Kidutusta Masanjian pakkotyöleirillä

(Minghui.org) Minut pidätettiin laittomasti ja alistettiin pakkotyöhön kolme kertaa vuosina 2000-2009. Joka kerta olin vangittuna pahamaineiselle Masanjian pakkotyöleirille. Seuraavassa kerron mitä olen kokenut ja nähnyt leirillä.

Ensimmäiset asiat Masanjian pakkotyöleiriltä: Sähköisku, eristys, riiputtaminen, pakottaminen seisomaan pitkän aikaa, nukkumisen estäminen

Vuonna 2000 minut lähetettiin Masanjian pakkotyöleirille ensimmäistä kertaa. Jotta Falun Gongin harjoittajat saataisiin ”muunnettua” heihin käytettiin kaikkein julmimpia kidutusmenetelmiä. Vasta tulleille vartijat näyttivät propagandavideoita, jotka olivat täynnä valheita ja panettelua Dafasta. Jos tämä ei saanut harjoittajaa muuttumaan häntä kidutettiin; pahoinpitelyjä, solvauksia, sähköiskuja, eristäminen, käsirautoihin laittaminen. Kaikki tämä sen vuoksi, että saataisiin hänet luopumaan uskostaan.

Voimakas ”aivopesuaalto” tapahtui vuoden 2002 lopulla. Yli 200 harjoittajaa vietiin aivopestäväksi. Aivopesun aikan he joutuivat olemaan kyykyssä ja seisomaan pitkiä aikoja, ja heitä riiputettiin käsiraudoista.

Molemmat käteni kiinnitettiin käsiraudoilla lämmitysputkeen niin että jalkani tuskin koskettivat maata. Minua riiputettiin kaksi kertaa ja jouduin myös seisomaan suorassa viisi vuorokautta. En saanut nukkua tai liikkua. Jalkani olivat niin tuvoksissa, että minulla oli vaikeuksia kävellä.

Kidutus keinona muuttaa harjoittaja: Käsiraudoista riiputtaminen

Harjoittajat Wang Fang ja Sunin Suqing joutuivat aivopesuun minun kanssani. Myös heidän kädet oli laitettu selän taakse käsirautoihin. Tämän seurauksena molemmilla oli syviä haavoja käsissään. Sun oli sidottuna lootusasentoon (jalat ristissä toistensa päällä) 14 tuntia. Toinen harjoittaja oli sidottuna lootusasennossa viisi päivää, mikä aiheutti hänen toisen jalan vammautumisen. Näimme hänet joka päivä, kun menimme alakerran ruokasaliin. Portaissa hän tarvitsi kaksi ihmistä auttamaan häntä. Hän laahasi vammautunutta jalkaansa pitkin lattiaa.

Kidutus keinona muuttaa harjoittaja: Sidonta

Vuoden 2001 alussa eräs päättäväinen harjoittaja vietiin huoneeseen, jossa hänen piti kumartaa ylävartaloa eteenpäin niin, että suurikokoinen ja painava vartija istui hänen selkänsä päälle. Harjoittaja halvaantui, eikä hän pystynyt seisomaan eikä kävelemään. Hän ei saanut mitään hoitoa, ja kaikesta huolimatta hänet pidettiin työleirillä.

Toinen asia Masanjian pakkotyöleirillä: ”Venyttäminen”

Vuonna 2004 minut lähetettiin Masanjian pakkotyöleirille uudestaan. Kerran, kun toinen harjoittaja kieltäytyi kuuntelemasta ääninauhaa, jossa panetellaan Falun Gongin perustajaa Mestari Li Hongzhi’ta, meidät vietiin eristysselliin. Matkalla vartija teippasi suuni niin, että minun oli vaikea hengittää.

Vankikoppi oli pieni, ja lattialla oli olkipatja. Oli kylmä maaliskuu eikä minulla ollut takkia. Yöllä vartija avasi tarkoituksella ikkunan käytävällä, jotta kylmä tuuli pääsi puhaltamaan vangeille. Saimme käydä vessassa vain kaksi kertaa vuorokaudessa. Ruokana oli höyrytettyjä maissikakkuja ja suolakurkkua. Ei ollut juomavettä, joten meillä oli sietämätön jano. Toinen harjoittaja kertoi prutaaleista kidutusmenetelmistä joita kohdistettiin naisiin.

Huhtikuussa 2005 Masanjian pakkotyöleirin johtaja Su Jing määräsi "tiukka hallinta" ohjelman niille, jotka kieltäytyivät aivopesusta. Emme saaneet lähteä sellistä eikä perheemme saanut vierailla. Emme myöskään saaneet tehdä päivittäisiä askareita ja kaikki kellot otettiin pois. Ruoka oli höyrytettyjä maissikakkuja, jotka olivat erittäin kovia. Kun avasin maissikakun näin kuinka se oli sisältä vihreän liman peitossa.

Vartija Zhang Lei vastasi harjoittajista joihin myös minä kuuluin. Hän kohteli harjoittajia hyvin huonosti. Emme saaneet pestä vaatteita, ja jos hän kuuli, että pesimme niitä, hän otti kaikki vaatteet pois, päälle jäivät vain alusvaatteet. Pyykin peseminen estettiin käyttäen väkivaltaa.

Useat harjoittajat menivät syömälakkoon protestoidakseen epäinhimillistä kohtelua. Joka päivä yli kymmenen vartijaa pakkosyöttivät heitä. Pakkosyöttämisen seurauksena harjoittaja Li Baojie kuoli sairaalassa.

Epäinhimillinen pakkosyöttäminen

Minua pahoinpideltiin kahdesti. Ensimmäisellä kertaa, kun vartija Zhang Lei kohteli meitä huonosti sanoin hänelle: "Älä kohtele meitä tällä tavalla. Olemme kaikki hyviä ihmisiä." Hän lähti, mutta palasi kohta muutamien miesvartijoiden kanssa. Hän sanoi minulle: "Ota tavarasi ja seuraa minua." Sanoin: "En ole menossa minnekään." He alkoivat hakata minua kunnes menetin tajuntani. Toisella kertaa, kun vartijat penkoivat harjoittajien tavaroita ja tekivät ruumiintarkastuksia, huusin heille: "Falun Dafa on hyvä!" Vartijat teippasivat suuni ja sitoivat käteni selän taakse.

Päättäväisiä harjoittajia pidettiin ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Toisen kerroksen harjoittajat huusivat yhdessä "Falun Dafa on hyvä" useita kertoja. Harjoittajia oli yli 100 ja heidän äänensä tuntui ravistavan taivasta ja maata. Ensimmäisessä kerroksesssa oli noin 40 harjoittajaa. Myös he huusivat "Falun Dafa on hyvä" useita kertoja.

Vuoden 2006 alussa, jolloin oli kiinalainen uusivuosi, huusimme puolenyön aikaan "Happy New Year, Master!"

Helmikuussa 2006 työleirin johtaja Su Jing oli valmistellut kidutusmenetelmiä, joista yksi on ”kuolinvuode”. Päättäväiset harjoittajat sidottiin vuoteeseen vuorokaudeksi ja heitä venytettiin. He eivät saaneet syödä tai mennä vessaan. Vartijat pakkosyöttävät heitä. Sängyssä oli keskellä reikä johon oli liitetty kannettava alusastia. Harjoittajan piti tervehtiä vartijoita, jos hänen tarvitsi käyttää astiaa. Kahta harjoittajaa, jotka olivat samassa sellissä kuin minä, kidutettiin myös. Toinen heistä ei tervehtinyt vartijaa kolmeen päivään, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiansa housuun. Eräs harjoittaja joutui olemaan ”kuolinvuoteella” kuusi kuukautta.

Kidutus harjoittajan muuntamiseksi: Kuolinvuode

Vuonna 2006 yli 20 vartijaa Masanjian työleirillä muodostivat "ryhmän." He pahoinpitelivät harjoittajia päivittäin pakottaakseen heitä seuraamaan kaikkia leirin sääntöjä, kuten käyttää vankilan vaatteita, joissa on vankilan tunnukset, istuminen pienellä tuolilla, orjatyön tekeminen, ja vartijoiden tervehtiminen ovella. Koska kieltäydyimme tervehtimästä vartijoita, emme saaneet aina ruokaa, emmekä saaneet käydä vessassa, ja meitä valvotettiin kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä saimme mennä vessaan vasta puolenyön jälkeen. Toisena päivänä saimme käydä vessassa kello 14 jälkeen. Meidän piti istua pienelle tuolille tai muuten vartijat hakkasivat meitä. Erästä harjoittajaa lyötiin 20 kertaa, koska hän kieltäytyi istumasta tuoliin.

Vartijat pakottivat harjoittajat pukemaan vankilan vaatteet joka aamu. Harjoittaja Teng menetti näön toisesta silmästään kieltäydyttyään vaatteista.

Vartijat tekivät kaikkensa pakottaakseen meidät luopumaan uskostamme. Minä ja toinen harjoittaja raahattiin vartijoiden toimistoon. Useita miesvartijoita löi meitä, kahtaa pientä naista. He löivät meitä kasvoihin niin kovaa, että kaaduimme, sitten he vetivät meidät ylös ja jatkoivat lyömistä. Me sanoimme heille: "Lopettakaa, siitä ei seuraa teille mitään hyvää.”

Kun meitä oli taas hakattu ja ”venytetty” sängyssä jonka toinen pääty oli nostettu ylemmäksi, emme voineet täysin seisoa tai istua. Molempia käsivarsia venytetään niin kauan, että uhrin jänteet usein katkeavat. Sinä päivänä meitä oli kolme muuta harjoittajaa ja minä joita oli "venytetty" 12 päivää.

Kidutus harjoittajan muuttamiseksi: Venytys

Jos kieltäydyimme orjatyöstä, meitä hakattiin. Kun kieltäydyin, vartija Liu Yong veti minut ylös ja heitti minua kepillä. Munan kokoinen kuhmu ilmestyi päähäni. Seuraavaksi meidät raahattiin ulos ja pakotettiin seisomaan suorana liikkumatta. Myöhemmin, kun olin uudelleen kieltäytynyt pakkotyöstä, useat vartijat potkivat minua, kaaduin ja minulla oli vaikeuksia hengittää. Sanoin äänekkäästi: "Falun Dafa on mahtava! Mestari, auta minua!" Yhtäkkiä vartijat kävelivät pois. Minulla oli useita kuhmuja päässä ja mustelmia eripuolilla kehoani.

Seuraavana päivänä edelleen kieltäydyin tekemästä orjatyötä. Kaksi vartijaa raahasi minut huoneeseen ja alkoi lyödä kasvojani. He sanoivat etteivät lopeta ennen kuin annan periksi. Kun he väsyivät, he käyttivät esineitä hakatessaan minua. Sanoin heille etteivät kohtelisi harjoittajia tällä tavalla, se ei ole hyväksi heille. He kieltäytyivät kuuntelemasta ja jatkoivat pahoinpitelyä. Aloin huutaa uudelleen, "Falun Dafa on hyvä!" Nyt heidät vedettiin pois jonkin näkymättömän voiman avulla, ja he lopettivat lyömisen.

Oli myös muita, jotka kieltäytyivät orjatyöstä, joten heitäkin kidutettiin venyttämällä. Kun muut näkivät, että meitä kidutettiin, myös he kieltäytyivät orjatyöstä.

Seuraavina päivinä meitä käskettiin pukeutua vaatteisiin joissa on vankilan tunnukset. Aamulla saimme kulkuluvat, mutta pian sen jälkeen poistimme vankilan merkin vaatteista. Joskus vartijat jopa ompelivat merkit meidän vaatteisiin, mutta silti ne poistettiin. Tuona aikana harjoittaja Yang pahoinpideltiin vakavasti, ja minua lyötiin kasvoihin, jolloin yksi hampaistani katkesi. Yang joutui kärsimään entistä vakavampaa pahoinpitelyä. Hän kertoi myöhemmin, että se tuntui kuin hänen päänsä olisi räjähtänyt. Kaksi viikkoa kieltäydyimme tekemästä yhteistyötä henkilökunnan kanssa. Sitten yksi viidestä harjoittajasta joutui kidutettavaksi venyttämällä. Hän oli aiemmin yrittänyt saada loppumaan vartijoiden tekemät pahoinpitelyt heidän vainotessa harjoittajia. Silloin häneltä katkesi luu jalasta, vartijan potkiessa häntä. Sen sijaan, että hänet olisi lähetetty lääkäriin häneen kohdistettiin kidutus, jossa kehoa venytetään. Tämän jälkeen hän oli pitkän aikaa huonovointinen.

Eräänä iltana, kun minua ei vielä oltu "venytetty", vartija avasi käsirautani ja vei minut huoneeseen jonka seinät oli peitetty kuvilla, joissa panetellaan Mestaria. Minut laitettiin käsiraudoilla kiinni lämmitysputkeen, ja sitten näytettiin video, jossa panetellaan Mestaria. Sanoin äänekkäästi, "Falun Dafa on hyvä!" Vartija laittoin lattialuudun suuhuni. Myöhemmin vartija Ma Jishan pakotti suuni auki kepillä ja kysyi, "huudanko vielä". Minut vietiin takaisin huoneeseen, jossa jatkettiin ”venyttämistä”. Minua ”venytettiin” 36 päivää, Wang Huinania yli 40 päivää, ja Yang Liwei’ta yli 20 päivää.

Tuona aikana vartija Ma Jishan rikkoi erään harjoittajan hampaita pakkosyöttämisen aikana, ja toista harjoittajaa kidutettiin erikoisella versiolla venytyksestä. Hänelle oli laitettu käsiraudat joihin yhdistettiin toisen jalan jalkarauta. Hän ei voinut suoristaa vapaana olevaa jalkaansa tueksi lattialle,vaan joutui roikkumaan raudoista niin, että ne leikkautuivat syvälle hänen jalkaansa. Yhden päivän jälkeen hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Siitä huolimatta hänen piti joka päivä tehdä sitä mitä käskettiin, vaikka hän liikkui ryömien. Elokuusta syyskuuhun 2006, jolloin vartijat suorittivat aivopesua, tämä harjoittaja pysyi vakaumuksessaan vaikka häntä kidutettiin.Vartija Liu Yong potkaisi häntä kasvoihin ja laittoi tupakantumpit hänen suuhunsa.

Kolmas kerta Masanjian pakkotyöleirillä

Kun minut vietiin työleirille kolmannen kerran, huusin "Falun Dafa on hyvä." Zhang Huan, joka oli leirin varajohtaja, löi ja potki minua. Hän teippasi suuni niin, että oli vaikea hengittää. Sen jälkeen minut vietiin varastoon, jossa käsiraudat kiinnitettiin metallitankoon. Kaksi tuntia myöhemmin johtaja Zhang Jun ja varajohtaja Zhang Huan, sekä vartija Zhang Danhui vei minut toiseen huoneeseen. He sanoivat minulle, etteivät yritä "muuttaa" minua ja jättäisivät minut rauhaan heti kun suostun lausumaan työleirin asetukset ja alan tekemään pakkotyötä. En suostunut ja sanoin: "En ole rikkonut mitään lakeja. On laitonta pidättää minut tänne. En tee mitään työtä."

He alkoivat hakkaamaan ja potkimaa minua. Zhang Jun potki ranteeseeni niin lujaa, että se hajosi. Minut lyötiin maahan. Kun he vetivät minut ylös, murtuneen ranteen luut erottuivat selvästi, ja käteni roikkui velttona. Lääkäri vahvisti luunmurtuman, ja minut vietiin sairaalaan. Kirurgi yritti kahdesti laittaa murtuneen luun oikeaan asentoon ennen kipsausta. En saanut mitään kipulääkettä. Kaksi kuukautta myöhemmin, kun kipsi poistettiin, käteni roikkui aivan kuten ennen. Siihen laitettiin toinen kipsi, joka oli yli viisi kuukautta, kunnes minut vapautettiin.

Kun minut vietiin takaisin leiriin käsi kipsattuna, jouduin silti olemaan kaksi viikkoa käsiraudoissa, jotka oli kiinnitetty sänkyyni.

Edellä olevat tapahtumat ovat vain pieni osa niistä julmuuksista, joita tapahtuu Masanjian pakkotyöleirillä. Monet pakkotyöleirit ovat syrjäisillä seuduilla, koska vartijat pelkäävät, että heidän rikoksensa paljastuvat.

Englanniksi:
http://en.minghui.org/html/articles/2013/7/25/141245.html