Vapaudesta vainotuksi

Erään perheen vaikeuksista Kommunistisessa Kiinassa
Helena Zhu, Epoch Times

Jing Cai (vasemmalla) ja Jing Tian valmistautuvat Falun Dafa -paraatiin Thaimaassa (Kuva: Jing Tianin luvalla)

Kertomus sisarista Jing Caista ja Jing Tianista, jotka tällä hetkellä asuvat Vancouverissa, Kanadassa. Tämä on kuvaus harmonisesta perheestä, joka iskettiin pirstaleiksi Kommunistipuolueen aloitettua laajan vainokampanjan Falun Gongia vastaan vuonna 1999.

Vuonna 1995 sisaret löysivät Falun Gongin, joka on perinteinen henkinen menetelmä, tunnettu myös nimellä Falun Dafa. Tämä tapahtui kolme vuotta sen jälkeen, kun sen perustaja Li Hongzhi julkisti sen, silloin menetelmän leviäminen oli nopeaa.

Jing Cai, joka tällöin oli 23-vuotias, kertoo, että hän tunsi itsensä ”valaistuneeksi” luettuaan ensimmäisen kerran Zhuan Falun -kirjan, joka on Falun Dafan pääteos. Sitä myytiin kirjakaupassa, jossa hän työskenteli Shenyangissa, Koillis-Kiinassa.

Huolimatta erittäin sisäänpäin kääntyneestä luonteestaan, hän päätti mennä seuraavana päivänä ulos Falun Gongin harjoituspaikalle, hänen asuntonsa läheisyydessä.

Viikkoa myöhemmin Jiangin vanhempi sisko, Jing Tian, alkoi myös harjoittaa, ja pian sen jälkeen hänen sydänvaivansa katosivat. Heidän äidillään, Chen Junilla, oli vastaava kokemus. Runsas vuosi sen jälkeen kun hän oli aloittanut harjoittamisen, hänen diabetes ja sappikivivaivat hävisivät. Tuolloin perheeseen kuuluivat vain sisarukset ja heidän äitinsä, isä oli kuollut vuonna 1993 ja heidän veljensä Jing Ju, oli tuomittu laittomasti vankeuteen.

Toukokuussa 1998, Jing Tian, Jing Cai ja heidän äitinsä Chen Jun osallistuivat ryhmäharjoitukseen, jossa oli yli 10 000 Falun Gongin harjoittajaa Shenyuangissa, Liaoningissa. (Kuva: Minghui.org)

- Se oli Falun Gongin rauhallinen vuosi, sanoi Jiang Cai.

- Meillä oli neljä vuotta hyvin rauhallinen ja hyvä harjoitusympäristö. Lähistöllä sijainnut harjoituspaikkamme kasvoi 30 harjoittajasta yli 100 harjoittajaan. Sinä aikana osallistuimme kaikki Falun Dafa -tapahtumiin.

Sitä mukaa, kun Falun Gongin vaikutus lisääntyi, alkoivat KKP:n vanhemmat jäsenet sekaantua asiaan. Poliisi alkoi sortamaan harjoittajia määrätyillä alueilla, ja sen jälkeen kun eräs Falun Gongia vastaan hyökännyt artikkeli julkaistiin, harjoittajia meni lehden toimistoon Tianjinissa ja pyysivät oikaisua. Poliisi iski paikkaan ja pidätti yli 40 henkilöä ja vei kaikki valitukset Pekingiin.

Huhtikuun 25. päivä 1999, harjoittajia koko Kiinasta, mukaan lukien Jing Cai, Jing Tian ja Chen Jun, menivät Pekingiin valittamaan.

- Vaikka emme tienneet täsmälleen, mitä oli tapahtunut, saatoimme todeta, että hallitus oli jälleen tehnyt väärin, koska tiedämme, että Falun Gongin harjoittajat eivät tee laittomia tekoja. Joten päätimme mennä ja vedota, sanoi Jing Cai.

Kun he saapuivat valitustoimistolle Fuyou-kadulla, sinne oli jo kokoontunut tuhansia harjoittajia ja jotkut olivat sisällä rakennuksessa neuvottelemassa pääministeri Zhu Rongji'n kanssa. Kaikki muut odottivat kärsivällisesti ulkopuolella, rakennuksen ympärillä, kuten poliisi oli heitä neuvonut.

Neuvottelun jälkeen pääministeri Zhu Rongji lupasi vapauttaa Tianjinissa pidätetyt ja noin kymmenentuhatta harjoittajaa poistui paikalta yhtä hiljaisesti kuin he olivat sinne saapuneetkin. Huhtikuun 25. päivän jälkeen Falun Gongin ympäristö alkoi kuitenkin muuttumaan koko maassa. Heinäkuun 20. päivänä 1999, Kiinan hallitus kielsi Falun Gongin ja vaino alkoi.

Keskiyöllä 20. heinäkuuta 1999, Falun Gongin yhteyshenkilöitä pidätettiin koko maassa. Jing Tian vietiin työpaikaltaan Yleiseen turvallisuustoimistoon, jossa yli kymmenen poliisia kuulusteli häntä.

Seuraavana päivänä monet menivät vetoamaan maakunnan paikallisiin virastoihin, heidän mukana myös Jing Tian; heitä pidettiin ulkoalueella. Vähitellen kaikki vapautettiin, paitsi Jing Tian, joka vietiin paikalliselle poliisiasemalle hänen ”itsepäisen käyttäytymisensä” vuoksi.

Heinäkuun 22. päivänä Jing Cai, Chen, ja monet muut harjoittajat menivät valittamaan. Kaikki pidätettiin ja kuljetettiin suurilla sotilaskuorma-autoilla eri puolille pieniin urheilusaleihin. Siellä heille tiedotettiin, että nyt Falun Gong oli ”laiton järjestö”.

Kaikki vapautettiin pian ja perheet olivat yhdessä. Mutta harjoittajat eivät enää saaneet mennä harjoituspaikoille koko maassa. Heitä kehotettiin myös jättämään kaikki Falun Dafa -kirjat viranomaisille. Jing Tian pidätettiin väliaikaisesti tarkoituksena pakottaa hänet jättämään kirjansa. Monista kodeista kirjat vietiin väkivalloin.

- Perheemme ei jättänyt ainoatakaan kirjaa heille, mutta valitettavasti osa harjoittajista teki niin, johtuen valtavasta painostuksesta, sanoi Jing Cai.

Pian tuli uutinen ensimmäisestä harjoittajasta, Zhao Jinhuasta, joka oli kidutettu kuoliaaksi Shandongin maakunnassa ja uutinen hallituksen yrityksestä luokitella Falun Gong lahkoksi valtion kontrolloimissa medioissa.

Jing Cai kertoo, että kun hänen äitinsä kuuli tästä, hän sanoi: ”Zhao Jinhua ei edes lähtenyt kodistaan. Hän teki vain töitä puutarhassa ja seuraavassa hetkessä hänet iskettiin kuoliaaksi. Olenko siis turvassa, jos istun kotona? Jos en vetoa hallitukseen, tarkoittaako se sitä, että hallitus ei löydä minua?”

Joten perhe meni yhdessä parinkymmenen muun Shenyangin alueelta olevan harjoittajan kanssa valtion valitustoimistoon Pekingiin vetoamaan lokakuussa 1999. Kun virkamiehet olivat kritisoineet heitä, useimmat lähetettiin takaisin kotikaupunkeihinsa. Mutta Jing Cai ja Chen pidettiin Shenyangin poliisiasemalla ja lähetettiin 21. lokakuuta pidätyskeskukseen.

Sen jälkeen valitustoimiston kyltti otettiin pois. Toimisto ei enää ottanut vastaan mitään valituksia.

- Sen vuoksi harjoittajat alkoivat pitää julisteita esillä Taivaallisen rauhan aukiolla. Ei ollut mitään paikkaa, johon olisimme voineet mennä vetoomuksiemme kanssa. Miten muuten olisimme voineet ilmaista ajatuksiamme? Siksi harjoittajat alkoivat pitää banderolleja esillä, Jing Cai sanoi.

Chen ja Jing Cai lähetettiin kuudeksi kuukaudeksi aivopesukeskukseen, jossa he joutuivat kärsimään ”uudelleenkoulutuksesta” ja kidutuksesta. Samaan aikaan Jing Tian ja joitakin muita harjoittajia meni Taivaallisen rauhan aukiolle, jossa he avasivat banderollin jossa oli teksti ”Falun Dafa -harjoittajien rauhallinen vetoomus”.

- Poliisi ei ensin tiennyt mitä tehdä. He eivät oikein uskaltaneet tulla meidän luo, mutta lopulta meidät tuli pidättämään joukko gangstereita, jotka poliisi oli määrännyt ja meidät vietiin yleisen turvallisuustoimiston sivukonttoriin, Jing Tian sanoi.

Se oli ensimmäinen banderolli vainoa vastaan Taivaallisen rauhan aukiolla. Sitä seuraisi monta muuta.

Pian sen jälkeen Jiang Tian lähetettiin kahdeksi kuukaudeksi pidätyskeskukseen. Hänet erotettiin muista vangituista harjoittajista siitä syystä, että hän oli aivan liian päättäväinen jatkamaan harjoittamista, ja sen tosiasian vuoksi, että hän oli ensimmäinen Taivaallisen rauhan aukiolla vedonnut harjoittaja. Jing Tiania rangaistiin erityisen kovaa, koska hän ja eräs toinen harjoittaja ottivat vastuulleen koko banderollivälikohtauksen, jotta muut päästettäisiin vapaaksi. Myöhemmin hänet siirrettiin 14 kuukaudeksi Tangshanin työleirille Hebein maakunnassa.

Chen Jun harjoittaa Falun Gongin istumameditaatioharjoitusta kodissaan Shenyangissa, Liaoningissa. (Foto: Jing Tianin luvalla)

- Protestoimme hyvin voimakkaasti saadessamme tietää, että harjoittaja oli vainottu kuoliaaksi. Siellä oli maanpäällinen helvetti. Se oli hirvittävää. En ole koskaan nähnyt sellaista kidutusta, en edes elokuvissa, Jing Tian sanoi.

Monet harjoittajat päättivät protestoida aloittamalla syömälakon. Siitä tuli itse asiassa yksi kidutuksen muoto, sillä he pakkosyöttivät harjoittajille paksun putken kautta inhottavia aineita kuten viinietikkaa, alkoholia, kuumaa pippuriöljyä, sinappiöljyä, kiehuvaa vettä, virtsaa ja ulostetta.

Jing Tian aloitti ensimmäisen syömälakkonsa sen jälkeen, kun poliisi oli takavarikoinut hänen Falun Gong -materiaalinsa. Hän osallistui myös laajamittaiseen syömälakkoon, joka aloitettiin, kun yksi harjoittaja pahoinpideltiin kuoliaaksi eräällä työleirillä. Sillä kertaa hän oli ilman ruokaa ja juomaa 56 päivää, mutta häntä pakkosyötettiin ajoittain.

Jing Tian vapautettiin lopulta ja perhe oli jälleen koossa vuonna 2000. Perheen koti oli usein poliisin uhkailun ja sorron kohteena. Paikalliseen harjoittajien ryhmään oli myös soluttautunut vakoojia. Perhe alkoi vaikuttaa asioiden kulkuun tekemällä ”totuudenselventämistä” esitelehtisten ja muiden asioiden kautta paljastaakseen totuuden vainosta ja vastustamalla hallituksen propagandaa Falun Gongin mustamaalaamisessa.

Toukokuussa 2001, perustettiin aivopesukeskus Shenyangiin. Pian poliisi pidätti Jing Tianin ja hänen äitinsä heidän kotoaan. Jing Cai'ta, joka tällöin ei ollut kotona, varoitettiin palaamasta kotiin hänen veljensä, Jing Yu'n toimesta. Veli oli tuolloin vapautettu vankilasta. Kuten niin monet Falun Gongin harjoittajista Kiinassa, Jing Cai'sta tuli koditon välttääkseen pidätyksen.

Chen ja Jing Tian saivat kolmen ja kymmenen vuoden uudelleenkoulutuksen työleireillä. Kuitenkin Jing Tian aluksi sijoitettiin Shenyangin pidätyskeskukseen.

Shenyang on juuri se kaupunki, jossa elinryöstöt Falun Gongin harjoittajilta on ollut laajamittaisinta Kiinassa. Tieto perustuu puolueettomaan raporttiin, jonka kanadalaiset kansainvälinen ihmisoikeusasianajaja David Matas ja Kanadan entinen apulaisulkoministeri David Kilgour laativat.

Samalla kun Jing Tian oli Tangshanin työleireillä ja Shenyangin pidätyskeskuksessa, hänestä otettiin verikokeita. Hän ei ymmärtänyt miksi, ennen kuin oivalsi, että verikokeet olivat tavallisesti ensimmäinen askel elinryöstöön eläviltä Falun Gongin harjoittajilta.

Jing Yu Kiinassa ennen Falun Gongin vainon alkamista heinäkuussa 1999. (Foto: Jing Tianin luvalla)

Kun Jing Tian oli pidätyskeskuksessa, hän sai kuulla kansainvälisestä syömälakosta, joka alkoi lokakuussa 2001 yli 100 harjoittajan voimin Masanjiassa – yksi vähemmän tunnetuista uudelleenkoulutus ja työleireistä Kiinassa. Aikaisemmat hirvittävät kokemukset syömälakosta saivat hänet empimään osallistumistaan. Mutta saadessaan kuulla, että hänen äitinsä oli lähetetty työleirille hänen korkeasta iästään huolimatta, hän päätti aloittaa syömälakon.

Vaaroista huolimatta, myös Jing Yu alkoi harjoittaa Falun Gongia tänä aikana. Taloa vahtinut poliisi pidätti hänetkin. Häntä hakattiin kaksi päivää tarkoituksena saada hänet paljastamaan jotakin Jing Cai'sta ja muista harjoittajista. Pahoinpitely aiheutti kylkiluitten murtumisen ja siitä seurasi hengitysvaikeuksia. Hänet vapautettiin myöhemmin.

Sekä Jing Cai että Jing Yu joutuivat kodittomiksi joksikin aikaa ennen kuin he toisten harjoittajien avulla saattoivat vuokrata asunnon ja alkaa jälleen valmistaa totuutta selventävää materiaalia. Maaliskuussa 2002 heidät pidätettiin jälleen ja lähetettiin pidätyskeskukseen. Vuoden 2003 lopulla sisarukset vapautettiin heidän oltua syömälakossa 50 päivää, myös Chen vapautettiin hänen huonon terveytensä vuoksi. Jing Yu jäi edelleen vankilaan.

- Kun olin ollut syömälakossa pari päivää, hiukseni muuttuivat valkoisiksi. Luulen, että he vihdoin vapauttivat meidät, koska uskoivat meidän kuolevan seuraavana päivänä, Jing Tian sanoi.

Pian he saivat yhteydenottoja Kiinan ulkopuolella asuvilta harjoittajilta, jotka tiesivät heidän tilanteensa ja jotka tarjosivat heille apua pakenemiseen. Ensin he halusivat, että kaikki kolme naista pakenee maasta. Veli oli yhä vangittuna. Jos jäljelle ei jäisi ketään sukulaista, hänen tilanteensa pahenisi, joten äiti päätti jäädä ja sisaret pakenisivat maasta. Koska heidät oli tuomittu kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin, heidät saatettaisiin viedä takaisin vankilaan milloin tahansa.

Vaikka he eivät voinee saada passia tai muita henkilötodistuksia, Cai Jing, Jing Tian ja Chen Song, sekä hänen puolisonsa pelastettiin vuonna 2004 ja he kaikki pääsivät Bangkokiin, Thaimaahan toukokuussa 2006.

Kun Kanadan hallitus oli hyväksynyt heidät pakolaisiksi, he saapuivat lopulta Vancouveriin Falun Dafa -päivänä 13. toukokuuta 2009. Vaikka Jing Cai oli nyt vapaa Kiinan hallituksen painostuksesta, hän ei voinut rentoutua ja nauttia ”helposta” elämästään Kanadassa.

- Kukaan ei seuraa minua enää ja voin tehdä mitä haluan, mutta olen kaukana sukulaisistani ja he kärsivät edelleen paljon Kiinassa. Sen lisäksi on tuhansia muita harjoittajia, jotka ovat pidätettynä. Joten en voi olla todella iloinen sellaisten olosuhteiden vallitessa. Luultavasti tulen vielä surullisemmaksi, jos elämäni muuttuu tätäkin helpommaksi tulevaisuudessa, koska on vielä niin paljon ihmisiä, jotka ovat siellä hengenvaarallisten koettelemuksien keskellä.

Ruotsiksi: http://se.clearharmony.net/articles/200910/21416.html