Su Wu – Han-dynastian uskollinen diplomaatti

Han-dynastian alkuvuosina oli levotonta kuohuntaa Xiongnun pohjoisrajalla. Xiongnun tunkeutuminen Hanin alueelle oli ollut yksi keisarin suurimmista huolenaiheista. Tilanne muuttui, kun keisari Wu nousi valtaistuimelle. Hänen vahva armeijansa kukisti Xiongnun useita kertoja. Sittemmin ristiriidat Xiongnun ja Hanin välillä vähitellen rauhoittuivat.

Xiongnun kuningas yritti saada rauhan aikaiseksi vapauttamalla aikaisemmissa sodissa vangittuja Hanin sanansaattajia. Samoin keisari Wu alkoi palauttamaan Xiongnun vankeja takaisin kotimaahansa, ja laittoi heidän mukana arvokkaita lahjoja myönteisen vastauksen osoituksena.

Keisari Wu valitsi diplomaattitehtävään Su Wu'n. Vuonna 100 eKr. Su johti yli 100 miehen joukkoa, ja lähti Xiongnun pääkaupunkiin Chang'aniin. Hän oli tuolloin 42-vuotias. Kukaan ei osannut odottaa, että matka kestäisi häneltä yhdeksäntoista vuotta.

Su saapui Xiongnuun ja valmistautui vankien vaihtoon. Mutta Hanista tuodut lahjat Xiongnun kuninkaalle olivat vähäarvoisia, ja kuningas torjui lahjat ylimielisesti. Vain päivää ennen kuin Sun oli määrä lähteä takaisin Haniin, Xiongnun kuningas pidätytti hänet ja hänen henkilökuntansa. Kuningas oli raivoissaan huomatessaan nöyryytyksen, jonka mukaan Sunin avustaja suunnitteli salajuonta häntä vastaan. Tämän seurauksena kaikki Hanin diplomaatit pidätettiin, ja Xiongnu julisti sodan Hanille uudelleen.

Kun Sun tuotiin Xiongnun kuninkaan luo, hänelle kerrottiin, että hänen kohdallaan voitaisiin tehdä poikkeus, jos hän antautuisi Xiongnulle. Su kieltäytyi ja ilmoitti, että vaikka hän itse ei tiedä mitään juonesta, hän tunsi olevansa vastuussa avustajansa käyttäytymisestä. Lisäksi hän sanoi, että hän oli valmis kuolemaan rangaistuksena, ja että hän ei suostunut antautumaan.

Xiongnun kuningas käytti erilaisia lähestymistapoja yrittäessään saada Sunin antautumaan. Näitä olivat muun muassa kuoleman uhka, lupaus vauraudesta ja vallasta, kiduttaminen, vangittuna oleminen ilman ruokaa tai juomaa. Su selvisi niistä kaikista eikä pettänyt Hania.

Kuningas ymmärsi, että ei ollut mitään mahdollisuutta saada Su antautumaan, joten hän karkotti Su Wun maanpakoon Pohjanmerelle (nykyinen Baikal-järvi) ei-kenenkään-alueelle, ja kertoi hänelle, että hän saisi palata Haniin kun pässit antavat maitoa karitsoille. Näytti siltä, että hänen kohtalonsa oli paimentaa pässilaumaa koko loppu elämänsä ja kuolla ulkomailla yksinäisenä, Su Wu päätti hyväksyä sen. Päivisin hän paimensi pässilaumaa järven rannalla. Yöllä hän makasi teltassaan yksinäisenä. Ankaran talvikauden aikana kuningas tietoisesti katkaisi hänen elintarvikehuoltonsa, ja Sun joutui pyydystämään myyriä ja kaivamaan juuria pysyäkseen hengissä. Hän piti keisarillisen sauvansa, ja käytti sitä joskus paimensauvana. Sauvan koristehipsut kuluivat aikaa myöten pois ja vain paljas sauva jäi jäljelle.

Vuosia myöhemmin Xiongnu sai uuden kuninkaan, joka halusi rauhan Hanin kanssa, ja hän vapautti Sunin ja hänen delegaationsa. Vuonna 81 eKr. Su palasi lopulta Haniin 19 vuoden jälkeen, ja vain yhdeksän henkeä delegaatiosta oli jäljellä. Kun he saapuivat pääkaupunki Chang'aniin, keisari, ministerit, virkamiehet ja kaupungin asukkaat tulivat tervehtimään häntä. Jokainen itki nähdessään vanhat ja hauraat miehet harmaine hiuksineen ja valkoisine partoineen, silti he pitivät lujasti paljasta sauvaa kädessään, sitä, joka edusti keisarillista henkilöstöä ja Hania.

Hanin keisari halusi palkita uskollisen ja isänmaallishenkisen Su Wu'n myöntämällä hänelle suuren määrän arvokkaita lahjoja ja maata. Kuitenkin Su vietti yksinkertaista elämää, ja antoi suurimman osan aarteistaan muille. Su kuoli 83-vuotiaana (60 eKr).

Su Wu on Kiinan historiassa symboli virkamiehille, joilla on luja usko ja horjumaton tahto. Tarina "Su Wu'sta paimentamassa lampaita" on periytynyt sukupolvelta toiselle.