Uudelleensyntyminen aiheena Discovery Channelin ohjelmassa

(Clearwisdom.net) Discovery Channel on amerikkalainen satelliitti- ja kaapelikanava, joka kuvaa ja lähettää korkealaatuisia dokumentteja ja muuta ohjelmaa. Tässä artikkelissa kerrotaan kaksi tarinaa dokumentista ”Menneet elämät – Tarinoita jälleensyntymisestä”.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Voimmeko tulla takaisin? Vastauksen voisivat tietää lapset, jotka voivat muistaa aikaisempia elämiään. Lastenpsykologi Jim Tucker on kerännyt tietoa aiheesta. Hän sanoi, että nämä tapaukset yleensä liittyvät lapsiin, jotka puhuvat spontaanisti heidän aikaisemmista elämistään. Monet lapset alkoivat puhua niistä kahden tai kolmen vuoden ikäisinä, ja puhuivat siihen asti, kunnes olivat kuuden vuoden ikäisiä. Jim Tucker ja hänen tiiminsä ovat keränneet tapauksia viimeisen 40 vuoden ajalta, yhteensä 2700 tapausta, ja ne ovat olleet kaikkialta maailmasta.

Lastenpsykologi Jimmy Tucker Virginian yliopistosta

”Kun olit nuori, olin isäsi”

Floridalainen Ian on ihana lapsi. Eräänä päivänä hänen äitinsä Maria halusi antaa Ianille selkäsaunan, koska hän oli ollut tuhma. Ian sanoi äidilleen yllättäen: ”Kun sinä olit pieni tyttö, olin isäsi. En kuitenkaan koskaan antanut sinulle piiskaa.” Maria oli todella järkyttynyt, mutta Ian sanoi edelleen olevansa Marian isä. Ian kertoi olleensa poliisi ja kuolleensa ryöstäjän luotiin kaupassa. Hän myös kuvaili monia asioita Marian lapsuudesta. Hän kertoi, että kun Maria oli lapsi, Marian isällä oli kaksi kissaa, yksi musta ja yksi valkoinen. Mustan kissan nimi oli ”Maniac” ja valkoisen ”Boston”.

Eräänä päivänä Ian sanoi äidilleen: ”Äiti, kun olit nuori, olin isäsi. Mitkä olivat kissojeni nimet?” Maria vastasi: ”Maniac?” Ian sanoi: ”Ei kun se valkoinen.” Maria sanoi: ”Boston.” Ian keskeytti, ”Kutsuin sitä Bosiksi, vai mitä?” Maria oli todella järkyttynyt. Ian ei vain tiennyt kissojen väriä, vaan myös niiden kutsumanimet. Kun Maria kuuli enemmän ja enemmän samanlaisia tarinoita Ianilta, hänen täytyi uskoa, että hänen poikansa oli hänen isänsä jälleensyntymä.

Ian Floridasta

Kun dokumentin tekijät haastattelivat Mariaa, hän kertoi myös muista vihjeistä. Kuusi tuntia Ianin syntymän jälkeen, Ianille täytyi tehdä iso sydänleikkaus synnynnäisen sydänvian takia. Lääkärin mukaan hänen keuhkovaltimonsa ei kehittynyt ollenkaan, jonka vuoksi sydämen oikea puoli jäisi kehittymättä.

Maria muisteli, että hänen isänsä oli New Yorkin poliisin palveluksessa. Vuosi ennen Ianin syntymää, Marian isä sattui osumaan Radio Shack -kauppaan samaan aikaan kun kyseinen kauppa ryöstettiin, ja ryöstäjät ampuivat hänet. Lääkäri Tucker ja Maria lukivat ruumiinavausraportin ja huomasivat, että Marian isä kuoli luodin aiheuttamaan keuhkovaltimon repeämään. Se sattui olemaan sama valtimo, jonka kanssa Ianilla oli ongelmia hänen syntyessään. Tucker sanoi, että tämänlainen ilmiö tulee esille monissa samanlaisissa tapauksissa. Jotkut perityt syntymämerkit ja pigmentit ja jopa synnynnäiset viat elimissä, liittyivät loukkaantumisiin tai onnettomuuksiin, [jotka tapahtuivat] aikaisemmissa elämissä.

Kun dokumentin tekijät haastattelivat viisivuotiasta Iania, hän istui keinussa ja sanoi äidilleen: ”En olisi halunnut palata, mutta Jumala antoi minut sinulle...”

”Kotini ei ole täällä”

Psykologian professori Erlendur Haraldsson Islannin yliopistosta on tutkinut monia tapauksia, joissa lapset ovat väittäneet omaavansa muistoja aikaisemmista elämistään. Psykologiset testit ja tilastot osoittavat, että näillä lapsilla on suurempi sanavarasto kuin ikäisillään ja heidän älyllinen kehityksensä on usein vähän edellä verrattuna samanikäisiin lapsiin. Psykologiset luonteenpiirteet eivät eronneet muista tilastoista merkittävästi. Poikkeuksena oli se, että nämä lapset kärsivät traumaperäisen stressihäiriön oireista. Tämä yleensä johtuu voimakkaista stressitilanteista, kuten hengenvaarallisista tilanteista, vakavista fyysisistä vammoista, vakavasta fyysisestä rasituksesta tai stressistä. Nämä lapset eivät kuitenkaan olleet sodassa tai kokeneet mitään traumatisoivaa, joka olisi voinut aiheuttaa oireita. Professori Haraldsson päätteli, että heidän kokemukset kuolemasta aikaisemmissa elämissään selittivät parhaiten heidän psykologisen traumaperäisen stressinsä.

Professori Haraldsson toi esille hyvin dramaattisen tapauksen Sri Lankasta

Dokumentin tekijät ja professori Haraldsson saapuivat pieneen kylään nimeltään Veyangoda, joka sijaitsee Gamphahan piirikunnassa. He vierailivat Nissankan perheen luona. Pariskunnalla oli tytär nimeltään Dilukshi Nissanka. Äiti kertoi, että Dilukshi väitti jatkuvasti, ettei hän ole Nissankan perheen lapsi. Hän uskoi, että hänen oikea kotinsa oli Dan Bulassa, joka sijaitsee Sri Lankan keskellä, yli sadan kilometrin päässä Veyangodasta. Kun hän oli nuori, hänen vanhempansa lähettivät hänet lastentarhaan, buddhalaiseen temppeliin, mutta hän sanoi: ”Minun temppelini on toisessa paikassa.” Ruokaillessaan ja ennen nukkumaanmenoa, hän jatkuvasti puhui hänen ”oikeasta kodistaan.” Hänen vanhempansa ajattelivat, että hän vitsailee, joten he eivät ottaneet häntä aluksi tosissaan. Hän kuitenkin jatkoi puhumista siitä ja kertoi yksityiskohtaisesti perheestä ja elämästä siellä, millaisia vaatteita hän käytti, huonekaluista ja omaisuudesta. Hän kertoi, että hänet työnnettiin jokeen ja että hän hukkui leikkiessään joessa. Hänellä oli selvä ja yksityiskohtainen muistikuva joesta ja ympäröivän alueen maisemista.

Dilukshi Sri Lankasta

Puhuiko hän fantasioista? Professori Haraldsson sanoi, että jos kyse olisi vain lapsen mielikuvituksesta, hän olisi todennäköisesti yleensä ajatellut joitain rauhallisia ja mukavia asioita, eikä kuolemaa hukkumalla. Dilukshin äiti tuli surulliseksi kuullessaan lapsensa ”muistoista aikaisemmista elämistä”, he ajattelivat, että hän ei ollut tyytyväinen saamaansa hoitoon.

Dilukshin vanhemmat eivät voineet estää häntä tekemästä jatkuvia ehdotuksia, että he menisivät etsimään hänen ”oikeaa kotia”. Lopulta he menivät Dan Bulan kuuluisimpaan temppeliin, ”Kallio Temppeliin”, kysymään apotilta apua, koska Dilukshi oli puhunut myös temppelistä. He kysyivät apotilta, jos hän tietäisi jonkun tytön hukkuneen. Apotti ei tiennyt kenenkään tytön hukkuneen, mutta hän esitteli vierailijat toimittajalle, jonka hän tunsi. Toimittaja haastatteli Nissankan perhettä ja julkaisi tarinan sanomalehdessä. Tarina sisälsi yksityiskohtia Dilukshin kuvailemasta aikaisemmasta elämästä. Useita päiviä myöhemmin Nissankan perhe sai kirjeen Dan Bulasta. Toimittaja Dharmadasa Ranatunga sanoi kirjeessään, että sanomalehdessä julkaistun artikkelin kuvaus ympäröiviltä alueilta, vastasivat täysin hänen edesmenneen tyttärensä Shiromin tapausta. Hän halusi tavata Dilukshin.

Dilukshi ja hänen vanhempansa menivät Dan Bulaan ”kotiin” autolla. Ennen kuin he saapuivat kylään Diluskhi kuvaili kylää innostuneena, ja jopa opasti kuskia, kuinka päästä Dilukshin ”kotiin.” Hänen vanhempansa olivat todella yllättyneitä. Dilukshi tapasi vanhempansa, siskonsa ja veljensä aikaisemmasta elämästään. Hän polvistui ja itki. Kahden elämän jälleennäkeminen teki vanhemmat yhtä aikaa iloisiksi ja surullisiksi. Kaikki ihmiset, jotka katselivat tapahtumaa sivusta, liikuttuivat. Dilukshi tunnisti hänen tavaransa ja naapurinsa aikaisemmasta elämästään. Professori Haraldson huomasi, että hänen käytöksensä myös muuttui tässä kodissa. Hänen huolensa katosivat ja hän ei ollut enää niin jäykkä. Vaikutti siltä, että hän oli paljon onnellisempi ja huolettomampi täällä.

Myöhemmin Dilukshi johti professori Haraldssonin paikkaan, jossa hän hukkui edellisessä elämässään. Pienen joen varrella oli pieni kivi, jonka läheisyydessä lapset yleensä leikkivät, Dilukshi sanoi hukkuneensa siellä.

Tällaisten vakuuttavien todisteiden valossa tiedemiesten tulee harkita vakavissaan uudelleensyntymisen olemassaoloa. Tosin vieläkin syvällisempiä kysymyksiä on; mitä uudelleensyntyminen tarkoittaa? Onko sieluja olemassa? Kuinka tämä vaikuttaa meidän päivittäiseen elämäämme? Nämä ovat kysymyksiä, joita jokaisen tulisi miettiä.

http://www.clearwisdom.net/html/articles/2012/1/31/131075.html