Pakkotyöleiriltä selviytyneen järkyttäviä kokemuksia. Osa 2.

Aivopesu

Yksi menetelmä, jota käytetään aivopesussa, pakottaa uhri seisomaan Falun Dafaa herjaavan ryhmän keskellä, joka on noin 20 cm päässä uhrin kasvoista. Tätä tehdään tauotta läpi vuorokauden 7 päivänä viikossa. Uhrin ei anneta nukkua ja häntä tarkkaillaan koko ajan.

Jos uhri meinaa nukahtaa, otetaan käyttöön julmat menetelmät hänen hereillä pitämiseksi. Tämänkaltainen kidutus saattaa kestää useita päiviä, pisimmillään 3-4 kuukautta. Pitkään jatkuneen kovan paineen alla uhri saa usein lopulta hermoromahduksen.

Itse jouduin aivopestäväksi kesäkuussa 2002 ja sitä kesti elokuun alkuun. Minut suljettiin kellarikerroksen pieneen selliin, olin täysin eristyksissä ulkomaailmalta.

Minun ei annettu nukkua yli 40 päivään, ja aivopesua oli vuorokauden ympäri. Herjatessaan Falun Dafaa he tuijottivat minua tauotta suoraan silmiin. Kun olin nukahtamaisillani, he nipistelivät minut hereille. Käsivarteni olivat mustelmien peitossa. Minua myös pisteltiin terävällä kynällä päähän. Se oli erittäin tuskallista ja itkin usein kivusta. Joskus he kiskoivat minua hiuksista ylös ja alas portaita, ja ruiskuttivat päälleni kylmää vettä. Käsivarsiini kirjoitettiin herjaavia sanoja Falun Dafasta.

Yleensä, jos estetään nukkumasta pitkiä aikoja, henkilöstä tulee hyvin ahdistunut ja levoton, ja hän saa hermoromahduksen seitsemän päivän kuluessa.

Uskon syvästi, että oli Mestarin ansiota, että selvisin läpi sellaisen julman vainon.

Kidutus aiheutti vammautumisen

Marraskuussa 2001 minut eristettiin lukitsemalla vartijan toimistoon. Eräänä päivänä vartija Li Ying keksi tekosyyn rangaista minua pakottamalla seisomaan. Minä kieltäydyin, joten hän kutsui paikalle Liang Yanin ja muutamia muita henkilökuntaan kuuluvia. He laittoivat suuhuni rievun ja sitoivat jalkani. Olin sidottuna koko päivän. Illalla Li Qian tuli luokseni ja pakotti minut seisomaan, ja käski kahta vankia pitämään minua silmällä. Jouduin seisomaan yhdeksän vuorokautta, enkä saanut nukkua koko aikana.

Seitsemän päivän jälkeen en pystynyt enää pitämään silmiäni auki. Vahtina olevat vangit raahasivat minua edestakaisin pitääkseen minut hereillä.

Lopulta jalkani olivat pahoin turvonneet, enkä voinut käyttää kenkiä, joten seisoin avojaloin. Vartijat sanoivat minulle toistuvasti: "Jalkasi halvaantuvat pian, niistä valuu nestettä." Myöhemmin toinen jalkani halvaantui, enkä voinut enää seistä suorassa.

Kun vartijat olivat hyvällä päällä, he antoivat minun istua muutamia tunteja. Joskus sain nukkua sängyssä 2-3 tuntia. Kun he olivat huonotuulisia, he eivät antaneet minun nukkua.

Kehoni oli vinossa, enkä voinut suoristaa sitä vaikka yritin. Myös kasvojeni toinen puoli muuttui erilaiseksi kuin toinen. Vartija Yin Guihua ei ollut nähnyt minua vähään aikaan, ja kun hän myöhemmin näki minut, hän oli järkyttynyt ulkonäöstäni.

Kidutusta pidettiin "pelinä"

Toinen kidutusjakso alkoi saman vuoden syyskuussa; minua hakattiin päivittäin. Zhang Fang ja Xu Liyun, joiden mielet olivat hyvin kieroutuneet, keksivät "potkimispelin".

Olin heille kuin pallo, jota he potkivat puolelta toiselle. Potkiessaan minua he huusivat: "Tämä on todella hauskaa!" Vartija Li Qian, joka istui huoneessa, teeskenteli ettei huomaa mitään. Kun kysyin, miksi hän antaa heidän potkia minua, hän vastasi: "Kuka potkii sinua?" En näe kenenkään potkivan sinua." Reiteni olivat potkuista punaiset ja turvonneet.

Eräänä yönä minua hakattiin niin pahoin, että huusin. Monet heräsivät huutooni, ja sen jälkeen vartijat veivät minut vessaan, joka oli vain heidän käytössään. Vartija Li Qian sanoi: "Jos kuolet tänne, kukaan ei tule tietämään sitä." En saanut nukkua koko yönä. Jouduin olemaan siellä marraskuuhun asti

Syylliset palkittiin

Pahoinpitely oli erityisen julmaa lokakuussa. He keksivät erilaisia tapoja hakata minua. Xu Liyun sanoi sitä "treeniharjoitukseksi". Liu Xiaoyan kertoi, että Chen Suping kutsui heidät koolle ja rohkaisi heitä hakkaamaan minua. Hän oli myös luvannut lyhentää mukana olevien vankien tuomioita, jos he tekivät työnsä hyvin.

Minun ei sallittu nukkua lokakuun aikana ollenkaan. Joskus sain istua ja ummistaa silmäni muutamiksi minuuteiksi, mutta tätä tapahtui vain joskus. Muun ajan jouduin seisomaan. Pahoinpitely oli jatkuvaa ympäri vuorokauden.

Kylpyhuoneessa, jossa minua pidettiin, Liu Xiaoyan hakkasi puisella kepillä polviani ja jo vahingoittuneita reisiäni. Joskus hän pakotti minut kävelemään ympäri kylpyhuonetta ja aina kun pysähdyin, hän löi minua. Reiteni ja polveni olivat mustelmien peitossa ja tuskin pystyin kyykistymään helpottaakseni oloani.

Orjatyö

Vuoden 2002 lopulla tein kaikenlaista pakkotyötä. Enimmäkseen minut pakotettiin kietomaan kuparijohtoa Weihai'n teollisuusalueella Shandongin maakunnassa. Kuulin, että tuotetta vietiin Etelä-Koreaan.

Teimme töitä aamu puoli kuudesta ilta yhteentoista joka päivä. Joskus jouduimme työskentelemään puoli kolmeen yöllä. Ruoka-annokset lähetettiin selleihin ja ruokailuun oli varattu alun perin 10 minuuttia, mutta myöhemmin se lyhennettiin viiteen minuuttiin. Muu aika oli varattu työntekoon.

Kuparilangan pinta on erittäin kiiltävää ja sen katseleminen 17 tuntia vuorokaudessa rasitti silmiä. Eräänä päivänä eräs vanki, Wei Jinzhi, tuli yhtäkkiä sokeaksi.

Kun pääsin pois pakkotyöleiriltä, menin optikkoliikkeeseen hankkiakseni silmälasit, mutta en pystynyt näkemään kirjaimia edes lasien kanssa. Vauriot silmissäni johtuivat myös pitkään kestäneestä valvottamisesta ja siitä, että sänkyni vieressä pidettiin valo päällä läpi koko yön.

Kuparijohdon kietominen on myös erittäin rasittavaa sormille. Jouduimme käsittelemään myös paksumpaa lankaa, minkä työn yleensä miehet tekivät. Kipu sormissani valvotti minua öisin. Myöhemmin sormeni olivat jäykistyneet, enkä voinut taivuttaa niitä.

Jouduin pakkaamaan lyijykynän lyijyjä laatikoihin ilman asianmukaista suojaa. Kiinnitin myös etikettejä omenaviinietikkapulloihin. Vuonna 2003 saimme lisätyötä tekstiiliteollisuudesta. Farkuista peräisin oleva sininen pöly leijaili ilmassa, mutta meillä ei ollut hengityssuojaimia. Pölyä oli jopa maissipuurossa, jota söimme ja limassa, jota syljimme suustamme.

Suuri työpaja perustettiin vuoden 2004 jälkeen ja aloimme käyttää sähköllä toimivia ompelukoneita. Aiemmin mainitsemani farkut ja vaatteet valmistettiin Luyun vaatetehtaalla Zhoucunissa. Tehtaan johtajan nimi on Bi Luwei. Kaikki vaatteet tehtiin vientiin ja työ tehtiin orjatyövoimalla, maksamatta kenellekään palkkaa. Bi Luwei kävi usein valvomassa työtämme työpajalla.

Englanniksi:
http://en.minghui.org/html/articles/2013/4/13/138906.html

Osa 1:
http://fi.clearharmony.net/articles/201304/110521.html