Kultivoitikokemukseni

"Olin ajatellut, että jossain täytyy olla olemassa totuus tästä kaikesta mitä ympärillämme on ja myös siitä, mitä olemme ihmisinä. Hieman yli neljä vuotta sitten sain tähän asiaa vastauksen, kun aloin harjoittamaan Falun Gongia. Se toi elämääni jotain sellaista mitä olin etsinyt ja minkä olemassaolosta olin jotenkin ollut tietoinen."

Paljon on tapahtunut näinä kuluneina vuosina. Suhtautumiseni työhön, ihmissuhteisiin, rahaan ja ihmisenä olemiseen ovat saaneet toisen näkökulman. Nuo asiat ovat varmasti ne eniten ihmistä liikuttavia asioita tässä maailmassa. Sen sijaan, että syyttäisin muita epäonnestani tai etsisin muista vikaa, käännyn katsomaan sisäänpäin. Se tieto, että voin todellakin vaikuttaa elämääni ajatuksillani ja tekemisilläni, on vapauttavaa. Minulla on Mestarin Fa mitä seurata.

Teen työtä ihmisten parissa ja olen heihin hyvin läheisessä kontaktissa päivittäin. Ennen Falun Gongin harjoittamisen aloittamista, en ajatellut työtäni tältä kannalta, mutta mikä mahtava mahdollisuus se onkaan, että saa kultivoida itseään sellaisessa ympäristössä. Kohtaan tuntemattomia ihmisiä ja tilanteet voivat olla hyvinkin yllättäviä, joihin minun täytyy suhtautua sopivalla tavalla työtäni unohtamatta. Työssäni minulla on myös mahdollisuus puhua Falun Gongista, aina kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus.

Työni on yrittäjäpohjaista, eli niin paljon kuin teen työtä, sen verran saan rahaa. On kuitenkin aikoja, jolloin on hiljaista ja mieleen hiipii helposti ajatus siitä, riittävätkö tuloni. Nykyään pystyn olemaan tässäkin asiassa järkevämpi, ja aina silloin tällöin sanon itselleni, että "saan varmasti sen minkä minun kuuluukin saada. Harjoittajalle ei tapahdu mitään sattumalta."

Mestari on myös puhunut yksinäisyyden koettelemuksesta, jonka jokainen kultivoija kohtaa kultivointinsa aikana. Itse olen elänyt yksin muutamia vuosia. Suurimpia haasteita on varmasti kiintymys toisen ihmisen huomiosta. Ystävien löytäessä elämänkumppanin ja avioituessa, olen joutunut monien kysymysten äärelle. Olen ajatellut, ettei onneni välttämättä ole kiinni jostain toisesta ihmisestä; minulla on kultivoijan elämä. En voi verrata elämääni tavallisten ihmisten elämään. Tämän asian ymmärtäminen on ollut vapauttavaa.

Tähän loppuun haluaisin jakaa pienen kokemuksen: Minulla oli eräs päivä töissä pari tuntia vapaata aikaa ja muistin, että minulla oli muutama romaniankielinen esite laukussa. Ajattelin, että menen jakamaan ne pois. Itselläni on ollut hieman ristiriitaisia ajatuksia Helsingin kaduilla kerjäävistä ihmisistä. Ensin luulin heidän reagoivan aivan toisin, koska en antanut heille rahaa. Yllätyin kuitenkin heidän reaktiota, koska antaessani esitteen, sain muutamilta vastaukseksi vilpittömän ja hämmästyneen hymyn. Eräs vanhempi nainen oli kuin olisi saanut aarteen käteensä. En uskonut heidän tietäneen vielä siinä vaiheessa, mitä he pitivät käsissään, mutta itse ainakin sain sen opetuksen, että meissä kaikissa on myös paljon hyvyyttä, oli hän kuka tahansa ja näytti hän miltä tahansa. Ei tulisi tuomita ketään katsomalla häntä vain pintapuolisesti."