä muureja, ja saa merkityksen vanki, kaksi puuta 林 tarkoittaa metsää, ja kolme 森 tiheäkasvuista. 安" rauha" on yhdistelmä "katosta" 宀 ja "naisesta" 女, joka tarkoittaa, että "kaikki on rauhallista naisen ollessa kotona".

Foneettiset yhdisteet "muoto ja ääni": merkit, jotka muodostuvat äänikomponenteista ja merkityskomponenteista. (esimerkiksi 妈 mā tarkoittaa "äitiä", oikeanpuoleinen komponentti 马 lausutaan mǎ ja tarkoittaa "hevosta" ja se osoittaa foneettisen aspektin kun taas vasen komponentti 女 (nǚ tarkoittaa "naista"), tämä antaa merkityksen äiti. Komponentin merkitys on usein "radikaali" (yksi noin 200 "rakennuskivestä", jotka muodostavat kiinan kielen). Noin 90 prosenttia kaikista kiinalaisista merkeistä kuuluu tähän ryhmään.

Foneettiset lainaukset "väärillä nimillä": näiden merkkien perustelut ovat hieman monimutkaisempia ja liittyvät historialliseen kirjoituksen kehitykseen. Muinaisessa Kiinassa yhdellä merkillä oli usein useampi kuin yksi merkitys. Mutta merkit olivat ”kulahtaneet”, enemmän yleisiä merkkejä päätyisi "lainaamaan" aikaisempia. Esimerkiksi 来 oli piktogrammi "vehnälle", mutta sitä on myös käytetty verbinä "tulla". Lopulta yleisempi "tulla"-merkki jäi merkin oletusmerkitykseksi, ja näin "vehnän"麦uusi merkki oli luotu.

Päinvastainen tarkoitus "pudota ja kaada": Tämä on puhtaasti historiallinen johdatus, ja viittaa merkkeihin, joilla on sama etymologinen juuri, mutta jotka ovat poikenneet ääntämisestä ja merkityksestä.

Esimerkki: 老 lǎo "vanha" ja 考 kǎo "testi".

Kesti yli 21 vuotta ennen kuin Xu Shen sai valmiiksi kirjan "Shuōwén Jiezi". Se sisälsi yhteensä 9353 kiinalaista kirjainmerkkiä ja 540 radikaalia. "Shuōwén Jiezi" on ensimmäinen ammattimainen sanalista merkkien järjestämiseen jaetuilla komponenteilla, ja se on jälkipolvien yleisin käyttämä sanalista.

Kiinalaiset merkit ovat tärkein osa kiinalaisen kulttuuriperinnön paljastumisesta. "Shuōwén Jiezi" on säilyttänyt muinaiset kiinalaiset käsikirjoitusmerkit kuten oraakkeliluukirjoituksen (pinyin) ja pronssikausikirjoituksen jne, ja asettaa sen vuoksi painoarvon muodoille ja alkuperäisille merkityksille, joita kiinalaisissa merkeissä oli.

"Shuōwén Jiezi" -teosta pidetään ensimmäisenä tunnettuna kunnioitettuna kielitieteellisenä työnä Kiinan historiassa.

Xu Shen. Kuvitus: Zhiching Chen