Kultainen Buddha *Mestarin kommentilla

Kommentti Mestarilta:

Ehdotan, että kaikki Dafa-opetuslapset lukevat tämän artikkelin.

Li Hongzhi
1. marraskuuta 2003

______________________________________________

Muutama päivä sitten luin kanssaharjoittajan artikkelin ”Kohtele Fa-oikaisujakson kultivointia puhtaimmalla mielellä.” Se sisälsi kertomuksen, jossa käsiteltiin yksilöiden puhtautta heidän halussaan kultivoida. Tarina menee seuraavasti: Teurastaja törmäsi kahteen henkilöön, jotka kultivoivat buddhalaisuutta. Nämä kaksi ihmistä sanoivat olevansa matkalla länteen tapaamaan Buddhaa, ja yrittivät vakuuttaa teurastajan lähtemään mukaan. Teurastaja sanoi: ” Olen aivan liian likainen, enkä sen arvoinen. Mutta pyydän, ottakaa minun vilpitön sydämeni mukaanne.” (Tämä osoitti, että vaikkei tämän ihmisen ammatti ollut hyvä, oli hänellä silti vilpitön sydän kunnioittamaan ja kaipaamaan Buddhaa) Niin teurastaja otti oman sydämensä ja antoi sen näille ihmisille. (Tämä näytti, ettei teurastajalla ollut mitään epäilyjä omasta Buddhan kunnioituksestaan ja kaipaamisestaan) Nuo kaksi buddhalaisuutta kultivoivaa ihmistä suostuivat ja ottivat hänen sydämensä länteen. Kun he olivat tulleet Buddhan luo, Buddha osoitti jättiläismäistä kattilaa, joka oli täynnä kiehuvaa vettä, ja kysyi uskalsivatko he hypätä sinne. Kummatkin tunsivat epäröivänsä paljon, joten he ajattelivat: Ehkä olisi parasta heittää tuo sydän kattilaan ja katsoa mitä tapahtuu? (Tämä osoitti, että näillä kahdella kultivoijalla ei ollut täydellistä luottamusta Buddhan sanoihin, ja että he yhä arvioivat niitä ihmissydämellä) Niin he heittivät teurastajan sydämen kattilaan, ja siitä tuli kultainen Buddha. (heijastus tuon henkilön sisäisen olemuksen maailman tilasta) Nähtyään tämän nuo kaksi hyppäsivät sinne välittömästi myös. (Tämä osoitti, että näillä kahdella ihmisellä oli hyvin huono valaistumiskyky ja olivat jumiutuneet mielenlaatuun, että ”näkeminen on uskomista”. He tekivät mitä Buddha pyysi vasta kun he näkivät hyödyn, jota he tavoittelivat). Lopputulos oli, että heistä tuli kaksi paistettua taikinakokkaretta, heijastus heidän sisäisen olemuksensa maailmasta.

Toisessa artikkelissa ”Ei ihmiskäsityksiä lopussa” kanssaharjoittaja kertoi myös tarinan kahdesta ihmisestä. Eräällä ihmisellä oli suurenmoinen ulkokuori. (Hän teki kaiken hyvin ja soveliaasti ja sai kiitosta kaikilta.) Kun hän kuoli ja ihmiset aukaisivat hänet, he näkivät että sisältä hän oli likainen ja mätä, ja kaikki viittasivat tähän ihmiseen: ”loistaa upeasti ulkopuolelta, mutta mädäntyvä sotku sisältä.” (Pahat asiat hänen sisällään olivat piilossa, eikä niitä puhdistettu perustavanlaatuisella tasolla) Toisella ihmisellä oli hyvin tavallinen ulkokuori, eikä hän erottautunut millään tietyllä alueella. Hän teki itsemurhan sen jälkeen kun ei kyennyt ratkaisemaan vähäpätöistä asiaa. Hänen kuolemansa jälkeen, kun ihmiset aukaisivat hänet, he näkivät että tämä ihminen loisti kirkkaasti sisäpuolelta kultaisella valolla. Kaikki ihmiset pudistivat päätään ollen pahoillaan tämän ihmisen vuoksi, sanoen tämän ihmisen olevan ”tavanomainen ja tylsä ulkopuolelta, mutta loistokas sisältä.” He kaikki tunsivat, että oli häpeä tälle ihmiselle luopua kaikesta, minkä hän oli saavuttanut. Todellisuudessa tämä ihminen oli kultivoinut aika hyvin, mutta se oli vain, että hän ei kyennyt näkemään sitä. Koska hän teki itsemurhan vähäpätöisen asian takia, josta hän ei kyennyt selviämään, kaikki hänen aikaisemmat saavutuksensa kultivoinnissa olivat täysin turhaan.

Luettuani nämä kaksi tarinaa tunsin, että ne olivat hyviä muistutuksia itselleni ja kaikille, jotta kultivoisimme paremmin Xinxingiämme ja ymmärtäisimme Fa’ta paremmin. Ensimmäisestä tarinasta ymmärsin, että Dafa-työn tekeminen pitkien ajanjaksojen aikana, ajattelematta mitään muuta ei välttämättä tarkoita, että henkilö on jatkuvasti mielentilassa, jossa Dafa-opetuslapsen tulisi olla. Mitä tulee siihen, miten uskollisesti kävellä omaa polkuaan hyvin ja oikeamielisesti, ei ole jotain, jonka voi ymmärtää selvästi ja perinpohjin välittömästi.

Menneisyydessä, henkilökohtaisen kultivoinnin aikana oli monia hyvin tunnettuja assistenttikeskuksien johtajia, assistentteja ja veteraaniharjoittajia, myös harjoittajia jotka olivat toistuvasti mestarin ympärillä – sekä Kiinassa että ulkomailla – jotka tekivät monia asioita Dafalle ja olivat hyvin kykeneviä, mutta joillakuilla heistä oli selviä ongelmia xinxiginsä kanssa. He eivät esimerkiksi useinkaan opiskelleet Fa’ta, tai eivät opiskelleet Fa’ta kultivoijan mielentilalla (pitivät Fa’ta vain informaation lähteenä tai opiskelivat Fa’ta uteliaisuudella tai erään tyyppisenä tutkimuksena jne.) tai heillä ei ollut myötätuntoista sydäntä, heillä oli jokapäiväisen ihmisen byrokraattinen asenne tai vahva hierarkian tunto, olivat täynnä itseään, olivat kateellisia, kilpailunhaluisia, liiallisen keskittyneitä hyötyihin ja menetyksiin jne. Tietenkin he kultivoivat loppujen lopuksi, joten he eivät menneet tavallisten ihmisten asioiden perässä. Mutta harjoittajien keskuudessa ja kultivointipiireissä, mitä tuli siihen mitä he käsittivät ”hyödyiksi”, he olivat niin silmiinpistäviä tavoitellessaan niitä, eivätkä silti ajatelleet sitä yhtään. Tämän kaltaisia ongelmia esiintyy myös noissa harjoittajissa, jotka eivät ole vastuullisissa asemissa, esimerkiksi tiettyjen ”kuuluisten ihmisten” kadehtimista tai ihailemista sokeasti. Tämä puolestaan vaali heidän epäpuhtaita mielenlaatujaan, mutta koska he eivät olleet vastuullisissa asemissa, he eivät tunteneet että se oli niin tärkeää. Todellisuudessa tämä on heijastus heidän jokapäiväisen ihmisen hierarkian mielenlaadusta, sillä kultivointi Dafassa katsoo vain ihmisen sydäntä eikä pintaa, ei ole väliä oletko ”kuuluisa henkilö” vai et.

Sen jälkeen kun vaino alkoi heinäkuun 20. 1999, kaikki assistenttikeskusten johtajista ja ”kuuluisat ihmiset” kohtasivat heti suunnatonta painostusta. Eräs ryhmä heistä putosi hyvin äkkiä; jotkut menivät täysin vastakkaiselle puolelle, ja jotkut rämpivät demonisissa koettelemuksissa pitkiä ajanjaksoja. Siihen aikaan se sai aikaan paljon hämmennystä ja häirintää joillekin harjoittajista, ja se ravisutti minuakin myös paljon. Ajattelin: ”Todennäköisimmin se on koska heillä oli liikaa työtä tehtävänä päivästä päivään, eivätkä he keskittyneet ottamaan aikaa opiskella Fa’ta hyvin, joten perusta heidän xinxingilleen ja kultivoinnilleen ei ollut hyvin muodostettu. Kaikkien meistä tulisi oppia tästä läksystä ja opiskella Fa’ta enemmän.”

Silloin Fa’n opiskelun painopiste oli lähinnä määrän ylläpitämisessä, ennemmin kuin tietoisesti keskittyä yhdistämään läheisesti Fa’n opiskelu ja xinxingin kultivointi. Niin monia ongelmia ei voitu ratkaista, Fa-periaatteiden ymmärrys ei noussut tasaisesti, ja joskus oli suuri määrä häirintää Fa’n opiskelussa. Myöhemmin, kun Opettaja luennoi enemmän ja enemmän Fa-oikaisusta, sain asteittain syvemmän ymmärryksen tästä aiheesta. Ensinnäkin, nuo ihmiset mahdollisesti tietämättään sekoittivat innostuksen jokapäiväisen ihmisen työhön, kyvyt, uhrauksen mielialan, ja tavan tehdä jokapäiväisen ihmisen työtä heidän omiin rooleihinsa Falun Dafan kultivoinnissa. He eivät ajatelleet että heillä yhä oli perustavanlaatuisia kiintymyksiä, eivätkä kultivoineet itseään vakavasti kohdatessaan konflikteja, joita heidän omat xinxing-ongelmansa saivat aikaan. Päinvastoin, he piintyneesti tunsivat olevansa ”erikoisia” tai ”etuoikeutettuja”, sen sijaan, että olisivat ymmärtäneet, että he taistelivat jonkin vuoksi tai tavoittelivat jotain. Toiseksi, jotkut noista ihmisistä olivat vanhojen voimien järjestämiä, vahvoja jokapäiväisten ihmisten mielenlaatuja omaavien harjoittajien testaamiseksi ja pois kitkemiseksi. Jotkut asetettiin panemaan liikkeelle negatiivinen vaikutus kriittisinä aikoina, eivätkä he tehneet tuollaista työtä sen vuoksi että heidän xinxinginstä oli parempi kuin kaikkien muiden. Mutta mestari haluaa pelastaa kaikki olennot, joten Hän tulisi toimimaan samaan suuntaan kuin monet asiat ja kääntämään asiat ympäri – muuttaen asioiden pohjimmaisen luonteen noiden järjestelyiden aikana ja tuhoten vanhojen voimien järjestelyn. Kolmanneksi, kun he tekivät jotain asioita kultivointipiirissä, heitä häiritsi kiintymys maineeseen ja voittoon. He eivät kyenneet käyttäytymään hyvin vahvan päätajunnan kanssa. Sen sijaan tämä johti maineen ja voiton kiintymysten, kilpailunhalun ja kateuden ilmaantumiseen ja laajenemiseen, johtaen uusiin ongelmiin työn itsensä kanssa, samoin kuin [ongelmiin] kultivoinnissa.

Joten neljän vuoden Fa-oikaisun kultivoinnin aikana Manner-Kiinan kanssaharjoittajat ovat toteuttaneet Dafan vahvistamisen ja tuntevien olentojen pelastamisen asiaa tavalla: ”suurella tiellä ei ole muotoa”. Jokainen ihminen on vastuussa omasta kultivoinnistaan ja Dafa-työstään, tekemällä keskuudessaan yhteistyötä omin neuvoin, ja voidaan sanoa, että todellisuudessa jokaisesta henkilöstä on tullut vastuullinen henkilö Fa-oikaisukultivoinnin aikana. Vaikka ulkomailla onkin Falun Dafa -yhdistyksiä ja assistenttikeskuksia, ja siellä on paljon projektitiimejä ja paljon uusia vastuullisia ihmisiä on ilmaantunut, nämä asiat, jotka ottavat konkreettisen muodon, ovat vain sopeutumista tavallisen yhteiskunnan kaavoihin. Mitä tulee aitoon Fa-oikaisun kultivointiin, se on myös että jokainen Dafa-opetuslapsi on vastuussa itselleen ja Mestarille, Fa’lle ja tunteville olennoille. Luulen, että tässä prosessissa kaikkien meidän uusista ja vanhoista ”vastuussa olevista ihmisistä” pitäisi perin pohjin oppia läksyistä, joista puhuimme ylempänä, niin että heitä ei kosketa kiintymys maineeseen tai voittoon tai jokapäiväisen ihmisen käsitteet ”kuuluisista ihmisistä” tai tuo hierarkioista, ja että he eivät tule [sellaiseen] johtopäätökseen, että he varmasti kultivoivat, koska he ovat niin kiireisiä työssään. Vasta kun me voimme todella joka hetki ja joka paikassa laittaa Fa’n sydämiimme jonka mukaan jatkuvasti arvioida itseämme, laittamalla sydämemme ajattelemaan sitä miten olla vastuullinen Fa’lle, tunteville olennoille ja omalle kultivoinnillemme, voi jokainen meidän ”vastuullisista ihmisistämme” ottaa jokaisen askeleen hyvin ja oikeamielisesti.

Jälkimmäinen tarina muistutti minua jostain muusta. Kun tavallinen ihminen tekee itsemurhan, se tuottaa suuren määrän karmaa ja luo monimutkaiset seuraukset. Kuitenkin kun kultivoija tekee itsemurhan, hän on tehnyt Buddhan tappamisen synnin, ja seuraukset ovat vielä monimutkaisemmat ja ankarammat. Buddha Milarepan kultivointitarinan aikana on välikohtaus. Kun Milarepa oli kestänyt erilaisia suunnattomia fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä oikeudenmukaisen Fa’n etsinnän aikana, hän tunsi että ehkä hänen karmansa oli liian suuri ja hän ei kykenisi saavuttamaan oikeudenmukaista Fa’ta elämänsä aikana. Joten äärimmäisessä ahdistuksessa hän mietiskeli itsemurhaa. Niinpä hän sanoi: ”Koska Marpa ja Marpan vaimo ovat molemmat vaikeuksissa minun syntieni tähden, ja kun en tämän nykyisen ruumiini kanssa tule onnistumaan kultivoinnissa, vaan vain kartutan enemmän syntejä, aion tappaa itseni.” Täten hän veti puukkonsa esiin tehdäkseen itsemurhan. Tuolloin lama nimeltä Ngokpa tarttui häneen ja sanoi hänelle kyyneleet poskiaan pitkin vierien: ”Älä tee sitä! Meidän jokaisen kyvyt ja ymmärrys ovat luontaisesti jumalalliset, tämä olisi Buddhan tappamisen synti. Ei ole suurempaa syntiä maailmassa kuin itsemurha. Jopa Sutrien yleistajuisessa perimätiedossa ei ole suurempaa syntiä kuin ottaa oma henkensä. Koska tiedät tämän, luovu ajatuksesta tappaa itsesi.” Ja tämä käsitteli vain kultivoijan omaa tilannetta henkilökohtaisen kultivoinnin vaiheen aikana. Puhuen toisesta kulmasta: Fa-oikaisun kultivointi edellyttää meiltä muiden huomioon ottamista ensimmäiseksi joka tilanteessa ja oikeamielisen valaistumisen kultivoimista olemalla täysin epäitsekäs ja asettamalla aina muut ennen omaa itseämme. Lisäksi Fa-oikaisuopetuslapsilla on erityiset historialliset tehtävät, joten kun kestämme kärsimystä koettelemusten keskellä, olemmeko vai emmekö ole ajatelleet mestarin kärsimistä, vaivoja joita mestari on ottanut kannettavakseen, ja tuntevien olentojen odottamista ja kaipaamista?

Aivan kuten tuo kanssaharjoittaja kirjoitti: ”Vainottuna ollessaan monet opetuslapset ovat joutuneet menemään paikasta toiseen ja ovat menettäneet työnsä. Tavallisen ihmisen näkökulmasta näillä ihmisillä ei ole mitään mitä tulee heidän ammattiuraansa, eikä heillä ole mitään merkittävää. Mutta kultivoijien ja Jumalten näkökulmasta nämä ihmiset tekevät pyhimpiä, suurenmoisimpia Dafan vahvistamisen ja tuntevien olentojen pelastamisen asioita. Kosmoksen Fa-oikaisun viimeisellä historiallisella ajanjaksolla emme ehdottomasti voi vaalia yhtään tavallisen ihmisen kiintymystä, meillä ei myöskään ole varaa olla olematta ahkeria kultivoinnissamme sen vuoksi ettemme näe oman kultivointimme hedelmiä – tai vielä pahempaa: luopua kultivoinnista ja saada kaikki tuhotuksi lopuksi hetkessä.”

Opiskelemalla Fa'ta ymmärsin, että on toinen merkityksen taso, joka on, että todellisuudessa Fa-oikaisun kultivointi ei koske sitä mistä olemme luopuneet Dafan vuoksi, mitä olemme valmiita tekemään Dafalle tai miten paljon olemme tehneet – se koskee sitä voimmeko vai emmekö voi todella tunnistaa Fa-oikaisun suunnattomia sisäisiä merkityksiä, ja osaammeko vai emmekö osaa pitää suuressa arvossa ja ottaa nöyrästi vastaan tulevaisuuden, jonka Mestari on meille järjestänyt. Ilman Mestaria ei ole todellista Fa-oikaisua. Ilman Mestarin Fa-oikaisua millään vanhan kosmoksen tuntevalla olennolla ei olisi tulevaisuutta, ja Fa-oikaisu on rajattoman armollinen ja samaan aikaan verrattoman pyhä ja juhlallinen. Mikään olento tai inhimillinen kiintymys ei voi käyttää hyväksi Fa-oikaisua.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2003/11/2/41918.html