Asun lähellä Kiinan suurlähetystöä. Joka kerta kun menin ulos lapseni kanssa ja menin lähetystön ohi, näin aina joitakin Falun Gongin harjoittajia, jotka hiljaisesti harjoittivat tai jakoivat materiaalia kadun toisella puolella. He ovat tehneet tätä yli kaksi vuotta, riippumatta ilmasta. Elin kiireistä elämää ulkomailla ja voin tuskin pitää taukoja, kuinka voisin olla meditaation mielialassa?
Alussa Falun Gongin harjoittajat olivat minusta typeriä. Myöhemmin tunsin enemmän ja enemmän myötätuntoa heitä kohtaan. Ihailin jopa heidän rohkeuttaan ja kestävyyttään. Milloin tahansa ihmisiä läpi Kiinan historian kohdeltiin väärin, he joko antoivat periksi ja olivat hiljaa tai sitten he aloittivat kapinan. Falun Gongin harjoittajat eivät kuitenkaan anna periksi eivätkä tee kapinaa. He vain istuvat meditaatiossa joka päivä Kiinan suurlähetystön edessä. He uhraavat omat rahansa hankkiakseen materiaalia ja he ovat jopa matkustaneet Taivaallisen Rauhan Aukiolle näyttääkseen banderolleja ja julistaakseen oikeamielisiä sanojaan. En ymmärtänyt oikein minkälainen voima tuki heitä.
Tänään oli monta Falun Gongin harjoittajaa kadun toisella puolella. Voin nähdä etäältä suuren
banderollin. En voinut vastustaa että menin lähemmäksi ja luin mitä siinä oli. Banderollissa luki, "20 Falun Gongin harjoittajaa on kidutettu kuoliaaksi viimeisten 22 päivän aikana." Mitä? Yksi tapettu päivää kohti? En voinut uskoa silmiäni. Siitä huolimatta että Kiina on kehityksen alainen maa eikä ole vielä kehittänyt kokonaan demokraattista järjestelmää, kuinka viranomaiset voivat mielivaltaisesti ottaa hengen ihmisiltä? Ollaan jo kaikesta huolimatta 2000-luvulla ja lainsäädäntö on sekä valtiolle että vankiloille. Kuolemantuomiokin pitää tuomita laillisesti ja kuinka voidaan mielivaltaisesti tappaa. Mihin rikokseen on Falun Gong syyllistynyt? Kaikki mitä he haluavat on laillisesti tehdä harjoituksia, eikö se ole niin?
Kiinan perustuslaki sanoo selvästi että ihmisillä on uskonvapaus, vai mitä? Miksi pitäisi kaikkien uskoa kommunismiin? XX-puolue on tehnyt tilanteen maassa kaoottiseksi ja he eivät tutki korruptiota vaan vangitsevat viattomia kansalaisia. Eivätkö kaikki ole tulleet hulluiksi? Tunsin olevani onnellinen kun olin paennut tuosta helvettiä muistuttavasta paikasta.
Aivan kuin aikaisemmin en yhdistänyt Falun Gongia itseeni, lukuun ottamatta valituksiani XX-puoluetta vastaan. Minun piti mennä ulos kävelemään poikani kanssa mutta 7-vuotias poikani ei lähtenyt liikkeelle kuolleista otettujen valokuvien edestä. Hän kysyi minulta mitä oli tapahtunut näille ihmisille. Kerroin hänelle, että he jakoivat materiaalia totuudesta Falun Gongista ja poliisi vangitsi heidät ja heidät kidutettiin myöhemmin kuoliaaksi vankileirillä. "Äiti, kuinka voi tappaa ihmisiä sen vuoksi että he kertovat totuuden? Suuri susi syö vain niitä lapsia jotka valehtelevat. Äiti, onko se kuollut ihminen (kuvassa) isoäitini?"
Poikani sanat saivat minut todella puistattamaan. Äitini ei harjoita Falun Gongia ja tiesin että se henkilö ei ollut hän. Mutta nainen kuvassa, joka näytti niin ystävälliseltä, muistutti todella omaa äitiäni ja tunsin itseni surulliseksi sydämessäni. Poikani jatkoi kysymistä, "Äiti, tuolla on lapsikin! Onko hän myös kuollut? Hän näyttää jopa olevan nuorempi kuin minä!"
Katsoin mihin hän viittasi ja näin nuoren äidin joka hymyillen piti lasta sylissään. Teksti kuvan alla luki, "Wang Lixuan, nainen, 27 vuotta. Hänen poikansa Meng Hao, 8 kuukautta. Molemmat vangittiin sen jälkeen kun he kahdeksatta kertaa vetosivat Pekingissä. 7. marraskuuta 2000 äiti ja poika kidutettiin kuoliaaksi Tuanhen työleirillä Pekingissä. Oikeuslääkärin tutkimuksen mukaan Wang Liuxin niska ja rystyset olivat murrettu. Hänen kallonsa oli painunut kuopalle. Yksi neula oli työnnetty ruumiiseen. Hänen pojallaan oli kaksi voimakasta mustelmaa ranteissa. Kaksi sinistä ja punaista pistettä oli hänen päässään ja hänellä oli verta nenässä. Mustelmien oletettiin aiheutuneen siitä kun gangsterit laittoivat käsiraudat pikku Mingin ranteisiin ja ripustivat hänet ylös ja alas." Sydämeni vapisi. Tajuamatta otin poikani kädestä kiinni, aivankuin olisin pelännyt, että joku veisi hänet minulta. Poikani ei lopettanut kyselemistä, "Äiti, eikö sinusta se kuollut henkilö näytä samanlaiselta kuin setäni?"
Kun katsoin poikani kristallinkirkkaisiin silmiin, tunsin kuin olisin saanut sähköiskun. Jumala, Kiinassa ei ole mitään oikeudentuntoa! Tänään ne ovat Falun Gongin harjoittajat, jotka kärsivät vainosta. Ajatelkaa jos sama asia tapahtuisi huomenna perheelleni ja ystävilleni. Syvällä sydämessäni kannoin vihaa vanhempiani ja heidän vertaisiaan kohtaan, jotka valehtelivat kulttuurivallankumouksen aikana suojatakseen turvallisuutensa. Heidän (vanhempieni sukupolven) mielestä he olivat suojanneet itseään siihen aikaan. Mutta tekemällä niin, he aiheuttivat katastrofeja jälkeläisilleen. En halua ehdottomasti, että poikani ja veljenpoikani tulevaisuudessa haukkuvat minua. Eikö vaikenemiseni (kiinalaisten viranomaisten pahoista teoista) tänään kannusta pahuuden leviämistä?
Sitä, mikä tapahtuu tänään Kiinassa, ei voi järkevä hallitus tehdä, vaan se on täydellisesti teko mikä vaatii henkilökohtaista vihaa. Kaikki kertomukset, kuten itsepoltto Taivaallisen Rauhan Aukiolla ovat vääriä ja keksittyjä laittaakseen Falun Gongin harjoittajat pinteeseen. Joka päivä hallitus ottaa yhden ihmisen hengiltä. On niin vaikeaa kasvattaa lapsi aikuiseksi. Kuinka voi mielivaltaisesti tappaa!. Ja puhumme 345:stä elämästä!
Vaino on koko ajan lisääntynyt ja on tullut verisemmäksi ja verisemmäksi. Voin siis nähdä sen todellisen luonteen. Tarkoitus on painostaa Kiinaa menemään taaksepäin mitä tulee demokratiaan, ihmisluonteeseen ja moraalisiin arvoihin. Minkä rikoksen voi löytää Totuudessa, Laupeudessa, Kärsivällisyydessä? Tosiasia on, että se mikä on syy, on vaino, joka kohdistetaan ihmisten omatuntoa ja moraalia vastaan. En voi sivuuttaa murhenäytelmiä joita tapahtuu kotimaassani ja haluan huutaa, "Lastemme vuoksi, astukaa esiin ja suojatkaa ihmisen luonnetta ja suojatkaa oikeutta ja oikeamielisyyttä!"
Menin päättäväisesti Falun Gongin harjoittajien luo ja kirjoitin vetoomuksen alle kiinalaisella nimelläni. Kirjoitan myös perheelleni Kiinassa ja kerron heille että meidän ei enää pitäisi olla hiljaa. Säilyttäkäämme omatuntomme ja pelastakaamme lapsemme!
Käännetty englannista. Alkuperäinen käännös:
http://www.yuanmingeurope.net/articles/4468.html
Julkaistu: Perjantaina 22 helmikuuta, 2002
* * *
Voit vapaasti tulostaa ja jakaa kaikkia Clearharmonyn artikkeleita, mutta pyydämme mainitsemaan lähteen.