Mitä tapahtui 25. huhtikuuta 1999 – miksi tapahtuma oli tärkeä?

Mitä tuona päivänä tapahtui?

Aikaisin aamulla 25. huhtikuuta 1999 noin 10 000 kiinalaista, nuoria ja vanhoja, kaupungeista ja maaseudulta, kokoontui Pekingissä. He olivat Falun Gongin harjoittajia, jotka olivat tulleet maan keskushallinnon vetoomustoimistolle pyytämään hallitusta lopettamaan heihin kohdistuva kasvava häirintä. He pyysivät myös Tianjinin kaupungissa päivää aikaisemmin pidätettyjen 40 harjoittajan pahoinpitelyn lopettamista ja heidän vapauttamistaan – ja sallimaan heille häiriötön ympäristö Falun Gongin harjoittamiseen.

Harjoittajat seisoivat hallitusti riveissä, toiset meditoiden, toiset keskustellen hiljaisesti.

Se oli suurin ja rauhallisin mielenilmaus Pekingissä vuosiin.

Kiinan pääministeri tuli ulos tapaamaan Falun Gongin edustajia. Tuona iltana heidän huolenaiheensa oli tuotu esille, ja jokainen lähti rauhallisesti kotiinsa. Mutta KKP:n johtajalla, Jiang Zeminillä, oli muita suunnitelmia. Kolme kuukautta myöhemmin hän käynnisti massiivisen vainon Falun Gongia vastaan.

Kun valtiojohtoisen median propagandakoneisto käynnistyi täysillä, huhtikuun 25. päivän mielenosoituksesta raportoitiin nopeasti Kiinalle ”tyypillisellä” tavalla. Sitä ei kuvattu rauhallisena vetoomuksena niin kuin se oli, vaan keskushallinnon ”piirityksenä”. Tätä valhetta käytettiin kuvaamaan Falun Gongin harjoittajat provosoivana poliittisena ryhmänä ja näin pyrittiin oikeuttamaan hirvittävä vaino, joka Jiangin toimesta oli päästetty valloilleen.

Miksi tuolla päivällä on merkitystä vielä tänäkin päivänä?

Syyttämällä uhria: Oikeuttaakseen vainonsa, KKP:n ”syyttää uhria”, on tapa, jota käytetään edelleen Kiinassa vainoajien puolustamiseksi. Se on levinnyt myös Kiinan ulkopuolelle ja sitä käytetään, kun raportoidaan Falun Gongista. Tämä aiheuttaa sen, että ne, jotka muussa tapauksessa kannattaisivat Falun Gongia, menettävätkin sympatiansa sitä kohtaan. Tosiasiassa kulissien takana Falun Gongin tukahduttaminen oli kuitenkin jo käynnistynyt vuonna 1996 ja suurimittainen, edelleenkin jatkuva vainokampanja olisi tapahtunut joka tapauksessa. Huhtikuun 25. päivän vetoomus oli yksinkertaisesti heille sopiva tekosyy vainon perustelemiseksi.

610-virasto: Yksi Jiangin reaktioiden jäänteistä huhtikuun 25. päivän mielenosoitukseen, on jotain mikä tapahtui toisena kohtalokkaana päivänä, nimittäin kesäkuun 10. päivänä 1999; 610-viraston perustaminen, jonka erityisenä tehtävänä oli valvoa pyrkimyksiä pyyhkiä pois Falun Gong. Siitä asti 610-viraston agentit, jotka toimivat lain ulkopuolella ilman rangaistusta, ovat jättäneet arpia lukemattomien ihmisten elämiin julmuudellaan, sieppauksilla ja valvonnalla.

Puolueen sisäinen valtataistelu: Niin vahvasti kuin ohjailu ja erimielisyys KKP:n johtoportaassa ilmenee otsikoissa tänään ympäri maailmaa, on hyödyllistä ymmärtää tilanne puolueen sisäisten osastojen –kovan linjan ja - pehmeämmän linjan kaaderien välillä huhtikuun 25.päivän ajoista asti. Asiantuntijoiden ja sisäisten lähteiden mukaan tuona aikana jotkut Politbyroon jäsenet, mukaan lukien silloinen pääministeri Zhu Rongji ja nykyinen presidentti Hu Jintao, vastustivat Jiangin päätöstä tukahduttaa Falung Gong. Nykyisessä poliittisessa myllerryksessä sen uhrit ovat Jiangin joukkion mielivaltaisen sorron kärsivässä päässä.

Rauhanomaisella sinnikkyydellä: Huhtikuun 25. päivän vetoomuksen toiveikkaampi perintö on ollut Falun Gongin harjoittajien sitoutuminen väkivallattomuuteen. Ympäristössä, jossa julkiset vetoomukset kuten huhtikuun 25. päivän vetoomus, ovat mahdottomia toteuttaa, Falun Gongin harjoittajat eri puolilla maata ovat aikaansaaneet sellaista, mistä on tullut suurin ruohonjuuritason maanalainen media ihmiskunnan historiassa.

Englanniksi: http://en.minghui.org/html/articles/2012/4/26/132921.html#.T5voQ1KnKHw