Jiangin Zeminin hallinnon pahoja tekoja: Koettelemukset joista kärsin vainottuna (osa kolme)

Tammikuun 25, 2001 minut vietiin Tuanhen pakkotyöleirille, joka sijaitsee Daxingin piirissä, Pekingin kaupungissa. Siitä asti olen ollut orjatyössä.

Heti kun menin portista sisään, ryhmä aseistettuja poliiseja piiritti minut, ja käski minut kyykistymään kädet niskan takana. He pakottivat minut kyykistymään ja nousemaan ylös useita kertoja rangaistukseksi.

Sen jälkeen poliisi pakotti minut riisumaan vaatteeni tutkiakseen olinko piilottanut mitään Falun Gong-materiaaleja. Reaktioni ei ollut tarpeeksi nopea, joten poliisi antoi minulle sähköpampulla sähköiskun päähän.

Poliisi yritti pakottaa vankilassa olevat harjoittajat kirjoittamaan “takuulausunnon”* harjoituksesta luopumiseksi tai sen levittämisen lopetttamiseksi. Niille jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta sitä, annettiin sähköshokkeja. Jotkut ripustettiin ylösalaisin sängyn päädystä muutamaksi päiväksi jos he kieltäytyivät edelleen yhteistyöstä. Poliisiryhmän johtajan Shen Xiaoshengin käskyn alaisena vankilan narkomaanit ja prostituoidut veivät harjoittajia yksittäin pieneen huoneeseen jotta rikolliset saattoivat potkia ja hakata heitä samalla kun he pitivät kiinni harjoittajien käsistä ja painoivat heidät maahan. Shen huusi: ”Hakatkaa häntä minun puolestani, ja pieksäkää hänet kuoliaaksi! Haluan nähdä kuinka kovat hänen luunsa ovat! Näemme kirjoittaako hän vai ei! Murran hänen sormensa!” Sitten vangit tarttuivat harjoittajien käsiin tehdäkseen sormenjäljet poliisien valmiiksi täyttämän ”takuulausuntoon”, joka sisälsi vakuutuksia esim. harjoittamisen lopettamisesta ja siitä, että harjoittaja ei levittäisi harjoitusta työleirillä.

Kun minut lähetettiin työleirille, oli talvi. Talven kylmä tuuli ujelsi paksun lumihangen päällä. Monilla meistä oli vai kerros syysvaatteita päällämme. Kätemme ja jalkamme olivat paleltumista johtuvien veritahrojen peitossa. Poliisi pakotti meidät tekemään ulkona muodostelmaharjoituksia, ja meidät pakotettiin syömään ulkona kylmää ruokaa. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun olimme saaneet ruoan, riisiä sisältävä keitto jäätyi. Paksuihin puuvillavaatteisiin pukeutuneet poliisit eivät kiinnittäneet tähän huomiota. Kävellessämme meiltä oli kielletty suoraan eteenpäin katsominen. Vangit pakotettiin kävelemään omituisessa kuviossa lyhyin askelin, päät roikkuen alhaalla ja molemmat kädet vatsan päällä. Aina kun poliisit kysyivät kysymyksiä, vankien oli pakko laittaa kätensä päänsä päälle tai kyykistyä alas pää jalkojensa välissä. Katsekontakti täysin kiellettynä, vankien piti vastata johtajalle kovalla äänellä. Sen jälkeen poliisi kirosi ja hakkasi heitä, tai antoi sähköiskun sähköpampulla. Pahoinpitelyn jälkeen vangit pakotettiin sanomaan kovaan ääneen ”kiitos johtaja”, tai muuten heitä kidutettiin uudestaan. Jokaiselle harjoittajalle annettiin päivittäin vain viisi minuuttia aikaa käydä wc:ssä, ja poliisi kirosi ja hakkasi meitä jos ylitimme ajan. Rajallisen wc:iden määrän vuoksi puolet meistä ei voinut ulostaa kokonaiseen viikkoon. Sen seurauksena monet meistä saivat fyysisiä ongelmia, vanhoja miehiä mukaan lukien.

Kaikkien vankien piti nousta ylös aikaisin ja työskennellä yli keskiyön. He pakkasivat ”hygieenisiä syömäpuikkoja” ravintoloita varten. Syömäpuikkojen päät käärittiin ohueen paperikerrokseen, ja näiden kertakäyttöisten syömäpuikkojen katsottiin ”läpäisevän puhtausvaatimukset”. Puikkojen lopullinen hinta tuli olemaan kuusi yuania laatikolta. Jokaiselle vangille määrättiin kiintiö pakata kolme laatikkoa puikkoja päivittäin. Koska jokaisessa tiimissä oli 160 vankia, voitte vain kuvitella kuinka paljon rahaa poliisit ovat tehneet tämän orjatyön avulla.

Vangit pakkasivat syömäpuikot pienessä asuntolassaan, joka majoitti monia ihmisiä. Syömäpuikkoja oli joka puolella maassa, ja jotkut olivat pudonneet virtsasankoon. Poliisi ei sallinut syömäpuikkojen hukkaamista, joten ne poimittiin ylös ja pakkaamista jatkettiin.

Pakatessaan syömäpuikkoja vangit eivät pesseet käsiään. Monet työleirin vangeista olivat huumeriippuvaisia ja prostituoituja. Poliisit käyttivät heitä rahantekoon niin kauan kun he vain olivat elossa. Jotkut vangit kärsivät syyhytaudista koko kehollaan, ja he pakkasivat syömäpuikkoja käsillään joissa oli avohaavoja.

Poliisi ja vangit pieksivät jokaisen vangin joka viivytti työtä tai epäonnistui kiintiön täyttämisessä, ja hänen täytyi seistä pihalla saamatta nukkua. Vankileiri kuhisi kärpäsiä, ja vangit eivät saaneet käydä suihkussa pitkään aikaan. Monet vangit eivät olleet nähneet ulkoilmaa oltuaan vankilassa jo useita kuukausia, poliisien partioidessa ympärillä.

Poliisit saattoivat pahoinpidellä vankeja sanallisesti ja fyysisesti miten halusivat. Tämän lisäksi monet vangit eivät olleet tarpeeksi rohkeita puhumaan poliiseille järkeä. Kuka tahansa joka aukaisi suunsa protestoidakseen, heitettiin eristysselliin ja sai sähköshokkeja poliisin sanomatta sanaakaan.

Kiinan propagandakoneisto aivopesi ihmisiä propagandalla melko pitkään. Kansan ei koskaan sallittu kyseenalaistaa hallitusta, viranomaisia tai poliisia. Vuosien kuluessa tämä mentaliteetti kasvoi, ja poliisi kehitti näkemyksen voivansa tehdä mitä vain. Jiangilta ja hänen seuraajiltaan tulleiden suorien käskyjen alaisena poliisi tuli villimmäksi kuin koskaan harjoittajien kiduttamisessa ja vainoamisessa.

Jos perheenjäsenemme ovat todistaneet tämän kaiken, kuinka he silloin reagoivat Jiangin hallinnon propagandaan ”Käsitelkää kaikkia vankeja kuten opettaja oppilasta, vanhempi lasta, lääkäri potilasta.” Miltä heistä tuntuu?

Siihen aikaan työyksikkö oli jaettu kahteen pihaan verkkoaidalla. Etupiha oli määrätty naisharjoittajille, ja toinen miesharjoittajille. Saapuvat vangit pakotettiin seisomaan ja riisumaan pihalla. Poliisi näki naiset selvästi verkkoaidan läpi. He kärsivät henkisestä ahdistuksesta ja nöyryytyksestä pakkotyön lisäksi. Heille jotka yrittivät puolustaa ihmisoikeuksiaan, annettiin sähköshokkeja. Poliisi antoi naisharjoittajille tarkoituksellisesti sähköshokkeja suuhun, korville, kainaloihin, rintoihin ja sukuelimiin. He jopa yllyttivät narkomaaneja ja prostituoituja pahoinpitelemään naisharjoittajia seksuaalisesti. Kidutuksen jälkeen jotkut harjoittajat olivat mustelmien peitossa, ja heidän hengityksensä tuli heikoksi. Poliisi huusi raivoissaan ”Älkää luulko että pääsette ehdonalaiselle sen vuoksi että olette loukkaantuneet. Meillä on kuolinkiintiö!”

*”Takuulausunto” – Lausunto jossa henkilö julistaa että hän katuu Falun Gongin harjoittamistaan, ja takaa että hän ei harjoita enää Falun Gongia, eikä enää koskaan ole tekemisissä yhdenkään Falun Dafan harjoittajan kanssa.

Lokakuun 29. 2003

Osa 1: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2004/2/23/45389.html
Osa 2: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2004/2/24/45429.html

Kiinaksi: http://www.minghui.org/mh/articles/2004/2/8/66823.html
Englanniksi: http://www.clearwisdom.net/emh/articles/2004/2/26/45356.html