Salaliitto Falun Gongin sabotoimiseksi

Voimistuva tuuli ennusti nousevan myrskyn

Huhtikuun 25. päivänä 1999 sattuneesta ”Zhongnanhai-välikohtauksesta” on nyt kulunut vuosi, ja yli vuosi on myös kulunut Falun Gongin jatkuvasta vainoamisesta, jonka takana on pieni ryhmä Kiinan korkeissa asemissa olevia henkilöitä. Näitä henkilöitä ihmetyttää tällä hetkellä monet valtiot ja ihmiset, jotka ovat saaneet tietää vainon takana olevasta totuudesta. Heitä ihmetyttää avoin Falun Gongin tukeminen, Zhen – Shan – Renin (Totuus – Laupeus – Kärsivällisyys -periaatteiden) kunnioittaminen sekä julman vainon paljastaminen ja tuomitseminen. Kiinassa on kuitenkin yhä väärinkäsityksiä, jotka liittyvät huhtikuun 25. päivän tapahtumiin. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että ihmiset on ”hukutettu” hallituksen kontrolloimien tiedotusvälineiden valheellisiin uutisiin.

Tätä tilannetta ajatellen tunnen kokeneena Falun Gongin harjoittajana tarvetta paljastaa muutamia salaliittoja, joita Politbyroon jäsen Luo Gan ja hänen kanssarikollisensa ovat suorittaneet ennen 25. huhtikuuta 1999. Samalla selitän väistämättömät välikohtaukset, jotka liittyvät huhtikuun 25. päivän tapahtumiin, sekä kuinka Luo Gan ja hänen joukkionsa ovat todellisia rikollisia, jotka kieroilivat Falun Gongia vastaan ennen ”huhtikuun 25. päivän” eli Zhongnanhain välikohtausta. He keksivät Falun Gongista väärennettyjä syytöksiä juuri tähän tapaukseen perustuen.

I. 1996 – Ensimmäinen vuosipuolisko

Qigongiin ja ihmiskehon tieteeseen keskittynyt keskuskomitean yhdeksänhenkinen johtokunta päätti asettaa valtion kulttuuri- ja urheilukomission vastaamaan qigong-toiminnoista. Tieteen-, tekniikan- ja teollisuuden sekä kansallisen puolustuksen komissio antoi muodollisen päätöksen siitä, että ’Kiinan Qigong Yhdistys’ ei enää kuulu siihen.

Mestari Li Hongzhi päätti ensimmäisenä eroamisestaan Kiinan Qigong -yhdistyksestä, jonka selvänä tarkoituksena oli tehdä rahaa. Tämä eroaminen oli yhdenmukainen keskuskomitean aikomusten kanssa, ja se auttoi myös Falun Gongia säilyttämään moitteettoman, muuttumattoman ja sopusointuisen kehittymisen tuona aikana. Hän ilmoitti myös, ettei ole enää ”yhdistyksen Qigong-mestari.” Tämä teko järkytti muutamaa ”qigong-roistoa”, jotka alkoivat aiheuttaa ongelmia. He käyttivät hyväksi muutamaa Falun Gongin harjoituksesta pois käännytettyä henkilöä, jotka olivat yrittäneet hankkia rahaa Falun Gongin avulla. Nämä henkilöt loivat todistusaineistoa, levittivät huhuja ja käyttivät muita halveksuttavia keinoja hyökätäkseen Li Hongzhi’ta ja Falun Gongia vastaan. Materiaalit levitettiin asiakirjoina Kiinan Qigong -yhdistyksen kautta koko maahan. Ne toimitettiin myös ministeriöön, joka oli osa ”Qigongiin ja ihmiskehon tieteeseen” erikoistunutta keskuskomitean yhdeksänjäsenistä johtokuntaa. (Dokumentit toimitettiin myös valtion Kulttuuri- ja urheilukomissiolle, Siviiliasioiden ministeriöön sekä Yleisen turvallisuuden ja kansallisen puolustuksen ministeriöön).

Valtion Kulttuuri- ja urheilukomission päällikkö Wu Shaozu sekä muut johtajat huomauttivat heti syvällisempään qigong-tuntemukseensa perustuen, että Kiinan Qigong –yhdistys oli kansalaisjärjestöllinen ja epävirallinen yksikkö. Yhdistyksen ei ollut sallittua organisoitua hierarkkisesti, eikä sillä ollut lupaa levittää asiakirjojaan julkisesti. Tämän yhdistyksen toiminnat olivat itse asiassa jo olleet ristiriidassa valtion hallinnollisten yksikköjen kanssa. Siviiliasioiden ministeriö totesi nopeasti Kiinan Qigong-yhdistyksen rekisteröitymisen mitättömäksi perustuen siihen, ettei se ollut virallisesti liittynyt yksikkö. Annettiin myös määräys, että yhdistyksen on löydettävä organisaatio tai yksikkö, joka olisi halukas ottamaan siitä vastuun, ennen kuin se hakisi uudelleen hyväksyntää siviiliasioiden ministeriöltä tulla lailliseksi yhdistykseksi.

Kaikesta tästä huolimatta Luo Gan, joka on vastuussa Politiikan ja Lain komissiosta, sekä Ding Guangen Keskuskomitean propagandaosastolta, käynnistivät ja lietsoivat seuraavia tapauksia Falun Gongia vastaan saavuttaakseen omia poliittisia tavoitteitaan:

(1) ”Guangming Daily -välikohtaus”. Eräässä lehden artikkelissa “Varoitussireeniä täytyy soittaa jatkuvasti pseudotiedettä vastaan” Kiinan suosituimpiin kirjoihin kuuluvaa ”Zhuan Falunia” siteerattiin ensimmäistä kertaa mielivaltaisesti ja kritisoitiin.

(2) Keskuskomitean propagandaosaston painostamana painatus- ja julkaisuhallinto levitti dokumenttia, jossa painostettiin kaikkia kustantamoja koko maassa kieltämään Zhuan Falunin, Falun Gongin sekä muiden Falun Gong -kirjojen julkaisu siitä syystä, että ne ”levittivät harhaoppia”.

(3) Tämän jälkeen Luo Ganin sekä hänen joukkonsa aloitteesta valtion turvallisuusvirastot aloittivat ensimmäisen salaisen Falun Gong -tutkimuksensa koko maassa. He keskittyivät etsimään virheitä ja keräämään todisteita Falun Gongin kiellolle.

Yllämainittujen tapahtumien jälkeen kymmeniä tuhansia Falun Gongin harjoittajia lähetti kirjeitä asiaan kuuluviin ministeriöihin. He kertoivat kirjeissään rauhallisella ja ystävällisellä tavalla suuresta hyödystä, jonka he olivat saaneet Falun Gongista. He osoittivat, että Dafa on suuren hyveellisyyden Fa (lait ja periaatteet), ja se on ollut hyödyksi koko maalle ja sen ihmisille. Tämän kautta monet ministeriön jäsenet saivat mahdollisuuden ymmärtää ensimmäistä kertaa Dafaa.

Valtion turvallisuusvirastot eivät ainoastaan epäonnistuneet ”laittomien” todisteiden keräämisessä avoimien ja salaisten tutkimuksiensa avulla, vaan huomattavan monet valtion turvallisuuspalvelun agentit, jotka olivat tutkineet Falun Gongia, alkoivat nyt itsekin harjoittaa.

II. Vuosi 1997

(1) Kiinan Buddhalainen yhdistys, jota hallitsee uskonnollisten asioiden virasto, käynnisti hyökkäyksen. Se julkaisi ”Dharman Ääni” nimisessä aikakauslehdessään artikkeleita, jotka hyökkäsivät Falun Gongia ja sen Opettajaa, Li Hongzhitä vastaan. Tästä alkaen koko maan eri uskonnollisten asioiden virastot käynnistivät suunnitellun hyökkäyksen Falun Gongia vastaan. Jotkut maakunnat ja kaupungit määräsivät munkkeja temppeleissä laittamaan esille lehdessä julkaistuja hyökkääviä artikkeleita.

(2) Luo Ganin vävy alkoi kesäkuussa hyökkäyksensä “Kuukauden tieteelliset ja tekniset tapahtumat” –lehdessä Guangdongin maakunnassa.

(3) Vuoden 1997 syksyllä (lokakuun tienoilla) eräs parantumattomasti sairas journalisti harjoitti Falun Gongia, eikä parantunut sairaudestaan ja lopulta kuoli. Paikalliset lehdet julkaisivat tämän jälkeen artikkelin ”Falun Gong – vahingollinen kansallinen kultti”. Artikkeli kävi aggressiivisesti Falun Dafaa vastaan. Kyseisten ministeriöiden yllytyksestä kaikki maan lehdet kiiruhtivat julkaisemaan artikkelia. Ne keksivät lisää valheita, värittivät tarinaa ja lisäsivät keksittyjä asioita artikkeleihin. Jotkut jopa polttivat kirjeitä, joita oli tullut useilta Falun Gongin harjoittajilta, ja jatkoivat hyökkäystään. He eivät lopettaneet ennen kuin useat harjoittajat saapuivat päättäväisesti uutistoimistoihin ilmaistakseen huolensa. Samaan aikaan monet harjoittajat kirjoittivat kirjeitä keskuskomitean johtajille.

On tärkeää mainita, että ihmiset jotka olivat vastuussa useiden lehtien toimituksista, saivat tietää totuuden kuuntelemalla Dafa-harjoittajien lausuntoja. He tekivät objektiivisia ja asianmukaisia korjauksia, ja jotkut julkaisivat myös anteeksipyyntöjä lehdissään.

Vuoden 1997 lopulla Mestari Li Hongzhi esitti, että Falun Dafan Tutkimusseura lähettäisi useita ilmoituksia assistenttikeskuksille eri puolilla maata koskien Dafan nopeaa kehitystä Kiinassa. Tämä tehtiin myös vastuusta yhteiskuntaa kohtaan, ja tarkoitus oli helpottaa valtion turvallisuusosastojen huolia asiaan liittyen. Ilmoituksien kaksi pääkohtaa olivat:

(1) Assistenttikeskukset muodostuvat alueen vapaaehtoisista harjoittajista keskuspaikkanaan puistot/tai harjoituspaikat. Hierarkkisia assistenttikeskuksia ei perusteta koskaan, kuten esimerkiksi yleisiä assistenttikeskuksia tai assistenttikeskuksen alaosastoja.

(2) Kaikki, mitä tehdään Dafaan liittyen, on oltava oikeamielistä. Assistenttikeskus ei voi koskaan julkaista omaa materiaaliaan, kerätä tai pitää hallussaan senttiäkään rahaa. Dafa-kirjojen julkaisu on tapahduttava määrättyjen jakelukanavien kautta yhteiskunnassa, ja kyseisten kanavien henkilökunta ja yritykset hoitavat jakelun. Vaikka kirjoja ei olisi saatavilla, ehdotamme että kokeneet harjoittajat kopioivat kirjat vasta-alkajille, ennemmin kuin tehtäisiin poikkeuksia sääntöihin.

Mestari Li on asettanut tiukat vaatimukset harjoittajille yllä mainituissa asioissa. Assistenttikeskukset eri puolilla maata ovat aina kestäneet nöyryytykset ilman kaunaa ollessaan painostettuina yhteiskunnan eri puolilta, ja sillä tavoin ratkaisseet monia väärinkäsityksiä. Riippumatta vaivannäöistä, joita Li Hongzhi ja Falun Gongin harjoittajat tuolloin tekivät, Luo Gan, He Zexiu ja ryhmät heidän ympärillään eivät antaneet asian olla. He jatkoivat näiden valheellisten ja petollisten tapahtumien lavastamista.

III. Vuosi 1998

(1) Vuoden alkupuoli. Uskotaan yleisesti, että vuoden alussa tapahtunut ”Pekingin TV-aseman välikohtaus” oli yksipuolisesti näiden kahden sukulaisen, Luo Ganin sekä He Zexiun, lavastama.

(2) Sen jälkeen Valtion Turvallisuusosasto varoitti He Zexiuta ja pyysi häntä olemaan sekaantumatta tapahtumiin, jotka vääristivät totuutta. Hän ei kuitenkaan muuttanut toimiaan vaan jatkoi yhä Luo Ganin tuella, käyttäen verukkeena esityksiään pseudotiedettä vastaan. Hän piti puheita koko maassa. Suuri osa hänen puheistaan oli suunnattu Pekingin harjoittajia vastaan, kun harjoittajat vetosivat TV-asemiin. He Zexiu kutsui näitä rauhanomaisia vetoomuksia ”väkivaltaiseksi toiminnaksi”, ”piiritykseksi” jne.

(3) Tästä seurasi välittömästi se, että Valtion turvallisuusministeriön 10. virasto julkaisi Luo Ganin aloitteesta dokumentin, jossa tutkittaisiin Falun Gong ja lavastettaisiin se. Laaditussa dokumentissa oli jo tehty johtopäätökset Falun Gongista, ja sen luonto oli määritelty jo ennen tutkimuksen alkua. Falun Gongia vastaan sysättiin keksittyjä syytöksiä. He loivat ja levittivät myös huhuja ja herjasivat Falun Gongia johtaakseen paikalliset valtion turvallisuusvirastot harhaan. Tästä seurasi muutamia vakavia laittomia toimintoja, kuten Falun Gongin harjoittajien vangitseminen ja rankaiseminen Liaoningin maakunnassa ja muilla alueilla.

Tästä vakavasta tilanteesta johtuen monet harjoittajat kommunistisessa puolueessa, hallituksessa, armeijassa ja intellektuelleissa piireissä kirjoittivat yhteisen kirjeen Pekingin Keskuskomitean johtajille. Jotkut viralliset lainsäädännön asiantuntijat tekivät myös juridisia analyyseja tästä ennalta määritellystä tutkimuksesta ja tulivat johtopäätökseen, että tutkimus oli laiton. Kaikki nämä ponnistelut estivät tapauksen laajemman leviämisen. Pääministeri Zhun kirjoittamat määräykset, joiden tarkoitus oli tuoda asiaan positiivinen ratkaisu, joutuivat kuitenkin Luo Ganin käsiin. Luo Gan huolehti sitten siitä, että määräykset eivät koskaan saapuneet alemmille hallituksen virastoille. Tämän seurauksena vielä laajempi salaliitto oli lähestymässä...

IV. 1998 – Toinen vuosipuolisko

Propagandan käytön strategiaa Falun Gongia vastaan muutettiin tiedotusvälineistöissä. Keskuskomitean alaisten osastojen aloitteesta Sisä-Mongolian Lehti- ja Julkaisuviraston lehti käytti ovelasti hyväkseen viimeisintä lehden numeroa julkaisemalla artikkelin, joka kävi voimakkaasti Falun Dafaa ja sen perustajaa vastaan. Lehden nimi muutettiin heti tämän painoksen jälkeen, mutta lehti ehti kuitenkin levitä nopeasti koko maahan. Kun harjoittajat ottivat puhelimitse yhteyttä asiasta, lehden julkaisijat puolustautuivat sanomalla, että ”aikakauslehteä ei enää jaettaisi”. Kun tämä vehkeily paljastettiin ja heidän piti tiedottaa lehden poisvetämisestä markkinoilta, jotkut lehden työntekijät väittivät: ”Korkeammat virkamiehet (vihjaten Lehti- ja Julkaisuhallintoon sekä Keskuskomitean Propagandaministeriöön) sanoivat meille, että meidän ei tule pyytää anteeksi. Syynä oli se, että te ette ole rekisteröity yhdistys.”

Kirja nimeltä “Kiinan pahat kultit” julkaistiin ”Tiibetin Kansan kirjapainon” nimellä ja painettiin eräässä kirjapainossa Chengdussa, Sichuanin maakunnassa. Kirjassa hyökättiin Falun Gongia vastaan, ja se levitettiin koko maahan. Kun paikalliset harjoittajat ottivat asiasta yhteyttä, kummankaan maakunnan lehdistöt, julkaisijat tai kirjapainot eivät myöntäneet vastuutaan. He väittivät, että kirja oli ”piraattipainos varastetulla kirjanumerolla.”

Välittömästi tämän jälkeen Yleisen turvallisuuden ministeriö laati dokumentin, jossa Falun Gong kategorisoitiin ”pahaksi kultiksi”. Falun Gongin yhteyshenkilöitä alettiin tarkkailla ja heidän puhelimiaan salakuunneltiin koko maassa.

Vuoden lopulla Xinhua-uutistoimiston Gansun maakunnan haarakonttori julkaisi pääkirjoituksen ”Varo Falun Gongin laittomia aktiviteettejä Gansun maakunnassa” Xinhua-uutistoimiston ”sisäisenä viitemateriaalina.” Kirjoitus liitti perättömästi noitien ja muiden itse-nimettyjen jumalolentojen laittomuudet Gansun maakunnassa Falun Gongiin. Xinhua-uutistoimiston haarakonttorit eri maakunnissa julkaisivat kirjoituksen yksi toisensa jälkeen ja lisäsivät oman maakuntansa keksityt ”tilanteet” artikkeliin. Kaikki perustuivat kuulopuheisiin ja huhuihin. Koska tämä sisäinen viitemateriaali oli tarkoitettu eri osastojen ja virastojen virkamiehille, sillä oli erittäin kielteinen vaikutus näiden osastojen korkeiden virkamiesten joukossa. Tämän seurauksena Falun Gongin kokemustenjakokonferensseja sekä ryhmäharjoituksia eri maakunnissa häirittiin ja estettiin. Maakunnissa ja kaupungeissa, joissa Dafa-assistenttikeskukset olivat muodollisesti rekisteröityjä, kuten esimerkiksi Shanghaissa, Guangdongissa, Guangxissa, Hubeissa, Changchunissa jne. monet aktiviteetit jouduttiin perumaan. Tämä aiheutti monia vaikeuksia harjoittajien normaalille kultivoinnin harjoitukselle.

Vuosi 1999

Luo Ganin ”sukulaisvehkeilyt” paljastuivat vähä vähältä. Tuohon aikaan kiersi monia huhuja, kuten esimerkiksi: ”Falun Gongin kielto tapahtuisi määrättynä kuukautena.” Jotkut sanoivat, että se tapahtuisi ”Kiinalaisen Gongin” jälkeen (eräs toinen qigong-muoto, jota opetettiin Kiinassa). Toiset sanoivat, että se tapahtuisi Macaon ja Kiinan yhdistymisen jälkeen, kun taas toiset sanoivat, että se tapahtuisi 1. lokakuuta paraatin kansallispäivän jälkeen. He Zexiu ei kuitenkaan malttanut odottaa kuin huhtikuuhun, jolloin hän aiheutti ”Tianjin-välikohtauksen.” Tämän jälkeen tehtiin tietä Luo Ganin tarkkaan suunnitellulle ”Zhongnanhai-välikohtaukselle”. Johtuen Jiang Zeminin ahdasmielisestä ja ylimielisestä hallinnasta, Falun Gongin suurimittainen sortaminen saavutettiin 20. heinäkuuta.

Tarkastellen yllä mainittuja tapahtumia, voidaan selvästi nähdä, että “huhtikuun 25. päivän Zhongnanhain välikohtaus” ja ”Tianjinin välikohtaus” olivat suuria ”huippukohtia” salaliitoissa, jotka Luo Gan ja hänen rikostoverinsa järjestivät Falun Gongia vastaan väärennetyillä syytöksillä. Voidaan siis sanoa, että vaikka 25. huhtikuun välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan, ennemmin tai myöhemmin Falun Gong olisi joutunut sorron kohteeksi. Luo Ganin ja hänen avustajansa häijy aikomus lavastaa Falun Dafa ja hyökätä sitä ja sen perustajaa vastaan ei muutu, vaikka Dafa-harjoittajat kestivätkin nöyryytyksiä ja loukkauksia ja osoittivat rehellisyyttä ja ystävällisyyttä. Tämä johtuu siitä, että Luo Gan ja kourallinen muita rikollisia Kiinan kommunistisessa puolueessa olivat vain kiinni omissa poliittisissa tavoitteissaan.

Heidän sortonsa ei tietenkään tule onnistumaan, ja tämän voi selvästi nähdä Falun Dafan maailmanlaajuisesta kasvavasta kehityksestä heinäkuun 20. päivästä 1999 lähtien. Tämä on vahvasti todistanut, että pahuus, julmuus ja häikäilemättömyys eivät koskaan voi syrjäyttää Zhen – Shan – Reniä (Totuudenmukaisuus – Laupeus – Kärsivällisyys). Luo Ganin ja hänen kanssarikollisiensa kauan sitten suunnittelema salaliitto ja painostus ovat aiheuttaneet suuren onnettomuuden kiinalaisille. Heidän pahat tekonsa ovat käsittämättömiä ja heitä odottaa rangaistus ja tuomio.