Perustavanlaatuisten kiintymysteni tunnistaminen avustajan roolissani

Kunnianarvoisa Mestari,
kanssaharjoittajat

Haluaisin jakaa joitakin kokemuksia kultivoinnissani koskien roolia, joka minulla on avustajana paikallisella alueellani, ja kuinka saatoin tunnistaa joitakin perustavanlaatuisia kiintymyksiäni.

Onnellisuuden tavoittelu tavallisten ihmisten yhteiskunnassa

Sain Fa’n vuonna 2006 asuessani Australiassa. Vuoden 2008 alussa menin takaisin Italiaan ajatellen, että voisin olla hyödyllisempi Italiassa kuin Australiassa. Ajattelin, että tein oikein pystyen lähtemään kultivointiympäristöstä, jossa tunsin oloni hyväksi, sekä tavallisten ihmisten yhteiskunnasta, jonka kanssa tulin toimeen käsityksineni. Olin menossa takaisin ympäristöön, jonka tiesin olevan vaikeasti siedettävä monista eri syistä, ja josta lähdin vuosia sitten tämän vuoksi. Ymmärryksen tasolla, jolla olin silloin, ajattelin, että olin ylläpitänyt oikean käytöksen, sillä asetin Fa-oikaisun vaatimukset ensimmäiselle sijalle nähdessäni, että asiat olivat tapahtumassa luonnollisesti.

Vuoden 2009 alussa kansalliset koordinaattorit pyysivät minua avustajan tehtävään paikallisella alueellani, jolla oli joitakin harjoittajia, jotka olivat kulkemassa kultivointipolkujaan. Ajattelin sen olevan kunnia ja myös mahdollisuus kohentaa henkilökohtaista kultivointiani. Ei kestänyt kauaa kun ymmärsin, että minun oli jäätävä kaupunkiin, jossa nyt asun, yrittäen perustaa vakaata ja harmonista ympäristöä tehdäkseni kolme asiaa hyvin kanssaharjoittajien kanssa.

En tuntenut minkäänlaista pelkoa tästä tehtävästä, vaikka minulla ei ollut suoria kokemuksia siinä suhteessa: Australiassa vain tein, mitä toiset pyysivät minua tekemään, eikä minulla ollut mitään vastuuasemaa.

Sen sijaan aloin olla huolissani ajatuksesta asua Italiassa, omata päivittäinen rutiini: rationaalisesti tiesin, että on välttämätöntä omata vakaa ympäristö jossa pystyy tekemään hyvin kolme asiaa, ja kuitenkin minulla oli edelleen voimakkaita inhimillisiä käsityksiä matkustamisesta ja tiedon keräämisestä. Tunsin, että oli hyvin vaikea päästä eroon niistä eikä olla niiden häiritsemä.

Mestari sanoi:
Syy on siinä, että käytännöllisten etujen edessä on toki vaikea luopua niistä. Kaikki hyödyt ovat silmienne edessä, joten kuinka päästätte irti näistä kiintymyksistä? Sitä pidetään vaikeana, ja vaikeus onkin juuri tässä. (Zhuan Falun, Luento 9)

Millainen ajatus minulla oli, jota en voinut haihduttaa? Miksi jatkoin sen ajattelemista, että se oli vaikeaa? Aloin ymmärtää, kuinka päätös tulla takaisin Italiaan ei ollut 100 % puhdas, vaan tunsin, että siinä oli tarkoitus etsiä monimutkaisempaa ympäristöä kohottaakseni itseäni nopeammin ja pystyäkseni saamaan aktiivisen roolin saadakseni enemmän mahtavaa hyvettä. Katsoessani sisään syvemmälle tajusin haluni tavoitella onnellisuutta tavallisten ihmisten yhteiskunnassa. Tämä on itsekäs elementti, joka johti minut teeskentelemään tietäväni, mikä on itselleni parhaaksi. Ymmärsin, että täyden luottamuksen omaaminen Mestarin järjestelyihin tarkoitti niiden seuraamista täydellisesti. Ymmärrykseni oli, että se, minkä tekemisestä pidän, ei välttämättä mukaudu siihen, mitä minun on tehtävä kantaakseni velvollisuuteni Dafa-opetuslapsena Fa-oikaisun ajanjakson aikana.

Heti kun muutin ajattelutapani tästä asiasta aloin käyttäytyä arvokkaammalla ja avoimemmalla tavalla, mitä tuli totuuden selventämiseen tavallisille ihmisille lähelläni: kaikki tiesivät minun lopettaneeni matkusteluprojektini, ja useat heistä eivät pystyneet ymmärtämään miksi, eivätkä he myöskään pystyneet ymmärtämään, miksi ponnistelin niin paljon Dafa-toimintojen eteen. Puhuessani näistä kahdesta aiheesta kerroin heille: ”Kiinassa on ollut meneillään yli 10 vuoden ajan kauhistuttava vaino Falun Gongin harjoittajia vastaan. Kuten minäkin, he yrittävät olla hyviä ihmisiä ja omata kunnollisen ympäristön, jossa tehdä harjoituksia. Tunnen, että minulla on moraalinen velvollisuus puhua siitä ja saada ihmiset tietämään siitä. Tämä on historiallinen tapahtuma, ja jos en toimi nyt, niin milloin? Uskon, että minun on tehtävä, mitä voin; tunnen, että se on suuri velvollisuus, jollaista minulla ei ole ennen ollut.”

Toimiminen rationaalisuudella

Työni tavallisten ihmisten yhteiskunnassa on ravintolatyötä. Olen tarjoilija, ja tämän vuoden alusta minulla on ollut tietyn asteinen velvollisuus: olen yksi kassanhoitajista, minun on tarkistettava tuodut tuotteet ja tarjottava tietoa uusille työtovereille. Tajusin, kuinka tämä kaikki oli yhteydessä avustajana olemiseen: minun oli pystyttävä tasapainottamaan hyvin nämä näkökohdat ammattimaisella tavalla seuraten Zhen, Shan, Renin periaatetta toimissani.

Työssämme ravintolassa jokaisen meistä on pystyttävä suorittamaan roolinsa itsenäisesti, mutta kuitenkin aktiivista yhteistyötä vaaditaan, sillä kaikki voidaan tehdä hyvin; johtajamme johtaa kaikkea ja astuu mukaan kun se on välttämätöntä; hän delegoi joitakin velvollisuuksia joillekin meistä riippuen, kuinka hän arvioi kykymme. Ajattelen sen olevan aivan kuin totuuden selventämisen toiminnot: jokaisen meistä on tehtävä aloite selventää totuus ihmisille, joiden kanssa tulemme yhteyteen; sitten kun on projekteja, joissa vaaditaan harjoittajien välistä yhteistyötä, on välttämätöntä työskennellä hyvin yhdessä saadaksemme menestyksen.

Uusi työtoveri, hyvin nuori nainen, jolle tämä työ oli ensimmäinen työkokemus, ei pystynyt tekemään mitään, ja minun oli käytettävä paljon aikaa ennen kuin hän pystyi suorittamaan joitakin tehtäviä itsekseen. Usein menetin malttini hänen kanssaan, sillä hän unohti tehtäviä asioita ja oli laiska eikä välittänyt paljoa. Tapasin toistaa itselleni, että minun pitäisi olla kärsivällinen ja ystävällinen hänelle, ja että minun pitäisi olla olematta kiintynyt siihen, että asiat tehdään täydellisesti. Joka tapauksessa tilanne ei muuttunut hetkeen. Muutaman viikon kuluttua tajusin, etten käyttäytynyt järkevästi. Työssäni minun vaaditaan olevan ystävällinen, hymyilevä ja ulospäin suuntautuva, mutta panin liikaa painoarvoa näihin näkökohtiin – menin äärimmäisyyksiin, ja tuloksena oli, että tämä uusi työtoveri ei ottanut minua vakavasti. Ymmärsin, että ollessani tekemisissä vakavien kysymysten kanssa minun on käyttäydyttävä vakavasti, oltava ankara, mutta ilman pahoja ajatuksia, välttäen että hän ajattelisi minun pilailevan ja ravintolan olevan leikkikenttä.

Ajattelen, että myös kanssaharjoittajiemme välisissä suhteissa meillä pitäisi aina olla kiltti ja ystävällinen asenne. Joka tapauksessa tällä tavalla käyttäytymisen on perustuttava Fa’han. Jos tulemme hyvin toimeen toistemme kanssa, se ei johdu siitä, että olemme löytäneet jonkin näkökohdan tavallisten ihmisten yhteiskunnasta, josta pidämme, vaan sen sijaan, että ajatuksemme ovat oikeamielisiä, ja omaamalla vakaan perustan Fa-opiskelussa, olemme selvillä tehtävästämme pelastaa tuntevia olentoja. Ymmärsin, että avustajana minun on saavutettava tila, jossa olen nöyrä ja avoin kritiikille; minulla on suuri sydän pysyä vaikuttumattomana harjoittajien virheistä omaten optimistisen innostuksen suorittaa projektejamme.

Tämän vuoden Shen Yunin promotoinnin aikana Italiassa en pystynyt suorittamaan tiettyä tehtävää, joka minulle määrättiin, ja jonka olin suostunut tekemään ajatellen, että minulla on aikaa tehdä se. Vähitellen toiset harjoittajat joutuivat tekemään ylimääräistä työtä puutteeni vuoksi. Tämä tapahtuma sai minut pohtimaan kultivointitilaani: teeskentelin kykeneväni tekemään kaiken, ja kuitenkaan en pystynyt arvioimaan tätä näkökohtaa järkevästi, luotin jopa tavallisiin ihmisiin saadakseni työn tehtyä. Promotoinnin aikana minun oli otettava yhteyttä joihinkin yrityksiin ehdottaen heille, että he ostaisivat lippuja työtekijöilleen. Ajattelin, että kunhan soittaisin puhelun, kaikki olisi kunnossa, ja henkilö, jonka kanssa puhuin, olisi ottanut seuraavan askeleen.

Tällainen sopimaton ajatus, joka tulee laiskuudesta, perustui holtittomasti ajatukseen, että on ihmisiä, jotka ovat täällä omaamassa positiivisen roolin Fa-oikaisussa. Kanssaharjoittaja sai minun käsittämään tämän kokouksen aikana, joka meillä oli lippujen promotointia varten. Koska en voinut käsittää tätä, sama asia toistui jälleen, myös Shen Yun -projektin jälkeen. Olen nyt hyvin selvillä siitä, että Dafa-opetuslapsina Fa-oikaisun ajanjaksolla meillä ei pitäisi olla ajatusta ”pyytää apua” tavallisilta ihmisiltä, vaan sen sijaan meidän pitäisi olla täysin tietoisia siitä, että asia on päinvastoin: me tarjoamme heille mahdollisuuden asettaa itsensä positiivisella tavalla Dafaa kohtaan astuakseen tulevaisuuteen. Kun lähetän oikeamielisiä ajatuksia, poistan myös häiriöt, jotka estävät noita tuntevia olentoja, jotka ovat täällä omaamassa positiivisen roolin, tulemaan pelastetuksi, ja toivon, että he voivat käsittää heidän historiallisen mahdollisuutensa.

Älkää menettäkö yhtään tilaisuutta kultivoida Xinxingiänne

Viime ajat olivat olleet aika stressaavaa aikaa: työni ravintolassa vaati minulta enemmän tunteja kuin yleensä, ja olimme järjestämässä taidenäyttelyä, ensimmäistä tärkeää projektia paikallisena ryhmänä. Aloin työntää pois erilaisia kohtaamiani konflikteja. En pitänyt niitä hyvinä mahdollisuuksina kultivoida itseäni, vaan sen sijaan ajattelin niiden olevan häiriöitä, ja että olin menettämässä aikaa ja tuhlaamassa energiaa. Ensimmäiset ajatukseni eivät olleet katsoa sisäänpäin ilman ehtoja, vaan sen sijaan löysin tekosyitä, kuten että olin väsynyt, minulla ei ollut aikaa jne. – ilmeisesti vanhat voimat näkivät tämän aukon kultivoinnissani ja alkoivat häiritä. Opiskelin jatkuvasti säännöllisesti, mutta en ollut keskittynyt, mieleni vaelteli ympäriinsä tehtävissä asioissa, ja tunsin sen olevan epäreilua, ettei minulla ollut aikaa. Aloin myös valittaa sydämessäni pomostani ja työtovereistani, tuntien, että minulla ei ollut aikaa työskennellä taidenäyttelyn järjestämisessä. Tunsin jopa kateutta kanssaharjoittajiani kohtaan, jotka työskentelivät kovasti projektin eteen.

Mestari sanoi: Dafa kuuluu koko maailmankaikkeudelle, eikä kenellekään yhdelle merkityksettömälle yksilölle. Kuka tahansa, joka tekee työn, levittää Dafaa. Ei ole tärkeää pitäisikö sen olla sinun vain toisten tekemä. Aiotko tuoda paratiisiin kyseisen kiintymyksen, josta et voi päästää irti, ja kilpailla Buddhien kanssa? Kenenkään ei pitäisi kohdella Dafaa omana yksinomaisena asianaan. Hankkiutukaa eroon kyseisestä ajatuksesta, että teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti! Kun mielenne ei voi päästä jostakin yli, eikö se ole kiintymyksenne aiheuttamaa? (Kiintymysten poistaminen pidemmälle, Olennaiset ahkeraan edistymiseen I)

Tiesin, ettei ajatukseni ollut oikea, mikä oli kiintymys. Se, etten pystynyt opiskelemaan riittävästi Fa’ta, sai minut pois tolaltani; tiesin rationaalisesti sen olevan perusta sille, että käyttäytyy kuin kultivoija. Minulle oli valtava ponnistus alkaa vähän vähältä katsoa konflikteja hyvänä asiana: se sai minut käsittämään, kuinka kaikki on todellakin yhteydessä henkilökohtaiseen kultivointiini.

Tajusin, etten luottanut kanssaharjoittajiin, jotka olivat mukana projektissa: pystyin ymmärtämään teoissamme ja ajatuksissamme olevan kyse siitä, että saisimme menestyksekkään näyttelyn pelastaaksemme tuntevia olentoja, mutta tunsin, etten voinut luottaa toisten kykyihin konkreettisessa työssä, joka meidän oli tehtävä. Katsoen syvemmälle sisälleni näin, että oli aika päästä eroon kiintymyksistä haluta kontrolloida kaikkea: heti kun pystyin vapauttamaan tämän itsekkään ajatuksen, näin selkeästi, että Fa on rajaton, ja kun toimimme Fa’n mukaisesti, Mestari tarjoaa meille kaiken, minkä tarvitsemme. Tämän tapahtuman kautta tajusin myös, että minun on katsottava kenen tahansa harjoittajien positiivisia näkökohtia, näkemällä heidät arvokkaina ja sallimalla heidän kulkea omaa polkuaan.

Haluaisin lopettaa kokemuksenjakoni muistuttamalla kanssaharjoittajia, että Mestari on kertonut meille monia kertoja vanhan kosmoksen luonteen olevan itsekäs. Jos todella haluamme yhtäläistää itsemme Fa-oikaisun vaatimuksiin, meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, että missään ajatuksessamme ei ole itsekkäitä elementtejä, joita vanhat voimat saattavat käyttää hyväksi häiritäkseen tehtäväämme pelastaa tuntevia olentoja.

Kiitos Mestari,
Kiitos kanssaharjoittajat