Korrelaatio kultivoinnin ja korkeiden huonekalujen kehityksen välillä

Kun istut nykyaikana minkä mallisessa tahansa, mukavassa tuolissa tai makaat nykyaikaisessa sängyssä, tuleeko mieleesi koskaan, että muinaiset ihmiset istuivat tai nukkuivat lattialla?

Niinkin aikaisin kuin esihistoriallisella ajalla, muinaiset ihmiset Kiinassa olivat jo luoneet ensimmäiset huonekalut ihmisille lattialla istumiseen – istuma-alustat. Puisten huonekalujen erilaisia prototyyppejä oli hahmoteltu istuma-alustojen ympärille, kuten matalia puisia pöytiä polville, hakkuulautoja matalilla jaloilla ja lyhyitä pöytiä. Nämä olivat huonekalukokoelman prototyyppejä muinaisesta Kiinasta ja ne olivat tyypillisesti matalia.

Taistelevien valtioiden ajanjaksolla, lattiasänky, kaikkien kiinalaisten sänkyjen esi-isä, luonnosteltiin. Tämä luonnos näistä lattiasängyistä johti kaikenlaisiin erityyppisiin lattiasänkyjen luonnoksiin seuraavissa dynastioissa.

Qin ja Han dynastian aikana, täydellinen kokoelma huonekaluja muotoiltiin, jotta ihmiset saisivat istua ja nukkua lattialla. Huonekalujen muotoilu tällä ajanjaksolla on edustavaa matalalle kiinalaiselle huonekalulle.

Wei, Jin ja Pohjoinen ja Eteläinen dynastia jättivät jälkiä kaikkein kriittisempään huonekalujen kehityksen muutokseen kiinalaisessa historiassa. Muotoilu tämän ajanjakson aikana sai vaikutteita Itä- ja Länsi- Han dynastiasta ja sillä vuorostaan oli suunnaton vaikutus seuraaviin Sui ja Tang dynastian luonnoksiin. Tähän aikaan pohjoiset ja länsimaiset vähemmistöt esittelivät korkeita huonekaluja, kuten Hu -sängyn, korkean sängyn jota kiinalaiset nomadit käyttivät. Jonkun mukailun jälkeen, korkeat huonekalut, kuten pyöreät ja neliskulmaiset jakkarat alkoivat yleistyä lattiahuonekalujen kustannuksella. Samaan aikaan sängyt ja sohvat tehtiin vähitellen korkeammiksi ja korkeammiksi, siihen pisteeseen asti että niiden reunalla voi istua jalat riippuen ilmassa. Mutta yleisesti ottaen matalat huonekalut olivat vielä vallitsevia kiinalaisilla huonekalumarkkinoilla.

Sui ja Tang dynastiat olivat ylimenovaiheita, jona aikana muinaisten kiinalaisten ihmisten elintapa muuttui lattialla istumisesta istumiseen korkeilla tuolilla. Tyypillinen korkea huonekalu kuten korkeat tuolit, jakkarat ja pöydät ilmestyivät huonekalumarkkinoille ja tulivat suosituksi ylemmissä luokissa. Tämän ajanjakson aikana sekä matalat että korkeat huonekalut olivat muodissa Kiinan yhteiskunnassa.

Tullessa Song dynastiaan, korkeat sängyt, pöydät, pyyheliinatelineet, tuolit ja jakkarat olivat tulleet muodiksi myös maalaisten joukossa, näin päättäen useiden tuhansien vuosien tavan istua lattialla. Kiinalaisten huonekalujen kehitys saavutti huippunsa myöskin Song dynastian aikana. Taidot huonekalujen kehityksessä rakensivat täten vankan perustan jatkuvaan edistymiseen Ming ja Qing dynastioissa.

Huonekalujen kehitys muinaisessa Kiinassa paljastaa, että muutos muinaisten kansojen elämäntavoissa lattialla istumisesta, istumiseen korkeisiin tuoliin, tapahtui vasta Song dynastian jälkeen. Tämä tarkoittaa, että tavalla istua korkeilla tuolilla on lyhyt tuhannen vuoden historia Kiinan kulttuurissa. Voi ihmetellä miksi muinaisten kiinalaisten ihmisten mieleen ei tullut aikaisemmin, että istuminen korkeilla tuolilla saattaisi olla mukavampaa? Siinä ei ole paljon järkeä eritoten jos olet lukenut uskomattomista teknisistä kehityksistä ja keksinnöistä muinaisessa Kiinassa joita Shen Kuo Song dynastiasta on merkinnyt muistiin Meng Xi Bi Tan’issa. Voiko se olla totta, että ainoastaan Hu Chuangin ilmestymisen jälkeen muinaiset kiinalaiset ihmiset tajusivat että he voivat istua jakkaroilla?

Tosiasia on että kun legendaarinen hallitsija, Huang Di (keltainen keisari) etsi Tao’a (luonnon ja maailmankaikkeuden tietä) Guang Chengziltä, Taolaiselta kultivoinnin harjoittajalta, kiinalainen kulttuuri tuli kultivointikulttuuriksi. Siihen aikaan kaikilta oppilailta vaadittiin että he istuvat jalat ristissä ja säätelevät hengitystään ja Qi’tään (Kiinalaisessa kulttuurissa ”Qi’n” uskotaan olevan elämälle välttämätöntä energiaa) ennen kuin he nostavat siveltimen kirjoittamaan. Ihmiset kaikilta elämän poluilta arvostivat rauhallista mieltä ja säätelivät hengitystään ennen kuin he tekivät mitään toimintoja. Itse asiassa koko yhteiskunta oli kultivoinnin ympäristö. Kun seuraamme kiinalaisen kultivoinnin historiaa, ei ole vaikea huomata että Tao-opin nousu ja lasku on negatiivisessa vastaavuussuhteessa jakkaroiden korkeuden kanssa.

Se oli silloin, kun Hu-sänky tehtiin tunnetuksi Kiinassa Wei ja Jin dynastian aikana, kun sellaiset kultivointia heikentävät harjoitukset alkoivat Kiinassa, kuten että alettiin sekoittaa konfutselaisuutta ja lasten kuuliaisuutta Taolaisuuteen. Siitä lähtien kultivoinnin harjoittajat alkoivat mennä pois maallisesta maailmasta ja menivät eristetyille vuorille kultivoimaan. Kun tuolit ja jakkarat olivat vallitsevia kiinalaisilla huonekalumarkkinoilla Song dynastiassa, ihmiset maallisessa maailmassa eivät enää ymmärtäneet tai hyväksyneet aitoja kultivoinnin harjoittajia. Tavalliset ihmiset alkoivat sekoittaa buddhalaisuutta, taolaisuutta ja konfutselaisuutta yhteen yhdeksi filosofian opiksi. Myöhemmin Song dynastiassa, kouluopinnot, jotka omistautuivat klassisen kirjallisuuden opiskeluun järkevyyden asenteella, heikensivät konfutselaisuutta ja tulivat kiinalaisten ihmisten johtavan ideologian tilalle. Kaikki kultivointikoulut tavallisten ihmisten keskuudessa hävisivät pois.

Siirtymävaihe lattialta istumisesta tuolille istumiseen, voi näyttää olevan merkki ihmisen yhteiskunnan kehityksestä. Kuka olisi voinut tietää, että se oli itse asiassa ihmisen hairahtuminen oikeamieliseltä polulta ajatuksen rappeutumista ja moraalista rappeutumista kohti.