Falun Gongin harjoittajia vainotaan järjestelmällisesti Tuanhen pakkotyöleirillä Pekingissä

Kaikista paikoista, jonne Kiinan kommunistipuolue (KKP) vangitsee Falun Gongin harjoittajia, Pekingin lähellä sijaitseva Tuanhen pakkotyöleiri on käyttänyt julmimpia keinoja vainotessaan harjoittajia. Näitä epäinhimillisiä keinoja ei ole nähty missään muualla Kiinassa.

Heinäkuussa vuonna 1999, kun Kiinan kommunistipuolue (KKP) alkoi vainota Falun Gongia, harjoittajia tuomittiin vuodeksi Tuanhen pakkotyöleirille. Myöhemmin tuomiot pidennettiin puoleksitoista vuodeksi. Vuonna 2002 tuomiot muutettiin ensikertalaisille kahdeksi vuodeksi ja harjoittajille; jotka tuomittiin uudestaan, se oli kaksi ja puoli vuotta. Vuodesta 2008 lähtien tuomio on ollut kolme vuotta pakkotyötä.

Falun Gongin harjoittajien vankeusaikaa pidennettiin kolmesta kuukaudesta neljään kuukauteen, jopa kuuteen tai kymmeneen kuukauteen. Pisin pidennys oli yksi vuosi. Niille, jotka olivat erittäin päättäväisiä ja kykenivät vastustamaan "muuntamista" (1) [pakolla luopumaan Falun Gongista] määrättiin uusi taktiikka. Heti kun harjoittaja vapautettiin, pakkotyöleiri, joka teki yhteistyötä paikallisen 610-viraston kanssa, (2) järjesti uuden pidätyksen.

Tämä asia paljastui harjoittaja Gao Changzen vainoamisen yhteydessä. Pakkotyöleiri ei pystynyt "muuntamaan" Gaoa, kun hän oli vangittuna leirillä ensimmäisen kerran. Tuomion päättyessä hänet vapautettiin, mutta neljä kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin uudelleen ja vietiin takaisin pakkotyöleirille. Verrattuna muihin Kiinan pakkotyöleireihin Tuanhen pakkotyöleirin vangeilla oli vuodesta puoleentoista vuoteen pidemmät vankilatuomiot.

Järjestelmällinen vaino

Falun Gongin harjoittajien vaino Tuanhen pakkotyöleirillä on järjestelmällistä. Perustuen vuosien kokemukseen, virkailijat ovat erittäin taitavia ja suunnitelmallisia löytämään keinoja murtaakseen ihmisen mielen. Leirillä on johto-osasto, ”muunto-osasto” ja pakkotyöosasto. Johto-osasto, joka on vastuussa harjoittajien vainosta, päättää saako henkilö elää vai kuoleeko hän. ”Muunto-osasto” vastaa epäinhimillisestä aivopesusta ja istuntojen tarkoituksesta, joka on "muuntaa" harjoittajien mieli. Tämä leiri on kuuluisa vainotaktiikastaan jopa oman alueensa ulkopuolella. Pakkotyöosasto vastaa siitä, että vangit tekevät pitkiä työpäiviä uupumukseen asti, turvattomissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa.

Jos henkilö haluaa päästä vapaaksi työleiriltä, hänen on tehtävä johtokunnan haluamalla tavalla, eli valittava ”muuntumisen” ja pitkäaikaisen pakkotyön välillä. Kun vanki täyttää vaatimukset ja kerää pisteitä, hän edistyy ja hän saa punaisen tai keltaisen kunniamerkin. Näin heidän käsittelynsä etenee järjestelmällisesti, ja näin he voivat välttyä tuomionsa jatkamiselta.

Tämä julma ja järjestelmällinen menetelmä murtaa lopulta ihmisen. Käyttämällä useita eri menetelmiä, he nöyryyttävät ja tarkkailevat ihmisiä ja palkitsevat niitä, jotka tottelevat.

Seuraavassa muutama esimerkki heidän käyttämästään taktiikasta. Harjoittajat joutuivat kävelemään seinän oikeaa puolta ja kääntymään kulman taakse. Jos ovella on ramppi, ei voi mennä suoraan ovelle, vaan pitää tehdä 90-asteen käännös ja sitten mennä sisään huoneeseen. Tämä oli aikoinaan mielenterveyspotilaiden käyttäytymisharjoitus. Jokaisen harjoittajan piti huutaa "raportti", kun he astuivat ovesta sisään. Mitä hysteerisempi ääni, sitä parempi. Virkailijat kutsuivat tätä toimintaa "hyvän mielenterveyden asenteeksi."

Kohdatessaan poliisin, harjoittajan oli tervehdittävä häntä. Jos he eivät tervehtineet, heidät lukittiin selliin, jossa oli paljon vettä, ja heidän oli huudettava: "Hei, kapteeni" yli sata kertaa. Heidän piti myös sanoa "Raportti " lähes kaikesta mitä he tekivät, olipa se sitten oman käden tai jalan nostaminen, raapiminen, tai vessassa käyminen.

Vessaan piti mennä ryhmänä, vaikka henkilöllä ei ollut tarvetta käydä vessassa. Jos joku oli vessassa pitkän aikaa, toisten piti odottaa häntä. Ennen jokaista ateriaa kaikki menivät riveihin ja huusivat iskulauseita ja lausuivat oikeusministeriön laatimaa kommunistipuolueen propagandan artikkelia nro 23. Lausuminen nopeassa tahdissa kesti kymmenen minuuttia. Ateriat koostuivat aina vedessä keitetyistä vihanneksista. Kahvilan seinät olivat täynnä aterioiden ravintoarvokaavioita. He kutsuivat tätä keitettyjen vihannesten yhdistelmää ravitsevaksi ja "tieteelliseksi ruoaksi", josta veloitettiin korkea hinta.

Harjoittajat käskettiin seisomaan pitkiä aikoja sotilasasennossa tai istumaan pienellä jakkaralla. Nämä kivuliaat asennot olivat vain osa monista eri kidutusmenetelmistä. Ei ollut väliä oliko vanha tai nuori, tai minkä kokoinen, jokaisen piti istua pienellä lasten muovituolilla, joka maksaa noin 20 yuania. Lisäksi harjoittajien oli pakko ostaa se! Kaikkien piti istua samassa asennossa. Joka kerta, kun he käskivät harjoittajia istumaan, kaikkien piti huutaa yhteen ääneen. Sen jälkeen harjoittajat saivat istua alas, mutta eivät voineet nojata tuolin selkänojaan.

Sotilaallinen koulutus, aivopesuistunnot ja pakkotyö olivat vainon päämuotoja työleirillä. Ateriat olivat syötäväksi kelpaamattomia ja huonompia kuin sikojen ruoka. Kaikkien oli noustava aamulla aikaisin. Iästä riippumatta, kaikkien oli käytettävä samanlaisia kenkiä ja käveltävä kuin sotilas. Kun harjoittajat joivat vettä, jossa keitettiin vihanneksia, heidän piti seisoa sotilasasennossa. Harjoittajat laitettiin aivopesuistuntoihin ja pakotettiin tekemään pakkotyötä. Siitä huolimatta, osasiko joku lukea tai ei, heidän piti suorittaa aivopesutesti. Jos he eivät päässeet siitä läpi, heillä ei ollut mitään toivoa päästä pois leiriltä. Harjoittajien piti jopa näyttää kuinka kiitollisia he olivat.

Kaiken läpitunkeva aivopesu

Falun Gongin harjoittajien aivopesu Tuanhen pakkotyöleirillä on tullut siihen pisteeseen, että siitä on tullut kaiken läpitunkevaa. Sääntöjen, määräysten ja opiskelun lisäksi Falun Gongin harjoittajien oli kestettävä aivopesuistuntoja lähes päivittäin. He joutuvat lukemaan kirjoituksia ja katselemaan Falun Gongia panettelevia videoita, joista joutuu jälkeenpäin kirjoittamaan mielipiteensä. Vaikka useimmat ihmiset tulivat ”muunnetuksi", niin virkamiehet tiesivät, että hänen sydämensä ei ollut muuttunut. Virkamiehet eivät halua myöntää, että he olivat epäonnistuneet ja pyrkivät ylläpitämään aivopesua vaikka pintatasolla. Joka viikko oli kokouksia, ja jokainen joutui jakamaan mielipiteensä. Kokouksen aiheet olivat samoja, kuin mitä leirin hallinto painotti joka päivä. Tämä sai henkilön tottumaan siihen ja luulemaan, että tämä oli normaalia, ja tällä tavoin hän tuhoutui syvimmällä tasolla.

Usein pakkotyöleirillä jaettiin kyselylomakkeita Falun Gongin harjoittajien täytettäväksi. Tätä menetelmää käytettiin hyökkäämään yksilöä vastaan. Kussakin solussa oli kaksi henkilöä, joiden pääasiallinen tehtävä oli valvoa ja "uudelleen kouluttaa" harjoittajia. Jos harjoittaja ei ollut samaa mieltä heidän kanssaan, hän joutui hyökkäyksen kohteeksi.

Viime vuosina leirille on palkattu vastavalmistuneita psykologeja. Nämä ihmiset ovat itse pahan kommunistipuolueen uhreja. Vasta valmistuneita käskettiin käyttämään psykologisia taktiikoita vankien "muuntamiseen". He hyökkäsivät silmittömästi Totuudenmukaisuus, Laupeus ja Kärsivällisyys –periaatteita vastaan, jotka ovat maailmankaikkeuden korkeimpia periaatteita. He muuttivat ihmisten mielen psyykkisellä hölynpölyllä. Heidän aivopesutekniikkansa tuli enemmän ja enemmän ”hienostuneeksi”.

Koko vankilakauden ajan harjoittajat joutuvat kuuntelemaan Falun Gongia panettelevaa materiaalia. Lopulta jotkut pakotettiin täysin samaistumaan tähän poikkeavaan mentaliteettiin. Jos he ilmaisivat erimielisyytensä siitä mitä leirin viranomaiset sanoivat, he joutuivat vihan kohteiksi ja heitä vastaan hyökättiin kaikin voimin ja yritettiin "muuntaa" heidät.

Kun henkilö oli "muunnettu", hänen oli kirjoitettava kolme lausuntoa, jossa hän sitoutuu luopumaan Falun Gongista. Sitten piti kritisoida Falun Gongin materiaaleja ja kopioida niitä ja yhdistää ne omiin kokemuksiinsa ja lukea ne ääneen. Virkailijat nimittivät tätä "henkilökohtaiseksi kokemukseksi", ja koko prosessi videoitiin.

Sen jälkeen harjoittaja pääsi eristyksestä tavalliseen luokkaan. Pakkotyöleirin testi piti läpäistä minkä jälkeen täytyi suorittaa myös toinen testi päästäkseen seuraavalle tasolle. Pekingin työleireillä oli aikaisemmin naispuolinen vetäjä Yan Xiaojie, joka oli Falun Gongin harjoittajien testeistä vastaava henkilö. Hän oli aiemmin töissä Tuanhen pakkotyöleirin osastolla 1.

Selviydyttyään toimiston testistä, henkilö siirrettiin hieman helpompaan ympäristöön, missä on vähemmän rajoituksia. Sen jälkeen siirryttiin aivopesuistuntojen seuraavaan vaiheeseen, pakkotyöhön, ja aamuharjoituksiin.

Joka kuukausi henkilöllä oli mahdollisuus ostaa ruokaa paitsi suljetulla osastolla. Vuonna 2008 osastolla 3 oli Falun Gongin harjoittaja, joka oli ammatiltaan lentäjä. KKP halusi käyttää häntä hyväkseen mainostamalla kuinka Falun Gongin harjoittajista "välitetään". He antoivat hänelle luvan ostaa paketin nuudeleita, jotta hän pysyisi terveenä.

Verinen salakidutus

Viime vuosina Tuanhen pakkotyöleiri käytti monia salaisia menetelmiä vainotakseen harjoittajia, joita ei saatu "muunnettua" ja niitä, jotka avoimesti kieltäytyivät "muuntumasta" ilmoittamalla siitä Internetissä. Gao Changze pidätettiin osastolle 3. Koska häntä ei saatu "muunnettua", Yin Guojun ja Wang Guoliang vainosivat häntä poliisin ohjeiden mukaisesti. Hän joutui istumaan pienellä jakkaralla eikä saanut käyttää wc:tä. Hänet laitettiin eristysselliin, jossa häntä solvattiin ja pahoinpideltiin väkivaltaisesti eikä hänelle annettu ruokaa. Tämä pieni, pimeä huone oli eristetty muista pakkotyöleirin selleistä, ja se oli kuin vankila vankilassa.

Falun Gongin harjoittaja Wang Yanlinia vainottiin osastolla 1. Hän ei saanut nukkua 18 päivään eikä käyttää wc:tä kahteen viikkoon. Usein neljä tai viisi rikollista seurasi ja pahoinpiteli häntä. Harjoittajat Wen Jizong ja Xu Chengzao osastolla 3 olivat poliisin ohjeiden mukaisesti ”muunnettujen” vainoamia (entiset harjoittajat, jotka oli aivopesty, heitä käytettiin avustajina harjoittajien aivopesussa ja kidutuksissa). Muunnetut Li Wei ja Li Bolin pakottivat harjoittajat kävelemään seinää päin, minkä jälkeen vartijat syyttivät harjoittajia itsensä vahingoittamisesta. Wen Jizongia vainottiin siihen pisteeseen, että hänen henkensä oli vaarassa. Taiteilija Fan Yiming, entinen poliisiupseeri Zhang Lei ja Falun Gongin harjoittaja Li Xuejunia oli vainottu osastolla 4.

Pakkotyöleirillä työskentelevät poliisit:

Li Changhe, Liu Xincheng, Yin Hongsong, Liu Bing, Guo Xianjun, Guo Jianshuang, Wang Weijun, Song Yinchun, Gao Xinhu, Dou Haochuan, Zheng Gang Zhang Haiyang, Song Huimin, Zhang Mengkai, Zhao Hui, Xu Chen, Li Wei Gao Jianguo, Wang Zhiming, Kui Shiji, Huang Yi Zhang Ye, Xue Hongyi, Cao Zhiming.

Huomautus

1. "Yuan" on Kiinan rahayksikkö; 500 yuania vastaa kiinalaisen kaupunkityöläisen keskimääräistä kuukausipalkkaa

1) Muuntaa: "Saada joku parantamaan tapansa tai muuntumaan" Aivopesun tai kidutuksen avulla harjoittaja yritetään pakottaa luopumaan Falun Gongista.

2) “610-virasto” on elin, joka on luotu erityisesti Falun Gongin vainoa varten. Sen toimivaltuudet ylittävät Kiinan kaikki lailliset, poliittiset ja lainsäädännölliset instituutiot.

Kiinaksi: http://minghui.ca/mh/articles/2011/3/3/237105.html
Englanniksi: http://en.clearharmony.net/articles/201103/55679.html